Tomaatit kasvaa hiekassa

Kasvihuoneen edessä kasvaa vähän kaikkea, koristekurpitsaa, petunioita, lobeliaa, ylimääräisiksi kasvihuoneesta jääneitä tomaatteja, isosamettiruusua ja daaliaa. Köynnöskaari jäi tästä paikasta tänä vuonna tekemättä...keväällä purin siitä vanhan lahonneen pajukaaren pois. Oikeaa ideaa odotellessa koivurangat saavat kelvata.

Hiekkaviljelykokeilussa on perällä neljä viimeistä tomaattia. Kuvasta ei varmaan eroa huomaa mullassa viljeltyihin, mutta...

Hiekassa viljellyt kirsikkatomaatit kypsyivät ensimmäisenä itsekasvatetuista tomaateista. Raakileita on vähän enemmän kuin mullassa kasvatetuissa tomaateissa.

Hiekassa kasvatetun tomaatin lehdet ovat oikein hyvän ja terveen värisiä, eikä mitään tuholaisia ole näkynyt. Muuten ne ovat kasvaneet vähän pienemmiksi kuin mullassa kasvaneet. Multakasvatuksessa olleet tomaatin lehdet käpristyvät jonkin verran ja tuholaisiakin on ilmestynyt loppukesästä.

Kokemukseni mukaan voisin ajatella viljeleväni kaikki tomaatit hiekassa ruohokatteella. Tomaatit ei ehkä silloin kasva niin reheviksi, mutta jos satoa tulee ainakin yhtä hyvin... Hiekassa on halvempi ja helpompi viljellä. Laitan vielä loppusyksystä lisää kokemuksia kuinka loppusato kypsyy ja onko lopulta merkitystä kumpi kasvualusta on. Olisi mukava kuulla jos jollakin on kokemusta hiekkaviljelystä kasvimaalla. Mahdollisesti jossain vaiheessa testaan sitäkin. :)

Sateisen päivän toimiin palailen, lämpimin terveisin Sanna

Tomaatit kypsyy kasvihuoneessa

Ovi on auki kasvihuoneeseen, tulkaapa mun mukana katsomaan mitä tomaateille kuuluu.

Minitomaatti kellertää...vanhoista siemenistä olen tämän kasvattanut...olikohan ne punaisia vai keltaisia? Muistelisin että punaisia, mutta tuo väri laittaa epäröimään. Näitä ei vielä päästä maistelemaan.

Coctailtomaatissa oli valtavasti kukkia ja alaoksat notkuvat nyt raakileista. :) Toivottavasti nämä ehtivät kypsymään. Alalahdet olen poistanut jokin aika sitten, jotta saisin mahdollisimman paljon satoa.

Isosamettiruusu kasvoi kasvihuoneessa ihan liikaa. Kuvittelin sen kasvavan n.40cm korkeaksi, niin osa oli minun mittaisia, vähän päälle puolen toista metrin. Mun piti niitä siirrellä ulos kun ne tuntuivat valtaavan koko kasvihuoneen. Ja niillä ei ollu multaa kuin pari kunnon kourallista, muuten kasvoivat hiekassa. Kasvihuonekurkku ei kasvanut tänä vuonna hyvin vain muutama kurkku on tullut. Jos lämmintä säätä riittää, saan vielä muutamia. Oven päälle kiipeää papu.

Kasvihuonetomaatteja kypsyy päivittäin, siellä vaan ehtii useimmiten käydä joku muu hakemassa makupaloja ennen mua. :) Kuvien tomaatit ja kurkun kasvatin niin että koko kasvihuoneen penkeissä on hiekka, jonne olen kaivanut kuopan, täyttänyt sen mullalla ja kasvuturpeella ja siihen laittanut kasvit kasvamaan. Seuraavassa postauksessa laitan, kuinka pelkässä hiekassa kasvaneet tomaatit ovat menestyneet.

Kiitos mielenkiinnostasi. Mukavaa viikonloppua!

Kesäkukkia pihalla

Vielä on kesää vähän jäljellä, ainakin kukkien muodossa. Kasvattamiani daalioita ja lobelioita.

Pajuamppelissa petunioita, mustasilmäsusannaa ja lobeliaa.

Tämä mustasilmäsusannaruukku on ollut aika aurinkoisella paikalla ja lehdet siitä syystä vaaleita. Varjossa näyttää menestyvän paremmin. Taustalla pölkyn päälle on päässyt uudelleen käyttöön alumiininen mehumaijan alaosa, nyt kukkaruukun muodossa.

Limenvihreät zinnian taimet palkitsevat nyt kasvattajaansa kukinnoillaan. Ne kestää maljakossa parikin viikkoa ja ovat muutenkin hyvää kimppumateriaalia tanakan varren takia. Näistä taitaa tulla yksi suosikeistani, samoin kuin ovat kesäpäivänhatut.

Isosamettiruusua olen myös käyttänyt leikkokukkana. Ensi vuonna taidan kasvattaa pienempää lajia, kun nämä kasvoivat vähän liikaakin... :)

Gladiolus on todella näyttävä kukka. Näitä on kiva viedä vaikka ystävälle vieraillessa, hyvä vaihtoehto kimpulle.

Kivimuurin reunalla kasvaa krassi.

Hopeavillakkoa kasvatin ekakertaa ja aika pieneltä ne alkukesästä näytti kun penkin reunaan istuttelin. Kesä on niitäkin kasvattanut mukavasti, ehkä mä näitä joskus toistekin kasvatan. Zinniat laitoin myyrän syömien perennojen paikalle, jotain sieltä kesän mittaan on kuitenkin noussut. :)

Voimme vielä nauttia lämpöisistä säistä, kukista, perhosista... Samalla kun varaudumme talven varalle poimien erilaisia metsän antimia, mustikoita ja vadelmia. Kohta kypsyvät puolukat ja tyrnit. Sieniäkin voisi vielä katella. Ja ihanaa kun kesää on vähän jäljellä. Iloitkaamme siitä!

Lobelian kasvatus onnistui

Keväällä kylvin pienen pieniä riippalobelian siememiä siinä toivossa, että loppukesästä ne sitten kukkisivat parhaimmillaan. Se onnistui!! :) Nyt kun puutarhalta ostetut lobeliat ovat jo vähän ränsistyneet, niin itsekasvatetut ovat parhaimmillaan. Kyllä niitä itse kannattaa kasvattaa, vaikka se keväällä ja alkukesästä tuntuukin toivottomalta ajatukselta "Tuleekohan näistä mitään?" Hyvällä kastelulla lobelia on menestynyt hyvin tuossa pajukorissa, joka on koristanut oveamme koko kesän.

Vanhaan koriin laitoin kaikki loput pienet ja surkeimmat taimet kasvamaan ja pidin sitä kasvihuoneessa alkukesän. Siellä ne saivat vahvistua ja nyt jaksavat kukkia loistavasti.

Pyykkinarujen vieressä roikkuu pajuamppeli täynnä lobeliaa. Blogiystäväni, nauttikaamme kaikista onnistumisistamme ihan täysillä!! Se tuo valtavasti iloa elämään. :)

Hyvää sunnuntaipäivää!

Köynnöskaari

Tänä kesänä sain monta vuotta haaveilemani köynnöskaaren valmistettua. Siihen tarvittiin miehenikin apua, kun runko on tehty metallista. Aika ohuen metallirungon päälle sidoin rautalangalla koivunrisuja. Risuinen pinta helpottaa köynnöksia tarttumaan kiinni ja kiipeämään.

Kaaressa kiipeää kelloköynnös ja koristekurpitsa. Siihen on tarkoitus hankkia jotain kärhöä, täytyy vain ensin tutustua eri vaihtoehtoihin, jotta löytäisi paikassa menestyvän lajikkeen. Oisko jollakin ehdotuksia puolivarjoisaan paikkaan talon länsinurkalla, V-vyöhykkeellä? Kokemuksesi kärhöistä kiinnostaisi todella. Paikassa saattaa menestyä myös IV-vyöhykkeen kasvit.

Kelloköynnös

Köynnöskaareen tarvitsin jotain kasvamaan ja kokeiluksi ostin yhden kelloköynnöksen. Se onkin menestynyt tosi hyvin puolivarjoisassa paikassa ja kasvanut ihan kaaren päälle. Ilokseni ainakin yksi nuppu on kerennyt avautua ennen kylmiä öitä. Kelloköynnös on ollut mulle mukava uusi tuttavuus, kasvuvauhti yllätti ja kuinka runsas yhdestä taimesta voi tulla.

Tarkkasilmäinen voi huomata pienen pellavapään lehtien lomasta. Poika ehtii kyllä joka paikkaan ja varsinkin sinne missä kuvaushetkellä ei tarttis olla. :)

Koristekurpitsa

Koristekurpitsa kuuluu minun suosikkikasveihini ja muutaman vuoden tauon jälkeen kasvatin sitä pihaa koristamaan. Köynnös kasvaa tosi hyvin, parimetriseksikin, kunhan vaan muistaa kastella ja vähän lannottaa. Kukat ovat isoja ja kauniin värisiä. Sitten siitä saa vielä sisälle talveksi koristeeksi kurpitsoja, erilaisia ja muotoisia. Voi, kyllä mä niin tykkään tuosta! :)

Aurinkoista torstaipäivän jatkoa!

Juhlakampauksia

Tänä aamuna käsityönäni oli kolmen tytön hiukset. Kiharaa, nutturaa, loivempaa kiharaa ja vähän letitystä. Jos vaan joskus olisi aikaa kampaamisen jälkeen keskittyä kuvaamiseen, niin voisi saada laadukkaampia kuvia aikaseksi. Pitää muistaa ensi kerralla varata vähän sillekin aikaa. :) Mukavaa oli taas tyttöjä kaunistaa ja he vaikuttivat tyytyväisiltä.

Hyvää lauantai-illan jatkoa!

Kukkaseppele ja tienviitta

Kimpun valmistuneelle kokosin kukkapenkeistä löytyneistä kukista; Zinnia, Kesäpäivänhattu, Jaloritarinkannus ja Mustamarja-aroanian oksia.

Tienviittaa tarvittiin, jotta osaisimme mennä oikealle mökille siskoni ja hänen tulevan miehensä kihlajaisiin. Valmistin sen rikkinäisten krokettimailojen päälle risuista ja maalasin valkoiseksi näkyvyyden takia.

4H-neuvojalle pitkän työsaran jälkeen läksiäisissä päähän laitettiin tekemäni seppele. Kukkina käytin siankärsämöä, puna-apilaa, valkoapilaa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa ja maitohorsmaa. Itsekin olen oppinut 4H-neuvojalta useita taitoja, yrttien keräämisestä kerhon pitoon. Toivottavasti saamme yhtä touhukkaan tilalle.

Eilen tuntui jo vähän syksyiseltä, varsinkin kun koululaiset aloittivat urakkansa. Luopuminen kesästä alkaa. Kuitenkin vielä saamme nauttia kesäisistä tunnelmista, ottakaamme niistä kaikki tarvittava ilo syksyn varalle.

Hyvää keskiviikkoa!

Norjasta rakennuksia ja rantoja

Ihastelen aina Norjassa erilaisia rakennuksi. Kivikirkot viehättävät ja sopivat loistavasti norjalaiseen luontoon. Olen huomannut että siellä monet kirkot ovat valkoisia, aika samantyylisiä ja mallisia.

Ajon aikana yritin kuvata kauniita rakennuksia...toisinaan huonolla menestyksellä. Lähes aina jokin liikennemerkki tai pensas sattui kohdalleen. :) Pidän norjalaisista terasseista ja parvekkeista, niitä kun on usein vähän joka ilmansuuntaan. Norjassa saattoi samalla asuinalueella olla vaikka minkä mallista, väristä, tyylistä taloa ja kokonaiskuva oli upea! Taloissa on saatettu käyttää suomalaisittain ajateltuna erikoisia väriyhdistelmiä, joista minä kuitenkin pidän. Miksi ihmeessä meillä pitää rakentaa samanlaisia, -mallisia ja värisiä samaan alueeseen? Pitääkö ihmiset oikeesti sellaisesta täällä? Mitä mieltä olet?

Hauskan näköistä asuinaluetta Bodössä.

Kuvasin erilaisia rantoja, joissa nyt reissulla kävimme. Storoyan saaren ranta oli tasaista kalliota

ja valkoista "hiekkaa". Oletan että se on muodostunut koralleista ja simpukan palasista. Simpukoita lapset keräsivät tuolta rannalta matkamuistoksi.

Engeloyan saaresta löytyi keltaista korallirantaa. Keräilin pienen nyrkin kokoisia korallipalloja mukaani, en ollut koskaan ennen nähnyt vastaavaa. Horisontissa näkyy himmeällä Lofootit, n.30km päässä.

Saarelta löytyi myös sitä minulle niin mieluisaa valkoista hiekkaa. Nautin tuulesta, aalloista ja hienosta hiekasta, josta jalan jäljet hävisivät aika pian. Seurasin nuorisoporukkaa pelaamassa biitsiä, olisi ollut unelma päästä peliin mukaan! Rantaa oli laajasti ja olisin kovasti halunnut vaunulla tulla tähän läheisyyteen. Se ei kuitenkaan onnistunut hankalan sillan ja tien takia. Ja oltaiskohan meidät tultu ajamaan pois yleiseltä uimarannalta?

Hiekkamyrskyt ja aallot kohtaavat.

Vielä jäi unelmia ja haaveita Norjan suhteen, ainakin valkoiselle hiekkarannalle haluaisin leiriytyä useaksi päiväksi. Seuraavan kesän reissun suunnittelu voi jo alkaa ... :)

Myöhästyneet onnittelut kaikille kaimoilleni 11.8. nimipäivän johdosta!

Norjan matkailua

Suunnitelmien mukaan kävimme tänäkin kesänä koko porukalla Norjassa asuntovaunun kanssa matkaten. Jotenkin sinne vaan joka kesä on pakko mennä. Hakemaan voimaa vuorista, nauttimaan huikeista näköaloista ja luonnosta.

Torniojoen rannassa Ruotsin puolella makkaratulet on aluillaan ja mieheni vaihtaa samalla kuulumisia toisten matkalaisten kanssa kalastuksesta.

Narvikin lähellä sillan kupeessa yövyimme ensimmäisen yön. Jo aika tutuksi tulleessa rannassa oli nyt melkoinen tuuli ja sadetta, vuortakaan ei nähty kokonaan ollenkaan. Poikien kalastuksestakaan ei kovan tuulen takia tullut oikein mitään. Loman alkutunnelmat ei olleet porukalla parhaimmillaan, kun olosuhteet pakottivat pysymään vaunussa. Sateen loputtua kävimme tytön kanssa vähän käveleen rannalla, katselimme isoja aaltoja ja etsimme kauniita kiviä. Tunnelma muuttui valoisammaksi, "Sittenkin ihanaa olla täällä."

Olin aivan innoissani, kun löysin isoja lakkoja seuraavan leiripaikan läheisyydestä. E6 tie menee Storoyan saaren läpi Ballangenissa ja saaressa on oikein hyvä P-paikka, jossa olemme ennenkin yöpyneet. Kuljeskelimme saaressa ja saimme maistiaiseksi lakkoja ja mustikoita.

Saaren ranta on tasaista kalliota, jossa pääsee rattaillakin kulkemaan pitkiä matkoja.

Näkymä asuntovaunultamme.

Pesupaikkaa etsiessä löysimme tämän hurmaavan vanhan sillan. Pesupaikaksi tästä purosta ei ollut kovan virtauksen ja jyrkkien reunojen takia, mutta vesivarastot saimme täydennettyä.
Pesulla kävimme lähellä olevassa järvessä.

Maisemaa lauttaa odotellessa Skarbergetissä.

Lapset olivat innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa lautalle.

Innhavetin lähellä olevassa vuoripurossa nautimme "poreista" ja "selkähieronnasta". Tämä on parhaimpia asioita Norjassa, mitä olen kokenut. Jos vaan löytää sellaisen puron, jossa ei vesi ole jääkylmää. Tässä purossa veden lämpötila oli n.16-18 astetta. Lapset laskivat "liukumäkiä" ja hyppelivat pitkin kallioita.

"Täältä vuorenrinteeltä näkee niin kauas ja mieli todella rauhoittuu."

Matkasimme kohti Bogenia ja Engeloya saarta, kun halusin oikein aavalle merelle ja valkoisille hiekkarannoille. Tie Bogeniin poikkeaa E6 tiestä ja siellä oli reissun pisin tunneli (8060m), josta lapset tykkäsivät kovasti.

Engeloyan saareen menevä silta oli aika erikoinen, jota kuvasin illalla kiivettyäni läheiselle vuoren rinteelle. Silta oli yksikaistainen ja siinä kävi aivan valtava tuuli, joten emme viittiny lähteä vetämään vaunua saareen ollenkaan. Vaunu jätettiin mantereelle ja autolla lähdimme tutustumaan mitä tuosta saaresta löytyy. Onkohan siellä niitä valkoisia hiekkarantoja? Kuinka kauas aavalle merelle silmä siellä näkee? Laitan seuraavaan postaukseen kuvia erilaisista rannoista joissa kävimme...

Norjalaiset leivät on hyviä ja aika hauskan näköisiä, kannattaa maistaa jos siellä käy.

Meidän herkkuja siellä on myös Villa limsa ja Piano Duo jugurtit. Kuva viimeisestä leiripaikasta Tuvin kunnasta läheltä Saltstraumenia, maailman suurimpia pyörrevirtoja.

Saltstraumenissa sillan läheisyydessä on loistava kalapaikka, josta yleensä aina olemme saaneet paljon kalaa. Nyt ei ollut kalaonnea. Ja virta loppui kameran akusta, niin loppureissusta ei sitten tullut ollenkaan kuvia. Norjan ja Ruotsin rajalla vuoristossa kävimme tihkusateessa kiipeilemässä koko porukkalla. Heti kun pääsimme huipulle, piti kiirehtiä takasin päin, kun usvaa kertyi niin ettei tietä näkyny. Lapsilla oli ihmettelemistä, kun sanoimme olevamme pilven keskellä.

Tulipa pitkä kirjoitus... kiitos jos jaksoit lukea matkastamme, joka todella paljon antoi ihania muistoja ja voimaa tavalliseen arkeen. Parin päivän päästä meillä matkaa kolme kouluun ja yksi eskariin ja arkirutiinit alkavat.

Iloista opiskelumieltä toivotellen Sanna