Näytetään tekstit, joissa on tunniste kukka-asetelmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kukka-asetelmat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. lokakuuta 2011

Synttärijuhlia ja lauttasaunan kuskaamista


Molemmat vanhempani täyttävät tänä vuonna pyöreitä vuosia ja
juhlimme viikonloppuna yhdessä heitä sisarusteni
ja vanhempieni ystävien ja sukulaisten kanssa.
Kaikki kolmetoista sisarusta osallistui omalta osaltaan juhlan järjestelyyn. :)
Vanhin siskoista teki syksyisen kukka-asetelman pöytään.


Yksi leipoi erilaisia leipiä, punajuurisämpylöitä, ruisleipää ja rieskaa.




Mun tehtävänä oli kahden siskon kanssa voileipäkakkujen tekeminen.
Joka kerta sitä oppii jotain uutta kakkujen tekemisestä...
Tällä kertaa käytimme päällystykseen tuorejuuston ja turkkilaisen jugurtin yhdistelmää.
Se oli helppo levittää ja pinnasta tuli kauniin pehmeä ja kiiltävä.


Meetvurstikakku oli minun mielestäni parhaimman makuinen. :)


Makeita kakkuja maistelin kaikkia ja olivat kyllä todella hyviä. 
En edes tiiä ketkä kaikki näitä teki ja mitä ne sisältää. :)



Lapset viihtyivät parvella patjoilla rakennetuissa majoissa ja rymysivät siellä koko päivän.
Ei tarvinnut heille keksiä mitään erityisempää ja aikuiset saivat keskustella aika rauhassa.
Mitä nyt vähän jotain lelua tippui parvelta alas. ;)

Illalla lämpimästä saunasta hipsi naisia soihtupolkua pitkin jääkylmään lampeen.
Siitä minä niin tykkään. :)
Ehkä ens syksynä sitä pulahdetaan valmiista lauttasaunasta järveen.


 Lauttasaunan elementit kuskattiin reilu viikko sitten tontille odottamaan jäitten tuloa.
Me ajellaan viimeisenä asuntoautolla ja perässä on vielä asuntovaunu.
Oli todellakin vähän sellaista sirkustunnelmaa! :)
Leiriydyimme paikan päälle kolmen asuntovaunun ja yhden asuntoauton kanssa.
Kivaa kyllä näin syksylläkin tuo karavaanarielämä.



Lautta on tarkoitus kasata myöhemmin jäänpäälle.
Sinne jäi meidänkin asuntovaunu odottamaan sopivaa aikaa.
Nyt menen jatkamaan lastenhuoneen seinien pakkelointia ja hiontaa... 
valmistelen sitä maalaukseen.

Kiitokset kaikille blogini vierailijoille ja uudet lukijat olette lämpimästi tervetulleita!
Ehkä pian nähdään pajutöiden ja ohjeen parissa. ;)
Terveisin Sanna

torstai 8. syyskuuta 2011

Gladioluksien loistoa kelpaa ihastella


Näihin ei vaan kyllästy!
Keräsin erivärisiä gladioluksia kimpuksi sisälle ja ne vaan aina ihastuttavat.

Kasvatan näitä joka vuosi ja koen sen helppona kasvina kasvattaa.
Toukokuun alussa laitan sipulit kasvamaan ämpäriin mullan sekaan.
Silloin jo näen mielessäni sen mitä nyt näette näissä kuvissa. ;)
Siirrän ne kesäkuun alussa kukkapenkkiin, joka on aurinkoisella paikalla. 
Multaa olen muokanut hiekalla hyvin vettä läpäiseväksi.
Penkki kuivahtaa usein kesän aikana, mutta eipä näytä se kukintaa haittaavan.



Tänä vuonna mulla oli sellainen sekoituspussi sipuleita.
Mielenkiinnolla olen henäkuusta alkaen saanut seurata, mitä kaikkia värejä sieltä ilmestyykään. :)


"Mikä ihme väri tää oikein on, kun nuput on ihan mustat?"
Nuppujen avauduttua ihastelin samettista, syvän viininpunaista kukkaa! Aivan upea väri!



Kuten tämäkin... Täydellinen väri meidän kuistille.
Maljakossa kukka menestyy noin viikon.
Poistan alhaalta kuihtuneet kukat lähes päivittäin pois ja samalla katkaisen uuden imupinnan.


Olen vienyt kukkia ystäville. 
Ei kestä kauaa, kun vain nappasee kukkapenkistä yhden kukan 
ja laittaa vähän kostuketta varteen.
Mikä sen mukavampaa, kuin nähdä ystävän ilahtuneet kasvot kukan saadessa! :)


Yksi lila kukka oli seassa. Pelkästään sen värisiä mulla kasvoi muutama vuosi sitten. 
Tein niistä kukka-asetelman kipeää aihetta käsitellessä.


Punaisia gladioluksia kukkii tällä hetkellä.
Takana näkyy se meidän lauttasaunaprojektimme. 
Se etenee pikkuhiljaa ja näyttää jo oikein hyvältä. :)

Nyt täytyy joutua arkisiin toimiin!
Toiveikasta torstaita!
-Sanna-

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Zinnia...Oppineitten kukka


Joka kevät kasvatan Zinnioita...
Tänä vuonna kaikkia erivärisiä, yksinkertaisia ja kerrottuja.
Ne on aivan ihastuttavia kukkia kimppuihin.
Helppo sitoa vahvojen varsien takia ja kestävät kauan.
Tämän kimpun vein ystävälle vierailulla käydessäni.





Joskus mietin, miksi tämän kukan nimi on oppineitten kukka??
Ihastuisko tähän kukkaan sellaiset ihmiset, jotka haluavat oppia kaikkea uutta?
Itse olen innoissani opettelemassa uusia asioita ja
olen mielelläni kannustamassa muitakin uusiin juttuihin.
Joku sanoikin että vähintään kerran vuodessa pitäis kokeilla jotain uutta lajia tai harrastusta.
Pysyy mieli virkeänä. :)
Uutta mulla on nyt harrastuksena kuntopyöräily ja ens viikosta alkaen vesijuoksu.
Nämä ovat tulleet lentopallon ja lenkkeilyn tilalle, ainakin väliaikaisesti.
Muutokset tuli ihan olosuhteiden pakosta, mutta huomaan nauttivani uusista lajeista.



Oletko sinä opetellut tänä vuonna jotain uutta?
 Jos olet, niin mitä?
Jos et, niin vielä on vuotta paljon jäljellä!
Pääset kokemaan innostusta ja uuden oppimisen iloa. :)

Aurinkoisin terveisin Sanna

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Rautalankaristi ja ruusuja


Tunnelmaa rippijuhlaan valmistautuessa. 
Esikoisen konfirmaatio on ohi.
Läheisten avustuksella saatiin tälle päivälle (siis sunnuntaille) juhlakin järjestettyä.
Monia ihania ihmisiä auttamassa.
Kiitollisuus heitä kohtaan on valtaa mielen. <3



Rautalankaristi valmistui jalan "liotuksen" aikana, 
siis kun annan kylmähoitoa toipuvalle jalalleni.
Siinä kun vaan istuu ja odottaa kylmän helpottavaa vaikutusta, pystyy käsillä tekemään kaikkea pientä.
On syntynyt perhosta, sudenkorentoa, verhotangon nuppeja, kruunu...



Ilta-auringon hetki kuvatessani oli ihastuttava. 
Muutaman kuvan sain otettua siinä ajassa kun aurinko heijasti ruusun varjon seinälle.


Vilkas, ihana juhlapäivä takana. 
Onnellinen äiti on ylpeä nuoresta miehen alusta.
Pieni vanhenemisen kriisin poikasen ajatus käväisi mielessä.
Mulla jo poika, kesätyöläinen, rippikoululainen, ajelee mopolla...
Ne kasvaa nuo lapset niin vauhdilla 
ja itse kuitenki pysyy samanlaisena, vai?

Nyt unet odottavat, laitan pian lisää kuvia rippijuhlasta.
Hyvää alkavaa viikkoa!
-Sanna-

torstai 2. kesäkuuta 2011

Kesäkukkia pihalta


Aamulla keräilin pihapiiristä kaikenlaisia kukkia pojan avustuksella.
Niistä tein asetelman takan reunalle.
Vietän aika paljon aikaa nyt sohvalla, joten on kivaa piristystä kukat siinä näkösällä.

Puutarhalla kävin tiistaina. Yksi siskoistani oli kuskina ja
toinen tuli kaveriksi kantamaan kukkia ja taimia, kun itse en voi kantaa mitään.
Nyt olenkin saanut jälleen opetella sitä että,
on toisten avun armoilla monenlaisten asioiden kanssa.
En ole voinut kantaa kahvikuppiani pöytään keppien kanssa, en pysty siivoamaan, 
kuskata pyykkejä pihalle kuivumaan...jne.
Arki muuttuukin yllättävän haastavaksi kun ei voi kävellä ilman keppejä.
Monia asioita silti voin tehdä, mutta huomaan että väsyn todella nopeasti
ja jalka turpoaa, jos olen kauan ylhäällä.
Tunnin jumppa- ja venyttelytuokio lähes joka aamupäivä 
vähentää turvotusta ja pitää yllä lihaskuntoa.
Siitä tulee hyvä olo ja mieli, juuri sitä mitä aina liikunnasta haen.
Pitäis tieten hankkia kuntopyörä, 
koska sillä kuulemma saa ja voi polkea tällaisen vamman kanssa.




Maanantaina kävin kontrollissa jalan kanssa ja kipsi vaihtui tällaiseen kenkään. :)
Kaikenlaisia keksintöjä niitä on!
Lapset sanoo sitä robottikengäksi.  
Hassultahan se näyttää... toisten mielestä kuin laskettelukenkä.
Tässä kengässä jalka on nyt kaksi viikkoa 30 asteen kulmassa.
Sitten muutetaan kulmaa 15 asteeseen seuraavaksi kahdeksi viikoksi.
Sen jälkeen vielä kaksi viikkoa kenkä on suorakulmassa ja nilkka pääsee liikkumaan 15 astetta.
Samalla kenkään vaihdetaan ohuempi pohja, joten kävely helpottuu huomattavasti.
Juhannuksen jälkeen ollaan siis tuossa vaiheessa.
Parasta tässä kengässä on että sillä voi kävellä, ilman keppejä!
Ja kengän saa kokonaan pois, pesun ajaksi.
Robottikengällä siis mennään nyt seuraavat kuusi viikkoa. ;)

Huomenna ehkä saan kaverin kasvihuoneen laittoon ja
uusia kokeiluja olen suunnitellut hiekkaviljelyyn.

Ihanaa kun on kesä, kukat, linnut, vihreys...
Nautitaan niistä!
Terveisin Sanna

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Narsisseja ja krookuksia

Tänä pääsiäisenä olen nauttinut kukista, ystävistä, liikunnasta, auringosta ja lämmöstä.
En ole keskittynyt syömisiin ja siisteyteen samalla tavalla kuin ennen.
Ja ihan kivasti pääsiäinen on mennyt ilman leipomisia ja ylensyöntiä. ;)





Tähän pääsiäiseen kuuluu myös suru, koska ystäväni menetti lapsensa. 
Seuraavan runon ajatuksin haluan muistaa häntä.


Surevalle ojennetaan käsi
kukkaset
sanotaan: otan osaa.
Ei kenenkään suruun
surusta
voi ottaa osaa.
Jokaisen kohdattava
kannettava
oma surunsa
ehjä
kokonainen
juuri niin painavana
maahanluhistavana
kuin se kunkin kohdalle tulee.

Voin pysähtyä rinnallesi
katsoa kanssasi pimeyttäsi
syvälle silmiin
kokea kivunpoltteen kanssasi
sulkea hetkeksi käteni käteesi,
pienen pelokkaan palelevan linnun
että jaksaisit taas
surun viiltävässä yössä
kunnes uusi aamu
yö lopussa
aurinko nousee
kuivaa kyyneleet
kasteen kukkien terälehdiltä.

Maaria Leinonen



Lämpimin terveisin Sanna

lauantai 6. marraskuuta 2010

Pyhäinpäivän ajatuksia


Kirjoitan siitä mikä koskettaa minua tänä pyhäinpäivänä.
Yli vuosi sitten tein kukka-asetelman enkelilapsellemme, jota ei koskaan haudattu.
 Keskustelu ystäväni kanssa herätti ajattelemaan jälleen myös itseäni koskettavaa aihetta...
Eilen illalla kävin lenkillä ja poikkesin samalla hautausmaalle.
Siellä oli jo paljon kynttilöitä ja niin kauniin, rauhallisen näköistä.
Ajatuksiini tulee usein hautausmaalla käydessäni, että siellä ei ole yksi minulle tärkeimmistä.
Enkelilapsi, joka kuoli rv.15, v.1997 joulun alla.
Silloin kun surin enkelilastamme, jota ei voinut haudata mihinkään,
kävin toisten pienokaisten haudoilla ja se helpotti suremista.

Sellaisia enkelilapsia on paljon, joita ei ole haudattu,
mutta silti ovat yhtä tärkeitä vanhempien sydämissä  kuin haudattujenkin.
Suuren surun kohtaavat ne jotka menettävät pienen keskenmenon kautta.
Silti sellainen voi joutua kohtaamaan monenlaisia ymmärtämättömiä kommentteja.
Kaikki ei ymmärrä että suru voi olla yhtä suuri kuin muissakin menetyksissä.
Voi joutua kohtaamaan vähättelyä ja mitätöintiä...
Sä oot nuori...voithan sä vielä saada uusia...näin tää nyt vaan on tarkoitettu...jne.
silloin ei kyetä kohtaamaan toisen surua, joka on keskenmenon saaneelle todellinen.

Keskenmenon myötä jouduin kohtaamaan monenlaisia tunteita, 
joita on todella vaikea sietää yksin.
Silloin tarvitsee ymmärtäväisiä ihmisiä ympärilleen ja toisten ihmisten tukea.
Enkelisuvuilta voi lukea monen muun keskenmenon kohdanneen  kokemuksia.
Niitä lukiessa huomaa ettei ole tämän asian kanssa yksin. <3



Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.


Runo on lainattu enkelisivuilta.
Tämä kirjoitukseni on muistona kaikille niille pienokaisille
jotka eivät ehtineet kasvaa niin isoksi, että heidät olisi haudattu.
Ne kaikkein pienimmätkin ovat meidän rakkaitamme, enkelilapsiamme.

 Rauhallista pyhäinpäivää!
-Sanna-

perjantai 21. toukokuuta 2010

Risukoreja tuliaiseksi

Hei!
Pikainen postaus tuliaisesta, jonka aion viedä ystävälleni. Lähdemme vanhimman pojan kanssa siskoni kyydissä Tampereelle vierailulle viikonlopuksi. :)


Vielä vähän löytyi risuja kaadetuista koivuista, joista sain valmistettua korin. Kukat ovat tässä kuvausrekvisiittaa, ostan matkalla koriin toisenlaisia kukkia.



Tämäkin kori matkasi äitini mukana etelään päin, tuliaiseksi kukkien kera .

Ja toiseen kyläpaikkaan Tervetuloa-kranssi, joista on parempia kuvia muutama postaus taaksepäin.
Hyvää viikonloppua teille!

tiistai 23. helmikuuta 2010

Kukka-asetelmat häihin


 
Kukka-asetelmien tekeminen oli annettu minun vastuulle ja olin siitä ihan innoissani. :) Oli ihanaa päästä tekemään asetelmaa kauniista kukista, liljoista, krysanteemista, harsokukista ja lisukkeena murattia ja heinää.
Asetelmien tultua valmiiksi maalasin vielä pieniä paikkoja, joista maali oli kolhiintunut pois edellisissä käytöissä. Siksi nuo paperit tuolla alla. ;)

 
Valmiiseen asetelmaan laitoin vielä koristeeksi helminauhaa, jota oli muutenkin käytetty hääkoristeluissa.

Toisen asetelman sain itselleni ja voimakas liljan tuoksu täyttää edelleen kotimme. On mukavaa nauttia vielä hetken runsaasta asetelmasta, onhan se aika harvinaista herkkua näin talvella. :) Kukat loistavat kilpaa auringon kanssa tällä hetkellä. Kevät on jo ihan lähellä...

Aurinkoisia päiviä toivotellen 
Sanna

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Lämmintä tunnelmaa joulun aikaan





 
Olemme saaneet viettää aika rauhallisen joulun. Nautin joulun tunnelmasta ja hiljaisuudesta...silloin kun se on viisilapsessa perheessä mahdollista. Joulun aikaan on mukavaa vierailla mummuloissa. Molemmat ovatkin ihan lähellä, isommat lapset voivat metsän poikki kipittää itse vierailulle. Meilläkin piipahti vieraita ja oli ihanaa viettää sisarusteni kanssa aikaa. Lepposta yhdessä oloa, pelailua ja syömistä. :)

 

Tontut ja lumiukot pienessä metsässään toivottelevat kuistilla vieraat tervetulleeksi.

 

 

 
Keittiöstä muutamia jouluisia tunnelmia.

 
Joulutähden kori sai peitteeksi  sammalta ja katajan oksia. Kynttilän upotin oasissieneen ja enkeli viereen katselemaan. Valmis asetelma ehti olla puoli tuntia pöydällä...kunnes puuha-pete (nuorin poikamme) meni vetämään sen liinasta alas. Enkeli meni siinä rikki ja asetelma piti tehdä uudestaan. Eilen aloittamalleni palapelille kävi lähes samalla tavalla. Puuha-Petellä on todella vauhti päällä. ;)

 
Hyasinteistä tehty asetelma on kuistilla. Siellä on vähän viileämpää ja kukat säilyvät kauemmin kauniina.

 

Puolukan varvuista tein viime vuodesta jääneeseen pohjaan melkein samanlaisen kranssin. Lunta on tullut paljon ja tulee edelleenkin lisää. Ihanaa! Kohta pääsee hiihtämään! :) Lapset ovat luistelleet joulun aikana joka päivä. Nyt tuntuu jo ihan kunnon talvelta ja uutta vuotta kohti mennään.

Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!