Riippukeinu ja lepo

Hei!

Aika vierähtää vauhdilla ja syksy hiipii hiljaa Toukokalliolle. 

Vielä viikko sitten makoilin iltaisin riippukeinussa terassillamme.

Kuuntelin lintujen laulua ja hiljaisuutta hitaasti keinahdellen.

Katselin salamoiden räiskettä  ihmettellen ja ihastellen luonnon voimaa.

Vilkkaiden ja raskaidenkin päivien jälkeen on ihanaa rauhoittua ja levätä.

Mietin kuinka tärkeää on tietää jokaisen mitä kulloinkin jaksaa 

ja kuinka elämä opettaa rajallisuutensa.

Mitkä asiat todella ovat elämässä tärkeitä? 

Onko se, että koti on viimeisen päälle?

Tai rahaa kaikenlaiseen "niin tarpeelliseen"?

Vai se että näkee lapsen ilon tai murheen tekemisen lomassa? 

Tai pienet onnen rippeet arjen touhuissa, murheenkin keskellä?

Kysymyksiä voisi olla vaikka kuinka paljon

ja vastauksia monenlaisia 

riippuen kuka vastaa ja millaisessa elämäntilanteessa elää.

Joskus elämään tulee suuriakin muutoksia ja ne saattaa pysäyttää.

Olenkin huomannut kuinka tärkeää on kuunnella muutoksen  tuomaa viestiä ja

kysyä itseltä mitä minulle kuuluu ja läheisilleni oikeasti kuuluu.

Pysähtyessä huomaa elämänsä tärkeimmät asiat. 

Silloin ymmärrämme pitää rakkaimmistamme huolta 

ja osoittaa heille kuinka paljon välitämme.

Kertoa ystävälle, kuinka tärkeä hän on

ja muistamme ottaa riittävän usein yhteyttä.

Emmehän anna arkisten kiireiden alle unohtua läheisistä välittämistä.

Se että pidämme toisistamme huolta antaa valtavasti voimaa ja iloa elämään! 

Kiitos sinulle ystäväni, joka kysyit minun kuulumisia. 

Kiitos sinulle blogiystäväni, joka piristät päiviäni mukavilla viesteillä!

Tiedätkö, että se merkitsee minulle todella paljon.

Iloa ja rakkautta elämäänne!

Lämpimin terveisin Sanna