Roskis

Mieheni toi pari päivää sitten viisi metalliämpäriä töistä ja mä varasin itselleni heti niistä muutaman. Pidin ämpärin mallista ja koosta (20l). Maalasin valkoisella spray-maalilla kahteen kertaan ja tekstin tuputtelin sabluunan avulla muista maalauksista jääneellä perinnemaalilla. Olin unohtanut nuo kirjainsabluunat käyttämättömänä kaappiin! Muistan ajatelleeni, kun sain sabluunat jostain kaupanpäällisenä, 'tarvinkohan niitä mihinkään'! Kaikkea, mitä omistaa ei vaan hoksaa käyttää. Roskis-sana tuntui tylsältä laittaa, joten etsin mielestäni kaunista vastaavaa sanaa muilla kielillä ja espanjan "bote de basura" tuntui kivalta. Nyt sain kaipaamani isomman roskiksen terassille. :)

Pajua ja kallioita

Eilen kokeilin tehdä pajusta päivänvarjoa, jonka laitan kesällä jollenkin köynnökselle tueksi. Varjo oli mielestäni haastava tehdä ja käytinkin aloituksissa apuna rautalankaa, jotta pajut pysyvät haluamallani paikalla. Toinen voisi sujua jo helpommin, kun tietää miten eri kohdat tekee.

Varjon kuvasin tonttimme eteläisellä reunalla, joka on ollut luonnonmukaisena kivikkona viime syksyyn asti. Siinä ennen kasvoi kivasti sammal, puolukka, katajat ja mustikkakin sulassa sovussa. Pari vuotta sitten oli tosi kuiva kesä ja varvut katosivat lähes kokonaan. Tilalle huomasin kasvavan heinää. Harmitti, kun olin suunnitellut säilyttäväni alueen luonnonmukaisena. Enää se ei ollut kaunis ja aloin lapion kanssa tutkimaan mitä sammaleen alla on. Ilokseni paljastui mukavia kallioalueita ja koloja niiden välissä. Tänään lapion kanssa suunnittelin mitähän alueelle tekisin. Vähän sain puhdistettuakin, mutta jos maapeitettä oli vähänkin paksummin, se oli jäässä eikä sitä saanut irrotettua. Kipeän selkäni takia joudun olemaan aika varovainen lapiopuuhissa, mutta oikeissa asennoissa ja vähän kerrallaan pystyn jotain tekemään. :)

On ihana suunnitella nyt uutta aluetta pihaamme ja hyvänä puolena siinä on eteläinen ilmansuunta, joten se sulaa keväällä aikaisin. Etupiha meillä on pohjoiseen päin ja sen vuoksi kevät tuntuu tulevan aina niin myöhään pihallemme.

Japanin solmut tein tukemaan ja koristamaan varjoa.

Taimikasvatusta

Kasvatusruukut tein Strömsön ohjeen mukaan, paitsi en valmistanut ruukkumuottia puusta vaan käytin pilttipurkkia ja siitä vähän isompaa muovimukia. :) Lapsetkin tekivät ruukkuja innoissaan. Alemmassa kuvassa ruukut näkyy taka-alalla lasiastiassa ja rikki menneen kehyksen lasin alla. Näin kosteus pysyy aika tasaisena, eikä pikkuruiset riippalobelian taimet kuivu. Viinirypälerasioissa kasvaa lobeliaa ja vihreässä hopeavillakkoa.

Useana keväänä olen ihmetellyt lobelioita, kun ovat niin pieniä, ehtivätkö kukkia ollenkaan. Loppukesästä mulla on yleensä ostetut lobeliat jo aika rumannäköisiä, kun itsekasvatetut kukkii upeasti! Siksi mä vaan joka vuosi viitsin kasvattaa lobeliaa, vaikka se onkin vähän hankalaa, varsinkin koulaaminen. Tuohesta ja hammastikusta tein taimille nimikylttejä, jotka ovat kuivuessa kyllä käpristyneet (saa tekstistä onneksi vielä selvää).

Mustasilmäsusannan taimia

Pääsiäisajan tunnelmia

Kokossa poltettiin joulukranssit ja pihalta siistittyjä risuja. Pienin virpoja ehti käydä naapurissa ja kun virpojat matkasivat mummolaan, pikkuinen oli kaatunut kuralammikkoon. Vaatteet likaisena ja märkänä ihmetellään, mitä korista löytyi... Seuraavassa kuvassa olikin veikeä hymy.
Mukavaa keskiviikkoiltaa kaikille!

Rauhallista ja iloista pääsiäistä!

Kukka-asetelmat takanreunalle

Näiden kukkien myötä toivotan teille kaikille vierailijoille ja blogiystäville hyvää pääsiäistä! Toivottavasti meille kaikille paistaa aurinko ja pystymme irtaantumaan arjesta ja rauhoittumaan hetkeksi. Tämä Eino Leinon runo on minulle tärkeä ja auttaa pysähtymään tähän hetkeen.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?

Mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk' on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Pajuamppelit

Viime kesän kukilta jääneet kaksi muovista amppeliruukkua päällystin nyt pajulla. Punoin ensin pohjan ja sitten kiinnitin rautalangalla muoviruukun pohjassa olevista rei'istä pajupohjaan kiinni. Näin oli helppo punoa muoviruukkua myötäillen sopivaksi. Oikealla oleva amppelin tein yli viikko sitten ja se on melko hyvin kuivunut "oikeaan kokoonsa". Punontapaju ei ollut vielä kuivunut riittävästi, koska se taittui helposti, kuori ratkeili taitoksissa ja oli sen takia hankalaa punottavaa.

Noissa pajuissa mitä olen nyt kerännyt, osassa laatu ei ole paras mahdollinen. Niissä on sellaisia pilkkuja ja ovat muutenkin kirjavan värisiä. Harmahtavat pajut eivät myöskään ole hyviä, ainakaan korin punontaan. Hyvä tuore kuoripaju taipuu nätisti, ei repeile ja pysyy punottaessa paikoillaan. Kerättäessä sen erottaa kiiltävästä, sileästä kuoresta, hyvästä väristä (vihreä tyvestä, punertava latvasta) ja ydinosa on pieni (sen näkee leikatusta pajusta).

Täytyy vaan nyt malttaa odotella, että pajuniput kuivuvat tarpeeksi, niin sitten on mukavampi punoa ja jäljestäkin tulee yleensä siistimpi. Pajuista ja iloista tiistaipäivää!

Pajukorissa kukkii narsissit

Palmusunnuntai on kohta mennyt ja hiljainen viikko alkaa. Tänään sain ystäviltä kukkia ja nautin niiden väreistä ja tuoksuista. Kukat tuovat aina hyvän mielen. Joka kerta kun katson kukkaa, muistan lahjan antajaa lämmöllä. Kiitos kaikille minua tänään muistaneille!

Pajukorin punoin venetekniikalla kahdelle narsissiruukulle sopivaksi. Koristeena on meriheinää, tytön maalattuja kiviä ja pieni kastelukannu, joka on jostain vanhasta asetelmasta otettu talteen. Ohra vihertää jo mukavasti ja pääsiäinen lähestyy. Nyt viimeistään saa karistaa loput muruset talvihorroksesta ja nauttia auringosta, keväästä, lintujen laulusta ja kukista!

Toivon aurinkoa sinun hiljaiseen viikkoon!

Tytön huoneen maalaus

Syksyllä selatessani Pentikin kirjaa, ihastuin kuvaan, jossa oli maalattu seinään omenapuun oksa. Se tuntui heti "omalta" ja otin mallin kirjasta tähän oksaan. Piirsin lyijykynällä oksan runkoa vähän paremmin hahmottaakseni, kuinka se oikein seinälle tulisi. Sitten siveltimellä vapaasti maalaten alkoi oksa kasvaa. Käytin kolmea eri väriä perinnemaaleista; vaaleaa oliivinvihreää, roosaa ja valkoista. Maalailin oksaa kahtena päivänä, kukissa meni paljon aikaa ja vieläkin tuntui siltä että pitäiskö joihinkin kohtiin tehdä jotain. Mutta niinkuin muissakin maalauksissa, täytyi vain päättää että nyt se on valmis. Saa olla sellainen kuin nyt tuli. Aina jossain on sellainen pieni tyytymättömyys omiin tekeleisiin. Koetko sinä samoin kun teet jotakin?

Huoneen seinän väri on todella vaalean vihreä, jossain valossa näyttää kellertävältä, joskus melkeinpä valkoiselta. Huone on tosi pieni ja siellä tulee luonnonvaloa vain yhdestä pienestä ikkunasta.
Kirjailua ja kaunista pitsiä kirpparilta ostetussa lakanassa, joka on nyt ainakin vähän aikaa päiväpeitteenä.
Sänky on lapsuuden kodista saatu ja itsekin olen nukkunut siinä. Hiotessani löysin raapustamani rakkausviestin kaiteesta; Sanna & Jari H. :) :) Aika kauan piti kohtaa hioa saadakseni raapusteluni pois. Hassua, kun en ole edes muistanut tykänneeni kyseisestä henkilöstä joskus alaluokilla. Sänky oli punainen ja uutta maalia laitoin kaksi kerrosta. Joistain kohdista ihan vähän kuultaa vaaleanpunainen läpi, varsinkin pinnojen kohdalta kun en viitsinyt niitä kunnolla hioa (käsin). Kuultaminen ei kuitenkaan haittaa, se vähän viehättää...

Vanha puinen pulpetti on myös lapsuuden kodistani. Syksyllä kunnostin sen ja maalasin valkoiseksi. Liitutaulun tyttö sai syksyllä synttärilahjaksi ja se onkin ollut ahkerassa käytössä koululeikeissä ja laskuissa. Tuolin ostin kirpparilta ja olen poistanut siitä suurimman osan maalikerroksista. Tarkoitus on maalata sekin valkoiseksi, mutta jotenkin puolin värikäs pinta viehättää enkä ole vielä raskinut maalata.

Vielä on paljon sisustettavaa neitin huoneessa, kun löytäisi sopivan lampun, kaapin ja muuta säilytystilaa. Nyt on kuitenkin jo saatu sinne tärkeimmät tavarat ja tyttö nukkuu siellä ensimmäistä yötä, yksin omassa huoneessa. Taisi illasta vähän jännittää, kun on tottunut veljien kanssa nukkumaan.

Taimihylly

Nyt voin aloittaa taimien kasvatuksen, kun mieheni teki minulle lahjaksi hyllyn taimikasvatukseen keittiömme ikkunalle. :) Olen ihan mielissään. Saan ikkunalle nyt useampaan kerrokseen taimia ja ne saavat paremmin valoa. Ennen taimet olivat pöydällä, eikä keittiössä jäänyt pöytätilaa muihin tarkoituksiin keväisin. Tänä keväänä olen yrittänyt malttaa mieleni, etten kylväisi liian aikaisin. Ehkä täällä pohjanmaalla nyt jo olisi riittävästi valoa.

Hylly tehtiin tuoreesta koivusta moottorisahalla ja hyllyjen pinnat höylättiin. Aika näyttää, kuinka se muuttuu kuivuessaan. Varmistukseksi hylly tuettiin verhotankoon narulla, ettei varmasti pääse kaatumaan. Innoissani lähdenkin nyt upottamaan kädet multaan ja kylvämään pikkuruisia siemeniä kasvuun. Toivottavasti tänä keväänä suurin osa onnistuisi...

Iloista aprillipäivää kaikille vierailijoille!
Valmistaudunkin täällä lasteni juksailuihin, ennen kuin tulevat koulusta. Viime vuonna lapset keksivät kujeita pitkin päivää, iltaan asti. Aina ei äidin pää pysynyt mukana...