perjantai 29. lokakuuta 2010

Sohvatyynyt pellavasta ja asiaa rakkaudesta

Nämä tyynyt on ollu viime keväästä asti tuolla aloitettuna...
Joskus vaan jää joku työ toisten käsitöiden varjoon ja unohtuu.
Käyköhän niin joskus rakkaudellekin?
Se jää toisten asioiden varjoon ja unohtuu mikä on tärkeintä.
Joskus ne varjot ovat elämän kuormaa, jota kertyy liikaa haastavissa elämäntilanteissa.
Joskus se on itsekkyyttä.
Joskus pelkoa.
Pelkoa tulevaisuudesta, kun ei voi tietää mitä se tuo tullessaan.
Pelkoa toisen menettämisestä, pelkoa että toisellakin asioita kasaantuu liikaa
ja rakkaus jää niiden varjoon.


Silti... tajuan että voin vaikuttaa itseeni.
Voin valita pelkäänkö vai rakastanko.
Voin kysyä mitä pelkään ja miksi?
Pelko suojaa pettymyksiltä, mutta siinä ei pääse kokemaan rakkautta.
Rakkaus tuo mukanaan haavoittuvuuden, sen että saatan pettyä. 
Rakastaessa pettymyksiä joutuu sietämään ja hyväksymään. 
Ja kestämään surua. 
Suru on vanhasta luopumista ja tekee tilaa uudelle,
muutokselle.
Elämä kulkee kuin joki, virta. 
Se ei pysähdy,
vaan hakee aina jonkin uoman mistä kulkea.
Esteitä tulee eteen, mutta silti  vesi vaan kulkee.
Näitä ajatuksia olen kesällä joen rannalla istuskellessa ajatellut.

Joka päivä kysyn itseltäni,
uskallanko tänään heittäytyä elämän virtaan 
ja sietää kaikki sen mukana tuomat asiat ja tunteet?
Päätän uskaltaa.
Silloin saa kokea sellaisia asioita, joita ei voi kuin ihmetellä.
Todellinen elämä on ihmettä!
Kaikkine väreineen, tunteineen, asioineen...

Niin, tyynyistä... ;)
Aloitin tosiaan keväällä ja 
joku prosessi on niiden mukana kulkenut,
kuten monissa muissakin käsitöissäni.
Ehkä se liittyy tuohon aiemmin kirjoittamaani...
Virkkasin omasta päästä nuo sydänpitsit pellavalangasta.
Valkoiseen kankaaseen kirjoin nimikirjaimet samalla langalla.
Pellavaiset sydäntyynyt koristavat nyt olohuoneen toisella sohvalla.

Uskalletaanhan heittäytyä elämän virtaan!
Nautitaan tästä päivästä!

Terveisin Sanna

torstai 28. lokakuuta 2010

Arvonnan aika ;)

Heippa kaikille!
Suuren kävijämäärän vuoksi järjestän arvonnan.
Kiitokseksi tellle kaikille, jotka täällä vierailette ja 
teette blogini merkitykselliseksi!
Arvontavoittona on pieni (koko 35x23cm) muistitaulu, 
jonka olen blogini teeman mukaisesti valmistanut itse.
Kehykset on valmistettu hitsauslangasta ja  keskusta virkattu sidontalangasta.
Koko hässäkän maalasin spraymaalilla.

Muistitaulussa koristeena on pitsisydämiä rautalankalehtineen.
Taulua voit käyttää muuhunkin tarkoitukseen ja
siihen on helppo lisätä pienet led-valot kehyksiä valaisemaan. :)
Toinen pienempi arpavoitto on joko pieni ompelutyö tai virkkaustyö.

Arvonnan säännöt ovat seuraavat, eli
Saat yhden arvan kommentoimalla tähän postaukseen tai
jos linkität omaan blogiisi, niin saat kaksi arpaa.
Ilmoitathan viestissä linkitätkö.
Arvonta kestää 15.11. asti ja voit linkittäessä käyttää kuvaa tästä postauksesta.
Arvonnan yhteydessä haluaisin tietää,
mistä aiheista mieluiten luet blogissani?
Mulla kun tää on tällainen sekametelisoppa, eli vähän kaikkea... ;)

Paljon onnea arvontaan! :)

Lämpimin terveisin Sanna

torstai 21. lokakuuta 2010

Rautalangan virkkausta ja tavaroiden järjestelyä

Heippa!
Viikko on vierähtänyt vauhdilla, taas ollaan torstaissa ja se on mun opiskelupäivä. :)
Opiskelu ei suinkaan vie kaikkea aikaa, vaan muutakin ehtii tehdä.
Kokeilin virkata rautalankaa... :)
Aloittaessa mulla ei ollu aavistustakaan mitä olen tekemässä siitä, kunhan vaan virkkailen.
Sitten se vaan alkoi näyttämään sipulikorilta!
Meillä käytetään sipulia paljon ruoanlaitossa ja niitä pitää  olla saatavilla helposti.
Nyt kori on ihan hellan vieressä.

Virkkaus on aika haastavaa sormenpäille.
Mutta mielenkiintoisen näköistä verkkoa sillä saa aikaseksi.

Toinen kori on tehty perinteisellä tyylillä. :)
Siitä langat löytyy helposti.


Mulla on menneillään melkoinen järjestelybuumi!
Kodinhoitohuoneen kaapit on inventoitu ja nyt järjestelen ompeluhuonettani.
Sinne pitää saada lisää säilytyspaikkoja ja aloitinkin olemassa olevista paikoista järjestelyn.
Sitten katson millaista hyllyä, koria, tms. siellä tarvitsen.

Lasihyllykkö on eteisen ja ompeluhuoneen välissä.
Siihen tuunailin erilaisista lasipurkeista kaikelle pienelle pikkutarvikkeelle paikat.
Pidän ideasta, koska nyt mun ei tartte miettiä että
missähän ne olikaan ne rautalangat, pienet pyykkipojat, helmet, jne.
Tyhjiä purkkejä jäi, onneksi, niin saa uudetkin tarvikkeet vielä mahtumaan.

Arvontapalkinto on tekeillä, joten ehkä jo seuraavassa postauksessa....
Järjestelypuuhiin palaan jatkamaan,
on ihana kun saa eri  paikkoja järjestykseen. :)

Siitä ilosta ammennan voimaa syksyyn!
Sinäkin? :)

Terveisin Sanna

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Rautalangasta lehtikori

Hei!
Materiaalit käsitöissäni vaihtuu laidasta laitaan.
Puutöistä tilkkutöihin, rautalankatöihin...
Rautalanka on pitänyt mua nyt otteissaan 
ja sain kauan sitten suunnittelemani korin tehtyä.
Uutena materiaalina kokeilin kananverkkoa...
Työstäminen siitä on haastavaa, koska taitettavat reunat katkeilevat helposti.
Oiskohan kananverkkoa vähän parempaa laatua olemassa?

Lehtikorissa on pieni paikka edessä kännykälle, koska miehelläni ei ole yöpöytää.
Kori toimii nyt sen korvikkeena, kun on paikat tärkeimmille, eli luettavalle ja kännykälle.
Sen verran koripuuhiin jäin koukkuun, että uutta jo pukkaa...
Tai odottaa jo maalausta...

Tilkkutäkin olen tehnyt ekaluokkalaiselle,
en vaan ole saanut vielä kuvattua sitä, koska olen halunnut keksiä ja kirjoa siihen nimen.
Nimi on vaan pysynyt hukassa...

Jos en tässä muutamaan päivään keksi,
laitan tänne kuvat siitä ja jospa te sitten auttaisitte? ;)

Uusiin toimiin porhallan nyt...
Tavataan taas pian!
Pirteyttä päiviisi!
-Sanna-

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tuunauspäivän satoa

Heippa blogisiskot!
Eilen me siskojen (siskoihin kuuluu siis mun siskot ja mun veljien puolisot)
kanssa jälleen tuunasimme ja värkkäilimme yhdessä.
Mä tein sammaleesta kruunun...
Pohjana on rautalangasta väännetty aihio ja
sen päälle kiinnitin ohuella rautalangalla sammalta.
Helminauhakoristelu sitten lopuksi. :)

Kierrätys tuntuu olevat meillä siskoilla yhteinen tärkeä asia käsitöitä tehdessä, sen huomasin.
Yksi virkkasi mattoa vanhoista matonkuteista,
jotka oli jo entiseltä omistajalta saanu polttotuomion.
Lastenhuoneeseen ihanan värikäs matto!

Yksi teki lyhtyjä pilttipurkeista parvekkeelle,
 tulikohan ne johonkin puunoksaan siellä roikkumaan.

Yksi kutoi asustekokonaisuutta, vielä puuttuu hattu ja kaulahuivi.

Ja yksi uudisti vauvan makuupussia laittamalla uuden kankaan siihen päälle.
Näin saa itselleen tai lahjaksi mieluisan värisen makuupussin. :)
Melkoinen pulina, hälinä ja sotku tuunauspuuhissa tulee,
kun on paljon porukkaa tekemässä ja lapset juoksee ja leikkii...siinä sivussa.
Ihanan elämän makuista!

Huikeat 50000 meni rikki laskurissa,
joten teille kaikille kiitokseksi järjestän arvonnan.
Lähiaikoina. :)


Mukavaa sunnuntaita!
-Sanna-

tiistai 5. lokakuuta 2010

Tikkaat heinäseipäistä

Heissan!
 
Yksi haave on toteutunut,
kun vihdoin sain valmistettua mieheni avustuksella tikkaat heinäseipäistä.
Tai on nämä ollut valmiina jo yli kuukauden...
Ne vaan odotteli jonkin aikaa paikoillaan tekstiä, 
jonka halusin ylös kanden poikkipuun väliin.

Mieheni halkaisi yhden seipään ja siitä tuli poikkipuut.
Valitsin mahdollisimman saman mittaiset seipäät, 
johon ruuvasin ne kiinni.
Melko yksinkertaista...
kunhan on akkuporakoneessa kunnon terä ja ruuvit ovat oikeanlaiset. :)

Tikkaat toimii nyt mieheni vaatetelineenä makuuhuoneessamme.
Koitin kyllä sanoa ettei kovin suurta vaate-esittelyä tuossa pitäis! :)


Carpe Diem-tekstin valmistin viikko sitten meidän sisarusten 
ja heidän puolisoiden tuunaus-värkkäyspäivänä.
Syksyn aikana joka toinen lauantai kokoonnumme taloissamme
yhdessä tuunailemaan ja viettämäään päivää. 
Samalla toinen voi neuvoa toiselle  eri asioita.
Laitamme niin sanotustu jokainen taitomme ja tietomme toistenkin käyttöön
ja mikä valtava määrä siitä tuleekaan kaikille jaettavaksi.
Jokaisessa meissä asuu ainakin pieni käsityöläinen...

Yksi lyhentää housuja, toinen virkkaa mattoa,
kolmas tekee ison mahan kanssa vauvanvaatteita,
neljäs vääntää rautalangasta, viides selvittää matonkuteita...
Hauskaa yhdessä oloa! :)


Eilen vietimme tytön kymppisynttäreitä vaaleanpunaisissa tunnelmissa.
On se vaan mielenkiintoista
että kymmenessä vuodessa pikkuvauvasta kasvaa noin ihana tyttö...
Ja seuraavassa kymmenessä vuodessa...
nuori nainen! 
Apua, jos se aika menee yhtä nopeaa kuin tähänki asti!
Niin, tartutaan siihe hetkeen missä nyt olemme ja nautitaan siitä!
Kiitos että kuljet kanssani tämän blogin kautta!

Elämän iloa sinulle!
-Sanna-

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Kukkapenkkien reunuksia...maitopurkeista ja betonista

Heippa!
Elokuussa mieheni veljellä oli valutalkoot ja ilmoitin  silloin miehelleni,
että jos vaan sieltä jää betonia, ilmoittaisi mulle.
Niinhän sitä jäi ja vauhdilla ryntäsimme äitini kanssa paikalle.
Betoni meinas nimittäin helteellä kuivata turhan nopeaa.
Veden avulla saimme vielä massan muokattavaan kuntoon.
Aika mielenkiintoista puuhaa... ;)
Tiilejä kuitenkin alkoi tulemaan tasaseen tahtiin.

Soran ja mullan raja on nyt siistitty kyseisillä tiilillä,
samoin multa ei valu enää kallion puolelle.
Hyvä ja halpa ratkaisu, jos haluaa siistiä kukkapenkin reunuksia ja...

Helpottaa ruohonleikkuuta!
Tässä tiilet on upotettu nurmikon korkeuteen.
Uusi penkki ei ole nyt kovin loistokkaan näköinen,
kun kuunliljat ja saniaiset ovat paleltuneet.
Ja viimeisen siistimiset on vielä tekemättä...
Tuleepahan joskus kuvaa keskeneräsistäkin töistä. :)

Syysterveisin Sanna

perjantai 1. lokakuuta 2010

Syksyn värit; Oranssi ja Keltainen

Heippa! :)
Vaahtera on kuvassa vielä parhaimmassa syysloistossaan.
Muutamaa päivää myöhemmin latvojen lehdet putosivat maahan
ja paras väri katosi niiden mukana.

Nuorin poika sai tuttavalta haravan...
Lähes päivittäin olen sen jälkeen kuullut:
"Äiti, pitäis mennä ulos haravoimaan!"
Samantien kumpparit löytyy jalkaan ja poika viilettää pihalla...
ilman takkia, lakkia...
Niin... Mää en oo haravoinu vielä ollenkaa...


Syksyllä on luonnossa paljon oranssia ja keltaista.
Mitä mieltä sinä olet niistä väreistä?
Käytätkö sinä oranssia ja/tai keltaista?
Missä mahdollisesti?

Värimieltymykset vaihtelee itselläni vuosien varrella täysin laidasta laitaan.
Kun rakensimme kahdeksan vuotta sitten,
mieluisimpia värejä oli sininen, oranssi ja keltainen.
Sen jälkeen tuli vihreä, beige, valkoinen ja vaaleanpunainen,
tässä järjestyksessä.

Tunnen että väreillä on suuri vaikutus elämääni ja mieleeni.
Käytän aina niitä värejä, mitä TUNTUU hyvältä.
Uskon että juuri sitä väriä tarvitsen,
mihin kulloinkin olen mieltynyt.

Mitkä ovat vallitsevat värit sinun vaatekaapissasi?
Entä sisustuksessa?

Oranssista ja keltaisesta saan voimaa valmistautua pimeään talven aikaan.
Siksikö puut ovatkin sen värisiä? ;)

Pirteitä syyspäiviä sinullekin!
-Sanna-