torstai 28. heinäkuuta 2011

Kasvihuoneessa


Raparperilaatat johdattaa kasvihuoneeseen...


Koristekurpitsaportin läpi.


Seuraavaksi tervehtii mustasilmäsusanna oven pielessä.


Sisällä kasvaa hiekassa kasvihuonekurkku.


Avomaakurkku kiipeilee kohti kattoa tangon päälle.


Pihvitomaatit kasvaa kasvamistaan...


suuriksi jättiläistomaateiksi. :)


Paprikan kasvatus on kokeilussa eka kertaa, hiekassa sekin ja hyvin näyttää viihtyvän.
Kiitos siskon hyvien kasvatusohjeiden.
Eli kukkia kannattaa poistaa, vaikka ne niin kauniita onkin.


Sokeriherne ruukusta kiipeilee kukkajalkaa pitkin.
Vieressä ruukuissa myös kasvaa persilja, tilli ja basilika.


Yrteistä ei paljoa ole jäljellä...
"Äiti, saadaanko me tehdä salaattia kaikesta syötävästä mitä pihalta löytyy?"
Eihän niitä raski kieltää. :)
Istun usein tuolilla ja nautin kasvihuoneen tunnelmasta.
Vehreydestä, tuoksuista, mehiläisten pörinästä, pienistä makupaloista...



Pystyn jo aika hyvin kävelemään tuota pientä mäkeä ylös, kun poistun kasvihuoneesta.
Aluksi se tuotti ongelmia jalan kanssa, piti mennä sivuttain. ;)

Nyt lähden pakkailemaan.
Viikonlopuksi vaunu matkaa jonnekin, katotaan nyt mihin se meidät vie.

Ihanaa, leppoisaa viikonloppua ja Aurinkoisia päiviä!
Terveisin Sanna


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Loman jälkeen... Myrskytuhoja


Palasimme illalla viikonloppureissulta.
Olimme sukulaisporukalla Kalajoen Hiekkasärkkien leirintäalueella.
Suunnittelimmme siellä yhteistä projektiamme lomailun ohessa.
Säät todella suosivat ja siellä me asuntovaunun ikkunasta ihastelimme lauantai-illan ukkosta.
Ukkosta, joka 35 kilometrin päässä olikin saanut tuhoa aikaiseksi, omalla pihallamme.


Tontin isoin kuusi oli vallannut kasvimaan!

Kasvimaa näytti  aika vasta tältä.


Sipulia, retiisiä, salaattia, tilliä, hernettä...


Avomaakurkkua.


Omenapuusta meni ainakin kolme oksaa poikki.


Kävyt ja omenat sikin sokin nurmikolla.



Läheltä taloa on puu kaatunut! 
Valtavalla voimalla.
Ihmettelimme kuusen vahvoja juuria, jotka oli repeytynyt irti maasta.
Lähellä oleva mänty oli kärsinyt myös myrskystä ja se joudutaan kaatamaan. :(


Korkeiden kukkien penkissä ei tuet auttaneet yhtään.
Siinä on liljat peittyny ritarinkannusten ja kultapallon alle. 
Ehdin jo iloita etukäteen että syksyllä kultapallo loistaa kirkkaana isossa nipussa. 

Huomiselle siis vaunun siivousta ja myrskyn jälkien siivousta.
Kalliot ja nurmikko on täynnä kaikenlaista puuroroskaa.

Mukavan loman jälkeiset tunnelmat haihtuivat pian ja arki tuli sitte ryminällä päälle. ;)
Terveisin Sanna

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mesiangervokranssin tekoa jalka jäässä


Kattelin keittiön ikkunasta pellolle ja keksin...
Teen mesiangervosta kranssin oveen juhlien ajaksi...jos ehdin!
Lapset pöristivät mönkijällä pellolle ja toivat mulle ämpärillisen kukkia.
Aamupäivä meni mulla viimeisissä järjestelyissä ja salaatin teossa. 
Jalka ei oikein tykännyt, kun lepoa ei ollut tarpeeksi. 



Tutuksi tullut kivun- ja turvotuksen lievityskeino helpotti olotilaa ja
siinä mulle tuli sopiva tilaisuus valmistaa kranssi. :)

Ajan hyötykäyttöäkö? 
Jalan "liotuksen" parissa on tullut vietettyä monta tuntia viime viikkojen aikana.
On ollu pakko keksiä siihen jotain tekemistä ettei ois niin tylsää istuskella pesuhuoneessa. 
Virkkausta, hartioiden venyttelyä, rautalankatöitä... 
Ja EI oo tylsää! :)

Palataan taas!
-Sanna-

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Herkkuja rippijuhlassa


Tiiättekö, meillä tässä talossa ei varmaan koskaan ole ollut noin hienoja kakkuja ja
muita herkkuja pöydällä!
Läheisten avustamana järjestimme esikoisen rippijuhlat sunnuntai-iltana. 
Ihan mahtavaa huomata, että moni halusi avustaa!
Kiitos, te kaikki rakkaat!



Mä en edes tiiä, mitä nämä kaikki kakut ovat nimeltään, mitä ne sisältää, mutta herkullisia olivat!
Nuorin siskoistani taiteili kaksi hyytelökakkua ja täytekakun.
Upeita perhosia oli useita...
Valitettavasti poikamme ehti pakasteesta hakiessa jääpaloja tuhota osan. :(


Minulta ei kakuntekotaitoa löydy, mutta kukkia kyllä. 
Orvokit ja minttu pihalta siis kakkua koristamaan! :) 
Perhonen vaan jääny piiloon mintun alle, ehkä sen on hyvä siellä olla turvassa lasten tuhoavilta käsiltä.


Santerin leivokset ovat kuin karkkia, niitä söisi vaikka kuinka paljon! :)
Leivokset sopivatkin hyvin juhlaan, kun esikoisen kolmas nimi on Santeri.


Suussa sulavaa suklaapiirakkaa, nimeä en muista...
Piirakan tekijä voiskin kommentoida ja kertoa  nimen. ;)
Hänen uusi bloginsa Valkoista ja kiekuraa on näkemisen arvoinen, kannattaa poiketa siellä.





Esikoisen herkkusalaattia, 
sisältää parsakaalta, kukkakaalta, kurkkua, salaattia, punasipulia, pekonia
ja majoneesia vedellä jatkettuna, vähän mausteita.
Yritin etsiä netistä tälle valmista ohjetta... en löytänyt. 
Yksi vieraista toivoi ohjetta, joten toivottavasti saa tästä rakennettua hyvän salaatin.

Suolaisena tarjottavana oli myös coctailpiirakoita ja kinkkupiirakoita.
Ystävä halusi minua muistaa myös ja leipoi meille kinkkupiirakoita.
Hänen leivontataitonsa on ihan huippua, käykääpä kurkkaamassa. :)
Arvontakin on siellä vielä vähän aikaa.

Uusi pitkän ajan projekti sai alkunsa juhlan aikana, 
toivottavasti ajatukset saavat siivet ja porukka alkaa toimimaan. ;)
Ihana unelma monelle, toivottavasti toteutuu!
Siitä kerron sitten jos vaan projekti alkaa oikeesti etenemään.

Helteisiä päiviä tiedossa.
Nautitaan niistä!
Terveisin Sanna

Rautalankaristi ja ruusuja


Tunnelmaa rippijuhlaan valmistautuessa. 
Esikoisen konfirmaatio on ohi.
Läheisten avustuksella saatiin tälle päivälle (siis sunnuntaille) juhlakin järjestettyä.
Monia ihania ihmisiä auttamassa.
Kiitollisuus heitä kohtaan on valtaa mielen. <3



Rautalankaristi valmistui jalan "liotuksen" aikana, 
siis kun annan kylmähoitoa toipuvalle jalalleni.
Siinä kun vaan istuu ja odottaa kylmän helpottavaa vaikutusta, pystyy käsillä tekemään kaikkea pientä.
On syntynyt perhosta, sudenkorentoa, verhotangon nuppeja, kruunu...



Ilta-auringon hetki kuvatessani oli ihastuttava. 
Muutaman kuvan sain otettua siinä ajassa kun aurinko heijasti ruusun varjon seinälle.


Vilkas, ihana juhlapäivä takana. 
Onnellinen äiti on ylpeä nuoresta miehen alusta.
Pieni vanhenemisen kriisin poikasen ajatus käväisi mielessä.
Mulla jo poika, kesätyöläinen, rippikoululainen, ajelee mopolla...
Ne kasvaa nuo lapset niin vauhdilla 
ja itse kuitenki pysyy samanlaisena, vai?

Nyt unet odottavat, laitan pian lisää kuvia rippijuhlasta.
Hyvää alkavaa viikkoa!
-Sanna-

torstai 14. heinäkuuta 2011

Viimeiset unikot


 Vielä sain ikuistettua idänunikkoni. 
Sen valtavan, ihanan ja herkän kukan 
joka hetken loistaa koko komeudessaan ja sitten lakastuu.
Molemmat unikot olen kasvattanut siemenestä.  
Viime kesänä tuo vaaleanpunainen oli vielä pienen pieni taimi, 
jonka loppukesästä laitoin penkkiin kasvamaan.


Nää punaiset unikot ovat matkanneet vanhan asuntomme Hernemaan pihasta,
äitini kukkapenkin kautta meille. 
Hernemaassa puutarhuri sisälläni heräsi todella, 12 vuotta sitten.
Pääsimme silloin asumaan vuokralle punaiseen tupaan, jossa oli iso....hoitamaton piha. :)
Sen jälkeen ei ole multasormi pysynyt erossa maasta ja kukkapenkeistä, 
ei edes silloin kun on jalka paketissa
tai muuten rajoittunutta fyysinen tekeminen. 
Niin se vaan koukuttaa! ;)

Nyt on unikoiden aika ohi.
Paitsi siperianunikot... nehän kukkivat lähes koko kesän.

Iloitsen niistä ja siitä että jalan kanssa tehty työ palkitsee jo nyt.
Tänään pysyin jopa kymmenen sekunttia yhdellä jalalla, kun maanantaina en sekunttiakaan.
Kävelen tasaisella maalla ilman kainalosauvoja.
Hitaasti, mutta koko ajan paremmin. 
Tasapaino kävellessä ei enää heitä niin paljoa kuin aluksi. 
Kuntoutus jo nyt näkyy ja tuntuu!! :)

Hyvää viikonloppua!
Lämpimin terveisin Sanna

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Akillesjänteen kuntoutus alkaa

Jännitys ja pieni ilo on hiipinyt mieleeni, kun kävelen "robottikengällä" lääkärin vastaanotolle.
Ehkä mä pääsen tästä eroon.

Jalkapohjassa kihelmöi, jalka tuntuu hentoiselta ja hauraalta.
"Tälläkö mun pitäis kävellä", ihmettelen mielessäni, kun lääkäri kehottaa ottamaan askeleita.
Varovasti, pöydästä tukien pari askelta onnistuu heti kengän poiston jälkeen.
Olen kauhuissani, kestääköhän jänne.
Luotan kuitenkin lääkärin sanoihin, että se on parantunut oikein hyvin. 
Muutamia ohjeita hän antoi ja kehotti aluksi varovaisuuteen.
Sitten kävelen, varmuuden vuoksi kepeillä, fysioterapeutin huoneeseen.


Mulla olikin siellä oikein kunnon ohjaus, kun kolme terapeuttia oli paikalla ja ohjasivat mua!
Hämmästelivät kyllä hoikistunutta pohjelihasta... 
Ei siitä varmaan mitään olekaan jäljellä seitsemän viikon "levon" jälkeen.
Omaan kenkääni laitettiin sentin korokepala ja sitten uudelleen kokeilemaan kävelyä. 
Se onnistui jo paremmin ja toivo heräsi jälleen. 
Sitten piti kokeilla yhdellä jalalla seisomista, siis vammautuneella jalalla.
Olin lentää nokalleni!
Ehei, se ei onnistunut ilman tukea ollenkaan.

Näiden kokeilujen jälkeen tajuaa viimeistään että,
tässähän pitää tehdä tosissaan töitä, jotta jalan saisi kuntoon.
Kuntoutus on siis alkanut. 
Jumppaa useita kertoja päivässä, kävelyharjoituksia ajatuksen kanssa ja 
samalla pidettävä turvotus mahdollisimman vähäisenä.
Sille siis kylmähoitoja, eli liotan 15-20 minuuttia jalkaa jääkylmässä vedessä 2-4 kertaa päivässä.
Kylmähoito oli kenkähoidon aikana aivan parasta kivunlievitystä ja samalla esti turvotusta. 
Ei tarvinnut syödä särkylääkkeitä yhtään sen jälkeen kun hoksasin alkaa käyttämään kylmää jalalle.

Tänä aamuna heräsin hymy huulillani.
Olipa niin hyvä nukkua, kun ei ollut kenkää jalassa ja jalka kuin tulessa.
Olen vapaa siitä ja kuntoutus voi alkaa!! :)
Siihen laitan nyt energiaani ja ensiaskeleita on tullut  monia.
Pystyn jo kävelemään tasaisella alustalla ilman keppejä, oikein hyvin keskittyen.
Huomenna treenit jatkuu. 
Ja esikoisen rippijuhlavalmistelut. :)

Toiveikkaana mennään,
Lämpimin terveisin Sanna

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Aniliininpunaisia puutarhassamme


Tää väri on koukuttanut mua jo jonkin aikaa.
Ensin vaatteissa, sitten kukissa...
Kuvassa oleva ruusu on äidiltäni. Monen vuoden ajan äiti tarjosi että, 
saan viedä pihallemme sitä jos vaan haluan.
Kuulemma oli ylimääräisiä levinny nurmikolle.
Ajattelin että jos se paljon leviää, en halua sitä "pienelle" tontillemme. 
Kuitenkin viime kesänä kaksi istutin takapihalle, jossa ei ole ollut kukkia juuri ollenkaan.
Nyt olen haltioissani! Ruusu kukkii kauniisti ja siinä on hento, kaunis tuoksu.
Ehkä se saa rauhassa levitä... ainakin vähän. ;)


Akilleija kukkii runsaasti ruusun vieressä. 


Tummempi akilleija on jostain ilmestynyt etupihan penkkiin. 
Kaikkia kivoja sinne ilmestyy, kun ei pysty keväällä liikaa hoitelemaan kukkapenkkejä. ;)


Harjaneilikan värit ihastuttavat!


Maapeitekasvina tämä neilikka on kaunis. 
Peittää hyvin rohtokatajan alustan.

Sama väri jatkuu vielä istutetuissa yksivuotisissa kukissa.
Yhdessä valkoisen kanssa. :)

Kuinka kaikki kukat jaksavatkin aina ilostuttaa niin paljon!
Ainakin minua ja varmasti muitakin puutarhakärpäsen puraisemia. :)

Hyvää sunnuntaita!
-Sanna-

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Kiinanpioni ?


Sain viime kesänä kolme pionia naapurilta ja
ilokseni se kukkii jo tänä kesänä, ainakin vähän.
Kysynkin teiltä, tunnistaako joku lajikkeen, mikä tämän pionin nimi on?
Kiinanpioniko?

Mehiläinen piilottelee kukassa... 
Niitä onkin nyt näkynyt puutarhassa ilahduttavan paljon.


Pionit kasvaa suikeroalpin peittämällä maalla.
Ihanan keltaisena mattona kukkii samaan aikaan pionin kanssa.

Onneksi näyttää siltä että,  pionin paikan valinta osui oikeaan, kun niin hyvin kasvaa.
Eipähän tartte kiusata sitä siirtelyillä. :)

Viime vuosina mulle onkin kertynyt tuollaisia aniliininpunaisia kukkia.
Laitan niistä kuvia piakkoin.

Rentouttavaa lauantai-iltaa!
Tavataan taas!
-Sanna-

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Lattian maalausta ja tikkaat kukkatueksi

Eilen olikin niin lämmin päivä, etten saanut neitiä houkuteltua lattian maalaukseen, 
vaan hän viihtyi mieluummin uima-altaassa. :)
Niinpä häntä vanhempi poika joutui lattiankuurauspuuhiin.

Kurkatessa ikkunasta sisällä näyttää niin valoisalta maalauksen jälkeen.
Näyttää olevan joku muukin kurkkimassa toisella puolella mökkiä! :D
Ehkä neiti...

Maalin kuivumista odotellessa innostuin nikkaroimaan pienet tikkaat jäkälöityneistä puista.
Ne on jäänteitä vanhempieni marjapensaiden tukirakenteista.
Jemmasin niitä varastoon muutama vuosi sitten.
Vanhan pajukorin kukkineen kiinnitin muutamalla naulalla tikkaisiin.
Mustasilmäsusanna tykkää kiivetä ylöspäin, 
joten nyt on sillekin tukea kiivetä tikkaita ja seinää pitkin.
Lobelia kukkii siinä kaverina.

Mulla oli ongelmia kuvankäsittelyohjelman kanssa 
joten osa kuvista näyttää olevan vähän kierossa...
Ei välitetä siitä. :)

Jalan kanssa pystyy jo paremmin tekemään ja jos se on parantunut hyvin, 
saan "robottikengän" maanantaina pois.

Mutta mitähän sitä tänään...
Aivan ihana sää ulkona, siis sinne!!

-Sanna-

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Maalari maalasi valkoista


"Pienen" tauon jälkeen jatkamme leikkimökin valmistamista. 
Se siis tehtiin viime kesänä ja ulkoa saimme valmiiksi.
Sisätyöt jäi tälle kesälle. 
Kuten tiedätte, moni työ multa ei ole onnistunutkaan tänä kesänä, 
mutta vihdoin viimein saimme maalit hankittua ja nuorimmaiset työhön.
Jopa neljävuotias oli opettelemassa maalaamista, mun ohjatessa. 
Sehän onnistuu vaikka jalka onkin paketissa. :)

Opettelin viime syksynä panelointia ja sujuihan se jotenkin, kun ovat pysyneet seinässä  talven yli.
Neiti jaksoi maalata tänään ahkerasti. 
Saimme seinät valmiiksi ja huomiseksi jäi lattian maalaus.
Mun mieli jo suunnittelee verhoja, johon on pitsit virkattu valmiiksi. 
Toivottavasti kangasvarastosta löytyy sopivaa kangasta. 

Odotan innolla huomista, jotta pääsisimme lasten kanssa jatkamaan! 
-Sanna-