Pupu Tupunan leikkimökki tai Norjassa ihastelemani turvekatot saivat minut haaveilemaan voisinko saada johonkin kukkia ja heiniä kasvavan katon. Puuliiteriimme sitten teimme sellaisen, turvetta ja multaa on noin 10 cm ja siihen olen istutellut erilaisia kivikkokasveja mitä on sattunut itsellä tai tuttavilla olemaan. Viime kesänä kukat alkoivat vähän paremmin kasvamaan ja muutama kukkakin pystyi jo näyttäytymään. Runsaat vesisateet taisivat auttaa menestymisessä. Nyt kuvatessani huomasin että vähän korjailuja pitää keväällä tehdä, kun reinalauta oli irronnut toisesta päästä. Muuten valuu mullat aika pian alas. Kovin mielellään sinne ei halua uudestaan alkaa kuskaamaan multaa ja turvesäkkejä. Odotan kevättä vähän jännittyneenä, mitkä kasvit ovat haastavissa olosuhteissa selvinneet.
Kurkistus kasvihuoneeseen täytyy tehdä lasin läpi, kun sisälle ei pääse jäätyneen oven vuoksi. Oikealla näkyy muutamia raparperilaattoja, joita teimme viime kesänä. Laatoista tein polun kasvihuoneeseen ja loput laitoin sisälle talvisäilöön. Sisälle on näköjään päässyt lunta, kun reunimmaiset kattolasit ovat liikahtaneet. Olisi niin mukava päästä talvellakin käymään tuolla sisällä.
Tämä kelo piti kaataa tontiltamme, kun aloimme rakentamaan. Mieheni kauhistukseksi päätin että se laitetaan johonkin uudelleen pystyyn. Vuoden se oli tontin laidalla säilössä. Mies onneksi keksi ratkaisun kuinka sen voisi saada pystyyn, pysyä pakoillaan ja vielä kestää kaikenlaiset säät. Kallionkoloon muurattiin tukirakenteita ja kelo nostettiin trukilla paikoilleen. Ympärille muurattiin rakenteiden peittämiseksi tiilestä kukille "laatikko". Se ei ole kestänyt säävaihteluita niin hyvin ja tarvitsee jossain vaiheessa uuden. Maahumala on täyttänyt koko laatikon, yleensä raivaan keväällä siihen tilaa jollekin köynnökselle ja orvokeille.
Pupu Tupunan leikkimökki tai Norjassa ihastelemani turvekatot saivat minut haaveilemaan voisinko saada johonkin kukkia ja heiniä kasvavan katon. Puuliiteriimme sitten teimme sellaisen, turvetta ja multaa on noin 10 cm ja siihen olen istutellut erilaisia kivikkokasveja mitä on sattunut itsellä tai tuttavilla olemaan. Viime kesänä kukat alkoivat vähän paremmin kasvamaan ja muutama kukkakin pystyi jo näyttäytymään. Runsaat vesisateet taisivat auttaa menestymisessä. Nyt kuvatessani huomasin että vähän korjailuja pitää keväällä tehdä, kun reinalauta oli irronnut toisesta päästä. Muuten valuu mullat aika pian alas. Kovin mielellään sinne ei halua uudestaan alkaa kuskaamaan multaa ja turvesäkkejä. Odotan kevättä vähän jännittyneenä, mitkä kasvit ovat haastavissa olosuhteissa selvinneet.
Kurkistus kasvihuoneeseen täytyy tehdä lasin läpi, kun sisälle ei pääse jäätyneen oven vuoksi. Oikealla näkyy muutamia raparperilaattoja, joita teimme viime kesänä. Laatoista tein polun kasvihuoneeseen ja loput laitoin sisälle talvisäilöön. Sisälle on näköjään päässyt lunta, kun reunimmaiset kattolasit ovat liikahtaneet. Olisi niin mukava päästä talvellakin käymään tuolla sisällä.
Tämä kelo piti kaataa tontiltamme, kun aloimme rakentamaan. Mieheni kauhistukseksi päätin että se laitetaan johonkin uudelleen pystyyn. Vuoden se oli tontin laidalla säilössä. Mies onneksi keksi ratkaisun kuinka sen voisi saada pystyyn, pysyä pakoillaan ja vielä kestää kaikenlaiset säät. Kallionkoloon muurattiin tukirakenteita ja kelo nostettiin trukilla paikoilleen. Ympärille muurattiin rakenteiden peittämiseksi tiilestä kukille "laatikko". Se ei ole kestänyt säävaihteluita niin hyvin ja tarvitsee jossain vaiheessa uuden. Maahumala on täyttänyt koko laatikon, yleensä raivaan keväällä siihen tilaa jollekin köynnökselle ja orvokeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti