Kampauksia

Kampauskuvien myötä,

Hyvää ja lämmintä viikonloppua!

-Sanna-

Lauttasaunalla ihastelen luonnon kauneutta

 

Kerroin kauan sitten perheemme lauttasauna-projektista.

Sauna on nyt ollut vuoden verran käytössä ja selvinnyt jäiden seassa yhden talven yli.

Vielä siellä on kesken moni kohta, mutta se ei enää lomailua ja saunomista hidasta.

Väliaikaisen laiturin koristelin koivunoksilla juhannukseksi.
Toivottaen tervetulleeksi uusia tulijoita keskikesän juhlan viettoon.

Lautan katolla on kiva istuskella  tai makoilla vaan. Oleskella.

Se on tärkeää. Että osaa olla läsnä, 

hiljentyä ja kuunnella tuulen huminaa, lintujen laulua ja aaltojen liplatusta.

Saunavihtat tein kaiteelle odottamaan  aattoillan saunojia.

Kun on paljon porukkaa, lapset saavat saunoa päivällä,

 itseasiassa koko päivä niillä vierähtää saunassa, uimassa, kumiveneellä leikkiessä.

Ilta-aurinkoa vasten näkyy hyvin lautan katolla olleet juhannuskoivut. 

Tyyni sää houkutteli minut veneellä soutelemaan järvelle.

Rauhallisuutta, hiljaisuutta, kauneutta.

Voiko ihminen enempää kaivata?

Siitä syntyy levollinen mieli.

 On hyvä olla.

Tunnen kaiken olevan hyvin. 

Lapsuudesta asti tuttuja maisemia...

Ihmeellistä rauhaa sain tuntea yksin soutaessa.

Tunnen tarvitsevani tällaisia hetkiä.

Silloin olen läsnä itselleni, voin kuunnella sisäistä ääntä.

 Sydäntäni.

Niin usein arjen hälinän keskellä unohtuu kysymys:

Mitä minulle kuuluu?

Tunnen olevani etsijä.
Matkalla kulkija.

Elämäni tiellä.

Hitaasti matkaten.

Ei ole kiirettä minnekään. 

Usein pysähdyn.

Tahdon olla kosketuksissa läsnäolevaan hetkeen.

Kosketuksissa itseeni.

Sieltä, sydämestäni löydän tarvittavat vastaukset kysymyksiini.

Löydän levollisuuden, joka saattaa joskus kadota arjen melskeisiin.

Toisessa hetkessä tunnen valtavaa kiitollisuutta koko elämääni kohtaan.

Kaikkia vaikeuksia ja kärsimyksiäkin kohtaan.

Olo on ihmeellinen,  luonnon kauneus saa pysähtymään ja kysymään:

Miten voin nähdä kaiken näin kauniina, 
tarkoituksenmukaisena, ihmeenä ja lahjana?

Minä, juuri minä saan kokea näin. 

Kiitollisuus valtaa koko kehon, tunnen elämän virran ravistelevan minua.

Toisenlaisella hetkellä, kun murheet ja menneisyyden taakka painaa,

 virkistävä sade herättää minut.

Olen unohtanut. 

Levollisuuden, kiitollisuuden ja rauhan.

Tämän hetken ilon.

Tässä hetkessä, läsnäolevassa hetkessä kaikki on aina hyvin.

Minua rakastetaan  ja kannetaan.

Niin sinuakin. Jokainen hetki.

Luonto kutsuu pysähtymään.

Kuuntelemaan hiljaisuutta.

Mitä sinulle kuuluu?

Lämpimin ajatuksin 

Sanna

Sängynpääty

Ensin toivottelen tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Mahtavaa, että täällä vielä ihmisiä käy! 

Vaikka mun päivitykset on ollu harvinaisia viimeisen vuoden ajan.

 Pitkän aikaa mulla on ollut suunnitelmissa rakentaa tuppeen sahatusta haapalaudoista sängynpääty.

Laudat saivat vähän harmaantua viime kesänä ulkona. Niihin tuli kaunis väri.

 

Nyt se sitten on valmis! 

Juuri sellaisena kuin suunnittelin.

Paitsi väri. 

Olin suunnitellut käsittelevän sen jollain vähän harmahtavalla vahalla tai öljyllä,

 mutta totesin päädyn olevan hyvä sellaisenaan, ilman mitään käsittelyä.

Tikkaat ja lehtikorin oon tehnyt kauan sitten. 

Sopivat kuitenkin hyvin uuden päätyn kanssa.

Elämäni tärkeimmät asiat löytyy tuosta kuvasta.

Carpe Diem-tartu hetkeen-teksti on muistutuksena toisesta niistä.

Omin käsin, rautalangasta väännetty.
Menisikö paremmin tajuntaan näin? ;)

Jokainen aamu sen luen. 

Elämä on tässä ja nyt. 

Läsnäolevassa hetkessä.

Näin eläessä kaikki on hyvin. Aina.

Läsnäolevassa hetkessä kaikki on juuri niin kuin pitää.

Siinä on kaikki se mitä tarvitsen. 

Rakkaus

on lempeä

ei kadehdi

ei kersku

ei pöyhkeile

ei käyttäydy sopimattomasti

ei etsi omaa etuaan

ei katkeroidu

ei muistele kärsimäänsä pahaa

ei iloitse vääryydestä

vaan iloitsee totuuden voittaessa

kaiken se kestää

kaikessa uskoo

kaikessa toivoo

kaiken se kärsii

Rakkaus ei koskaan katoa.

 Taulu on tärkein taulu mun kodissa.

Se on kulkenut jokaisessa aikuisena asumassani talossa.

Siinä on elämäni tarkoitus, suunta, 

ohje, kuin punainen lanka, mitä kohti mennä, mitä opetella.

Suuria sanoja ja ihan totta! 

Kun vuosia ja kokemusta tulee, tajuaa noiden sanojen viisauden,

 pikkuhiljaa aukeaa ja ymmärtää.

Silti, aina vaan uudelleen, palaan tuon tekstin äärelle.

Ihmettelemään, kysymään, kuuntelemaan, näkemään.

Rakkauden tavoittaa vain tässä hetkessä. 

Kevät etenee näiden aatosten mukana ja nautin  luonnossa liikkumisesta.

Tai vain olemisesta siellä, metsän keskellä, hiljaisuudessa.

Luonnon keskellä tavoitan hyvin läsnäolevan hetken.

Koen kaikilla aisteilla luonnon hienouden.

 Uskomattomia ihmeitä löydän ja iloitsen.

Olen kiitollinen. Tästä hetkestä. Luonnon ihmeistä. Rakkaudesta.

Valoisaa kevättä teille kaikille!

-Sanna-

Mullan vaihtoa ja katse uuteen kasvuun

 Tänään on hyvä mullanvaihto päivä.

Kukille, juurille, tuoretta, uutta multaa.

Juuret ovat säilyttäneet talven pimeänä aikana voiman uuteen kasvuun.

Kukka on levännyt, rauhoittunut,

kunnes voi jälleen alkaa loistamaan valon kanssa kilpaa.

Pimeästä talvesta selvinneet pelargoniat leikkasin mullan vaihdon yhteydessä ja

näin sain lisää kukkia kesäksi.

Samaa olen tehnyt minäkin.

Rauhoittunut, lakannut suorittamasta ja alkanut kuuntelemaan itseäni.

Sisäistä ääntäni, sitä viisautta joka kaikille meille ihmisille on annettu.

Minulle se sanoo, että talvella kuuluu kääntyä sisäänpäin, rauhoittua ja kuunnella.

Kerätä voimia uuteen kasvuun.

Luonto ja kukatkin toimivat näin.

Kuuntelin sydäntäni.

Sisältä löytyi voima. 

Todellinen rakkaus. Rauha. Ilo.

Usko elämään, että elämä kantaa. Aina.

Kohtasin häpeääni.  

Sitä joka on estänyt mua elämästä omana itsenäni.

Häpeä syntyy rakkaudettomuudesta.

Häpeä saa menemään piiloon, peittelemään, piilottelemaan, 

salaamaan itsestään sellaisia puolia joita ei halua hyväksyä itsessään. 

Häpeä tarvitsee parantuakseen rakkautta.

Tahdoin kasvaa itsekseni, sellaiseksi joka aidosti olen. 

Elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ne on tullut suuren kivun kautta.

Löysin vapauden!

Että osaan lentää, siipeni kantavat! 

Annan elämän tuulen viedä, sinne minne minun tie on tarkoitettu. 

Minun ei tarvitse kuin kuunnella ja antaa mennä.

Voi sitä levollisuutta ja rauhaa, minkä olen saanut kuin lahjana.

Uutta kasvua voi vaan ihmetellä.

Ihastella iloiten.
Olen kiitollinen tällä hetkellä.

Aurinkoisia päiviä sinulle!

-Sanna-

Rauhallista Joulua kaikille!

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan,
pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan,
olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi.
Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen,
tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan,
silloin joulu luonamme on.Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

Joulu on taas...

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.

Joulu on taas..."

Lämpimin terveisin Sanna

Vintage kampaus

Hei kaikille pitkästä aikaa! :)

Vintage kampausta harjoittelin tekemään muutama päivä sitten. 

Innostuneena väänsin hiuksia erilaisille kiehkuroille,

ohutta rautalankaa ja helmiä apuna käyttäen.

Mulla on ollut pitkä tauko blogin pitämisessä ja olen miettinyt jatkoa...

Haluanko pitää blogiani, käyttää siihen aikaa, blogin pitämisen motivaatiota, jne.

Nyt mulla on paremmin taas aikaa ja varmasti tässä selviää, mihin tulokseen tulen, :)

Terveisin Sanna

Kampauksia jälleen :)

Näiden kampausten tekemisestä on jo pari viikkoa..

 Lähdimme pian tekemisen jälkeen pitkälle lomareissulle, sitten pyykinpesua pari päivää ja 

taas uudelle reissulle. :)

Siten en ole ehtinyt tehdä postauksia tänne aiemmin. 

Yllä toispuoleinen kampaus, koristeena iso kukkakoriste, joka erottuu hyvin tummien hiusten vierellä.

Kauniit, punertavat hiukset kiharsin  ja kokosin pinneillä taakse...

 

ja koristeeksi kaksi pientä kukkaa.

Pikkutytölle tein yksinkertaisemman kampauksen luonnonkiharoista.

Kiva joskus tehdä näin vaaleisiin hiuksiin kampaus. :) 

Ensin tupeeraan kaikki hiukset, sitten kiharran ja lopuksi kokoan pinneillä kiharat haluttuun kohtaan. 

Minulta on useampi kysellyt miten teen kampaukset. Kiitos kaikille mielenkiinnosta!

Teen siis kampauksia täysin harrastuspohjalta, itseoppineena, enkä ole ammatiltani kampaaja.

Jossain kampauspostauksessa olenkin kertonut kuinka teen. 

Voisin yrittää seuraavalla kerralla ottaa kuvia eri kampaukset tekovaiheista ja siten kertoa kuinka teen.

Kun perusidean oppii, osaa tehdä monenlaisia kampauksia. :) 

Ja uudet lukijat, olette lämpimästi tervetulleita blogiini!

Ihanaa elokuun alkua!

 Nautitaan lämmöstä edelleen. :)

-Sanna-