Aurinkoista hiihtolomaa!

Me olemme lähdössä huomenna reissuun lomalle, joten aika hiljaista taitaa olla täällä blogissa sauraavan viikon ajan. Jotain käsitöitä kuitenkin saattaa eksyä laukkuun...vaikka ajattelin, olisiko hyvä välillä olla tekemättä mitään! Jos vähän hiihtelisi, liikkuisi muutenkin ja sitten laiskottelisi ja touhuaisi lasten kanssa. Toivon, että lomalla olisi yhtä kauniit säät kuin tuossa takapihalla otetussa kuvassa. Ehkä sielläkin lapsilla tulee piha-alueet tallatuksi ja latuja sinne tänne. Rentouttavaa ja ihanaa hiihtolomaa niille joilla se nyt on!

Tämän risusydämen vein arpavoitoksi. Pieni sydän pellavanarujen päällä on tehty jäkälästä.

Oikein mukavaa laskiaistiistaita!

Olen niin iloinen, kun olette löytäneet blogini ja vierailleet täällä. Kommentit ovat ihana yllätys, kun omia sivuja selailee. Kiitokset kaikille ja makoisaa laskiaistiistaita!

Lapasia lapsille

Kasvihuone

Kesäkuvia selatessa löysin elokuussa 2006 otettuja kuvia kasvihuoneesta. Sinä vuonna sain kasvihuoneen ja kuvissa näkyy ensimmäiset minun viljelemäni tomaatit.

Kasvihuone on kasattu mieheni valmistamaan metallirunkoon Lumonin eri kokoisista parvekelaseista. Ostimme sen vanhemmalta pariskunnalta tarpeettomaksi jääneenä ja silloin se oli puurunkoon rakennettu. Vanha runko oli liian laho uudelleen käytettäväksi. Mieheni oli myyjällä kaverina purkamassa kasvihuonetta ja kotiin tullessa hänellä oli soutuvenekin peräkärryssä! Oli sitten tehnyt kannattavaa kauppaa muutenkin. Lasien puhdistus maalista ja muusta liasta oli monen päivän työ. Samalla kaikki lasit mitattiin ja kokoja oli useita, koska lasit ovat alunperin jotain jäännöksiä työmailta. Sitten pääsin suunnittelemaan minkälaisen ja kokoisen laseista saa kaikki mahdolliset lasit hyödyntäen. Se oli ihanaa! Olin innoissani, kun olin saamassa omaa kasvihuonetta, vaikka en ollut kerennyt vielä kauheesti haaveillakaan siitä. Suunnitelman lopputulos näkyykin kuvissa. Sisällä olevan käytävän ja oven edustan rakentelin mieheni avustuksella kaupassa mukana tulleista puulaatoista ja laudoista. Nyt odotan innolla, että jälleen pääsen kasvihuoneeseen puuhailemaan. Kohta voi alkaa kylvään ensimmäisiä siemeniä...

Kuvassa vielä hyvännäköinen pajukaari sai syksyllä tuomion purettavaksi, joka pitäisi keväällä toteuttaa. Suunnitteilla tilalle on jotain uutta, kun siinä on kiva paikka köynnöksille.

Osanotto kortti syntyi samalla tyylillä kuin mulla yleensä muutkin kortit, eli vähän ennen lähtöä alkaa tekemään sitä. Harvoin tulee tehtyä kortteja varastoon. Siinä on huonona puolena se, että kortti tulee tehtyä todella kiireisesti. Tässä kortissa aikaa meni kallojen sopivan mallin löytämiseen, kokeilemalla ja leikkaamalla. Silti en ollut tyytyväinen lopputulokseen, koska paperi ei taipunut tarpeeksi. Kortin kanssa viemiseksi koristelin samoilla materiaaleilla kynttilän.

Risuista päivänvarjo

Päivänvarjon tekeminen oli mukavaa kokeilua, mitä kaikkea risuista voikaan tehdä. Kotimme viereisessä metsässä on kaadettu koivu ja mä siellä vierailen lasteni ja oksasaksien kanssa. Tuosta koivusta saadut risut ei ole parasta mahdollista materiaalia, mutta yritän tehdä niistä kaikenlaista mihin ne nyt sattuvat taipumaan.


Tyttäreni ihastui päivänvarjoon ja nauttii kun saa olla kuvattavana. Juhlamekon olen ommellut hänelle vuosi sitten. Mekko on ommeltu taftista, jossa on kirjailtua kuviointia. Takana selässä on piilovetoketju. Organzasta ommeltu vyö kiinnitetään tarralla taakse. Samaa kangasta on käytetty alushameen helmassa, joka mukavasti näkyy lapsen liikkuessa. Kuvien laadusta näkee, että olisin uuden kameran tarpeessa.

Risusydämen teki 10-vuotias poika minun ohjeita tarkasti kuunnellen. Saatuaan työn valmiiksi, hän totesi että, nämä on niin mukavia ja helppoja tehdä, taidan tehdä myyntiin joskus tai jollekin lahjaksi. :) Lapsi oli niin iloinen onnistuneesta valmiista työstä, että ilo tarttui minuunkin. Silloin tajuaa että kannattaa ottaa lapsia mukaan värkkäilemään.

Piha talvella

Pupu Tupunan leikkimökki tai Norjassa ihastelemani turvekatot saivat minut haaveilemaan voisinko saada johonkin kukkia ja heiniä kasvavan katon. Puuliiteriimme sitten teimme sellaisen, turvetta ja multaa on noin 10 cm ja siihen olen istutellut erilaisia kivikkokasveja mitä on sattunut itsellä tai tuttavilla olemaan. Viime kesänä kukat alkoivat vähän paremmin kasvamaan ja muutama kukkakin pystyi jo näyttäytymään. Runsaat vesisateet taisivat auttaa menestymisessä. Nyt kuvatessani huomasin että vähän korjailuja pitää keväällä tehdä, kun reinalauta oli irronnut toisesta päästä. Muuten valuu mullat aika pian alas. Kovin mielellään sinne ei halua uudestaan alkaa kuskaamaan multaa ja turvesäkkejä. Odotan kevättä vähän jännittyneenä, mitkä kasvit ovat haastavissa olosuhteissa selvinneet.

Kurkistus kasvihuoneeseen täytyy tehdä lasin läpi, kun sisälle ei pääse jäätyneen oven vuoksi. Oikealla näkyy muutamia raparperilaattoja, joita teimme viime kesänä. Laatoista tein polun kasvihuoneeseen ja loput laitoin sisälle talvisäilöön. Sisälle on näköjään päässyt lunta, kun reunimmaiset kattolasit ovat liikahtaneet. Olisi niin mukava päästä talvellakin käymään tuolla sisällä.
Tämä kelo piti kaataa tontiltamme, kun aloimme rakentamaan. Mieheni kauhistukseksi päätin että se laitetaan johonkin uudelleen pystyyn. Vuoden se oli tontin laidalla säilössä. Mies onneksi keksi ratkaisun kuinka sen voisi saada pystyyn, pysyä pakoillaan ja vielä kestää kaikenlaiset säät. Kallionkoloon muurattiin tukirakenteita ja kelo nostettiin trukilla paikoilleen. Ympärille muurattiin rakenteiden peittämiseksi tiilestä kukille "laatikko". Se ei ole kestänyt säävaihteluita niin hyvin ja tarvitsee jossain vaiheessa uuden. Maahumala on täyttänyt koko laatikon, yleensä raivaan keväällä siihen tilaa jollekin köynnökselle ja orvokeille.

Sukkien varret ovat monta vuotta vanhat ja nyt ne saivat uudet terät vanhojen kuluneiden tilalle. Kaunis ilma sai minut houkuteltua ulos kuvaamaan.

Risusydämen tein pikaisesti, kun lähdimme vierailulle, eikä vauvalle ollut mitään viemistä kaapissa jemmassa. Toivottavasti oli saajalle mieluinen. Eihän kaikki tykkää risuista sisällä :)

Tyttö halusi myös tehdä ystävänpäiväkortteja ja samalla mallilla kuin äiti. Mä piirsin kukat, muuten hän teki itse. "Surun murut pois tieltä, ystävänpäivä tulee jo sieltä", tyttö kirjoitti kortteihin keksimänsä runon.

Kaipausta kesään

Lomareissuillakin täytyy värkätä jotain... pieniä kotiloita asetelmaan ja sammalläiskästä peikko. Rantakallioilla kävellessä löytyi peikolle silmiksi merisiilin kuoret, nenäksi ravun selkää ja korvat ja suu ovat ravun saksia. Aika hauskaa mulla oli kun tuota tein. :) Kuvat ovat Norjasta lomareissuilta muutaman vuoden takaa.

Hyvää ystävänpäivää!

Näiden tulppaanien myötä toivotan oikein mukavaa ystävänpäivää kaikille! Kiitos vierailijoille ja varsinkin kommentoijille! Teidän antamaa palautetta on ollut ilo lukea. Toivottavasti sama iloisuus välittyy tämän kuvan myötä sinulle takaisin. Kuva on otettu kesällä 2006 pihaltamme. Taustalla näkyvä naapurin mökki on purettu kaksi vuotta sitten.

Ystävänpäiväkortteja

Kaikissa korteissa käytetty kuviopaperi innosti kokeilemaan, kuinka kukat taipuu kartongista ja kuviopaperista. Kartonkia saikin hyvin taivuteltua puikon avulla, mutta kuviopaperi ei pysynyt halutussa asennossa. Helmet on kiinnitetty rautalangalla ja ylimmässä kortissa langalla ompelemalla. Korteista näkyy minulle tällä hetkellä mieluisimmat värit ja materiaalit. Kuvassa vihreä väri ei vastaa ihan todellista väriä, joka on paljon keltaisempi.

Kampaus

Minulle yksi mieluisimmistä "käsitöistä" on kampausten teko. Tänään tein vanhojenpäiväksi tällaisen kampauksen. Sivuilla on pieniä lettejä, joiden avulla hiukset saatiin kasattua taakse. Osa hiuksista laskeutuu vapaina kiharoina, osa on kiinnitetty pinneillä. Mukavaa vanhojenpäivää kaikille sitä tänään viettäneille!

Risutöitä ja rautalangan vääntämistä

Aurinko saa miettimään ja kaipaamaan kesää, niinpä kokeilin vääntää risusydämeen rautalangasta perhosia, malli muodostui työn edetessä. Vääntämistä se todella oli, sormenpäät kipeänä, kun tuo koruihin tarkoitettu rautalanka on aika jäykkää. Muutamia helmiä pujottelin siipiin ja tuntosarviin. Myös keskiruumis muodostui helmistä.

Kuvassa ei kovin hyvin näy, että rusetista laskeutuu helminauhoja alaspäin. Sydän löysi paikkansa eteisestämme.

Sydän on ommeltu pellavakankaasta ja kirjailun tein pellavalangalla.

Takan reunus on ollut aika tyhjä joulukukkien lakastuttua ja olen kaipaillut siihen jotain. Risutkin on ollut jonkin aikaa odottamassa innostusta. Tein kranssin koivun oksista ja maalasin valkoiseksi spray-maalilla. Päälle kiertelin liima-vesiseoksessa kastettua pellavanarua. Rusetin otin uusiokäyttöön joulun jäljiltä. Risuja on vielä jäljellä, saa nähdä mitä niistä keksii.