Norjan matkailua

Suunnitelmien mukaan kävimme tänäkin kesänä koko porukalla Norjassa asuntovaunun kanssa matkaten. Jotenkin sinne vaan joka kesä on pakko mennä. Hakemaan voimaa vuorista, nauttimaan huikeista näköaloista ja luonnosta.

Torniojoen rannassa Ruotsin puolella makkaratulet on aluillaan ja mieheni vaihtaa samalla kuulumisia toisten matkalaisten kanssa kalastuksesta.

Narvikin lähellä sillan kupeessa yövyimme ensimmäisen yön. Jo aika tutuksi tulleessa rannassa oli nyt melkoinen tuuli ja sadetta, vuortakaan ei nähty kokonaan ollenkaan. Poikien kalastuksestakaan ei kovan tuulen takia tullut oikein mitään. Loman alkutunnelmat ei olleet porukalla parhaimmillaan, kun olosuhteet pakottivat pysymään vaunussa. Sateen loputtua kävimme tytön kanssa vähän käveleen rannalla, katselimme isoja aaltoja ja etsimme kauniita kiviä. Tunnelma muuttui valoisammaksi, "Sittenkin ihanaa olla täällä."

Olin aivan innoissani, kun löysin isoja lakkoja seuraavan leiripaikan läheisyydestä. E6 tie menee Storoyan saaren läpi Ballangenissa ja saaressa on oikein hyvä P-paikka, jossa olemme ennenkin yöpyneet. Kuljeskelimme saaressa ja saimme maistiaiseksi lakkoja ja mustikoita.

Saaren ranta on tasaista kalliota, jossa pääsee rattaillakin kulkemaan pitkiä matkoja.

Näkymä asuntovaunultamme.

Pesupaikkaa etsiessä löysimme tämän hurmaavan vanhan sillan. Pesupaikaksi tästä purosta ei ollut kovan virtauksen ja jyrkkien reunojen takia, mutta vesivarastot saimme täydennettyä.
Pesulla kävimme lähellä olevassa järvessä.

Maisemaa lauttaa odotellessa Skarbergetissä.

Lapset olivat innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa lautalle.

Innhavetin lähellä olevassa vuoripurossa nautimme "poreista" ja "selkähieronnasta". Tämä on parhaimpia asioita Norjassa, mitä olen kokenut. Jos vaan löytää sellaisen puron, jossa ei vesi ole jääkylmää. Tässä purossa veden lämpötila oli n.16-18 astetta. Lapset laskivat "liukumäkiä" ja hyppelivat pitkin kallioita.

"Täältä vuorenrinteeltä näkee niin kauas ja mieli todella rauhoittuu."

Matkasimme kohti Bogenia ja Engeloya saarta, kun halusin oikein aavalle merelle ja valkoisille hiekkarannoille. Tie Bogeniin poikkeaa E6 tiestä ja siellä oli reissun pisin tunneli (8060m), josta lapset tykkäsivät kovasti.

Engeloyan saareen menevä silta oli aika erikoinen, jota kuvasin illalla kiivettyäni läheiselle vuoren rinteelle. Silta oli yksikaistainen ja siinä kävi aivan valtava tuuli, joten emme viittiny lähteä vetämään vaunua saareen ollenkaan. Vaunu jätettiin mantereelle ja autolla lähdimme tutustumaan mitä tuosta saaresta löytyy. Onkohan siellä niitä valkoisia hiekkarantoja? Kuinka kauas aavalle merelle silmä siellä näkee? Laitan seuraavaan postaukseen kuvia erilaisista rannoista joissa kävimme...

Norjalaiset leivät on hyviä ja aika hauskan näköisiä, kannattaa maistaa jos siellä käy.

Meidän herkkuja siellä on myös Villa limsa ja Piano Duo jugurtit. Kuva viimeisestä leiripaikasta Tuvin kunnasta läheltä Saltstraumenia, maailman suurimpia pyörrevirtoja.

Saltstraumenissa sillan läheisyydessä on loistava kalapaikka, josta yleensä aina olemme saaneet paljon kalaa. Nyt ei ollut kalaonnea. Ja virta loppui kameran akusta, niin loppureissusta ei sitten tullut ollenkaan kuvia. Norjan ja Ruotsin rajalla vuoristossa kävimme tihkusateessa kiipeilemässä koko porukkalla. Heti kun pääsimme huipulle, piti kiirehtiä takasin päin, kun usvaa kertyi niin ettei tietä näkyny. Lapsilla oli ihmettelemistä, kun sanoimme olevamme pilven keskellä.

Tulipa pitkä kirjoitus... kiitos jos jaksoit lukea matkastamme, joka todella paljon antoi ihania muistoja ja voimaa tavalliseen arkeen. Parin päivän päästä meillä matkaa kolme kouluun ja yksi eskariin ja arkirutiinit alkavat.

Iloista opiskelumieltä toivotellen Sanna