Norjan matkailua: Saltstraumen

 Teimme perheen ja kahden muun läheisen kanssa lomamatkan perinteisesti Norjaan. 

Junkerdalin kanjoni on aina yhtä jännittävä paikka mennä 

kapean tien ja vastaan tulevan liikenteen vuoksi.
Innostus ja jännitys vuoristomaisemista tuntui matkaseurueessa.

 Nuorisolla oli omat kivat juttunsa Norjassa, välillä temppuiltiin, 

välillä oli omat bileet asuntovaunussa. Musiikki ja laulu soi kaikuen kallion seinämästä. 

Useana iltana lähes koko porukka pelasi krokettia upean luonnon keskellä. 

Tekemistä ja ihmeteltävää riitti kaikilla.
Kahdeksan hengen seurue tarvitsi majapaikaksi kaksi telttaa ja yhden asuntovaunun.
Nuoriso majoittui asuntovaunussa ja aikuiset teltoissa.

 Minä  otin itselle omaa aikaa ja menin rantakiville 

istuskelemaan ja olemaan luonnon tyyneydessä.

 Rauha, levollisuus, kauneus ja selkeys on läsnä. 
Tässä paikassa on hyvä olla.

Minulta ei puutu mitään.
Kaikki on hyvin ja juuri niin kuin kuuluu olla.

Saltsraumenissa on maailman suurimmat pyörrevirrat. 

Ihmettelimme korkealta sillalta niitä ja luonnon kauneutta.
Auringon paiste lämmitti ja luonto näytti parhaimman puolensa auringon valossa.
Lokit lenteli alapuolellamme. Tuuli viilenti sopivasti.
Etäisyys ja maiseman näkemisen laajuus selkeytti olemista.

Voimme nähdä asioita niin monesta näkökulmasta, monella tapaa.

Korkealta näkee kokonaisuuksia ja laajasti.

Ruohonjuuritasolta näkee sen mikä on ihan tässä ja nyt, edessä.

Varjon suojasta voi nähdä kirkkaasti ja selkeästi.

Varjo tuo rajat ja raamit. Yksityiskohdat selkiintyvät.

Kuka katsoo ja miten, se ratkaisee.

Eikä itseasiassa kukaan ole sen oikeammassa kuin toinen. 

On vain oma näkökulma ja tapa katsoa maailmaa.

Olemmehan kaikki saman luonnon keskellä ja samassa maailmassa. 

Jossa jokaisella on oma paikkansa. Oma tehtävänsä.

Miksi on niin paljon valtataistelua ja kilpailua?

Kaikille riittää, kunhan vain annamme itselle
ja toisille tilaa olla juuri se joka on.
Se, jolla on kyky tarkkailla ja olla tässä hetkessä läsnä.
Se, joka todellisuudessa on.

Puhtaat virtaavat vedet saivat haltioitumaan luonnon ihmeellisyydestä.

Virkistävää ja puhdistavaa oli tuonne pulahtaa. 

Aikuisistakin tuli uteliaita tutkijoita ja innostuivat virtaavasta vedestä.

Otin aina sopivan tilaisuuden tullen hetken itselleni.

Istahdin kivelle kuulostellen tuntemuksia ja ajatuksiani.

 Antaa virran viedä pois kaikki se, mitä en enää tarvitse.
Antaa virran puhdistaa ja virkistää.

Meillä on kyky päästää irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle.
Saamme mahdollisuuden kasvaa,
uudistua ja tulla enemmän omaksi itseksemme.

Säilyköön tämä valppaus ja selkeys, jonka luonnon läheisyydessä tavoitin.
Läsnäololla elämä saa virrata minussa vapaasti ja puhtaasti, juuri sellaisena kuin se on.

Luonto tekee ihmiselle hyvää. 

Se on paras paikka olla ja löytää kaikki se hyvä ja tärkeä, mitä elämässä on.

Mitä enemmän olen luonnossa, sitä paremmaksi tunnen oloni. 

Ihmeellinen on luonnon vaikutus.

Salstraumenin läheisyydessä majailimme kolmen päivän ajan.
Kalastus oli hyvin palkitsevaa pyörrevirtojen läheisyydessä
ja saimmekin nauttia seitistä tehdystä ruoasta heti alkulomasta.
Luonto oli läsnä myös ruokien muodossa.
Matkatarina jatkuu seuraavassa postauksessa.

Valoisin terveisin Sanna