tiistai 5. toukokuuta 2009

Kevään iloa!

Nyt kevät on jo pitkällä, kun krookuksetkin tervehtivät meitä. Vappuna ensimmäiset availivat nuppuja ja joka päivä ilmestyy uusia. Joka kevät ne ihastuttavat yhtä paljon ja joka kevät mä päätän, että syksyllä laitan näitä enemmän. Jotenkin se kuitenkin jää toteuttamatta. Unohtaako sitä syksyyn mennessä sen ihanan ilon ja riemun kun ensimmäiset kukat tulevat mullasta esille? Blogilukijani, voisittekin oikeastaan muistuttaa mua siitä!

Blogin otsikossa luminen talvikuva jo häiritsi ja löysinkin monen vuoden takaa talostamme kesäisen kuvan. Talo on siinä vielä kesken, maalaukset ainakin, mutta saa kelvata siihen asti kunnes tänä kesänä saan otettua paremman kuvan. Tarkemmin katsottuna huomaan, että kukkapenkit ovat vähän muuttuneet sen jälkeen. Joka kesä kun pitää ainakin jotain pientä muutosta tehdä. :-)

5 kommenttia:

Pajupirtti kirjoitti...

Huomasin heti, että uusi otsikkokuva oli ilmaantunut blogiisi.Huomioni kiinnittyi kaiteisiin jotka on lähes samanlaiset kuin meillä;) lisäksi talo on suht samanvärinen.Tykkään vihreästä.
Somat krookukset sinulla.Aina keväisin tuntuu et niitä olis pitänyt laittaa maahan paaaljon enemmän.Mulla on osunut ilmeisesti joku maanantaipäivän pussi kaupasta kun osa krookuksista teki vain lehdet, ei kukkia ollenkaan. Vai onkohan ollut liian kuivaa. Syksyllä kun oli lämmintä huomasin, että osa sipuleista työnsi jo silloin esiin alkuja lieko siinä se syy sitten loppujen lopuksi.
Kivaa loppuviikkoa sulle Sanna.
Kaisa

Sirkka kirjoitti...

Tulinkin heti pikaa vastavierailulle, kun tässä koneen ääressä satuin olemaan, meillä tuli äsken oikea kunnon saderypäkkä, oiskos ollut rakeita..nyt ohi ja aurinko paistaa..

Ihastelin tässä tovin kaunista taloanne, se on todella hyvin kaunis ja eikös siellä taustalla näy kasvihuonekkin..
Sinä myös taitava risusta saat väkerreltyä ihastuttavan ampelin..minusta se on kaunis.

Oikein ihanaa ja valoisaa päivää sekä aurinsäteitä sinne lähetän.

TeeKoo kirjoitti...

Niin kodikkaan näköinen otsikkokuvasi kauniin kukkaloiston ja vehreyden kera!

Taitavasti olet tehnyt risuanppelin alenpana! Ei lainkaan rautalankaa käytetty? Eli teitkö sen niinkuin pajukoria olisit punonut? Hienosti vielä tuo naru siihen laitettu ympärille! Olet kyllä taitava :)

Sanna kirjoitti...

Voi, kun teidän sanat lämmittävät mieltä!
Pajupirtin Kaisa, tiedätkö, kun mä eksyin sinun blogiisi ensimmäistä kertaa, kiinnitin heti huomiota, että siinähän on kuin meidän talon ovi, sama malli, ehkä vähän tummemman sininen. :) Meillä taitaa olla samallainen maku talon suhteen. Oletko ajatellut, olisko myyrät tehneet tuhoja krookuksillesi? Meillä ne on tuhonneet ainakin osan vuorenkilpiä, ne on kuin olisi leikattu juuresta poikki. Muita tuhoja en vielä ole huomannut, aika näyttää mitä perennoja penkeistä nousee.
Kiitos Sirkka vierailustasi!:)
TeeKoo, Ihana huomata että sinusta on tullut säännöllinen vierailija blogissani. Tuntuu kuin saisi uusia ystäviä, joiden kanssa voi jakaa käsityön yms. iloja. Punoin kahdella risunipulla, samoin kuin pajukoria punotaan ja silloin ei tarvitse rautalankaa. Narusta sen verran, että mä postausta kirjoittaessa mietin pääni puhki mikä tuo "nyöritys" on nimeltään. Muistan että vuosia sitten punontakurssilla oli puhetta siitä, mut mä en vaan saa sitä sanaa päähän. Oisko vinkkejä?

TeeKoo kirjoitti...

Hei!
Nyöritystä en minäkään tiedä nimeltä! Tänne on kyllä kiva aina kurkata että mitä kivaa olet taas tehnyt, samanmoisista jutuista ja tekemistä tykkään myös!!! :)