Kiitos tosi paljon
Kotilieden Wilhelmiinalle tästä tunnustuksesta!
Useissa blogeissa olen huomannut tämän tunnustuksen kiertävän ohjeiden kera. :)
Kopioi kuva ja liitä blogiisi
1. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen
2. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
3. Anna tunnustus seitsemälle
4. Linkitä nämä blogissasi
5. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta
Seitsemän asiaa minusta
1. Pidän väreistä. Käytän vaatetuksessa, sisustuksessa ja puutarhassa paljon eri värejä. Kaksi väriä, joita vähiten käytän on violetti ja harmaa. Sisustuksessa meillä on eniten käytetty keltaista, sinistä, oranssia ja vihreää. Nyt "uutena" sisustusvärinä yllättäin on valkoinen. :) Pukeudun eri väreihin usein tunteen mukaan, laitan sellaista päälle mikä tuntuu hyvältä... en välttämättä mikä väri näyttää mun päällä parhaimmalta. Olen käynyt joskus väriterapiakurssin.
2. Nautin liikunnasta erittäin paljon. Kaksi päivää ilman liikuntaa saattaa aiheuttaa jo pientä hermostumista, neljännen päivän jälkeen on pakko päästä liikkeelle. Harrastan lentopalloa 2-3 kertaa viikossa, teen lihasharjoituksia ja venyttelen kotona kunnolla kerran viikossa. Lisäksi käyn lenkillä (kävelen ja yleensä juoksenkin osa matkaa)1-2 kertaa viikossa, talvella hiihdän.
3. Arvostan tunteita. Ne ovat mielestäni elämän kantava voima. Olen oppinut elämäni varrella että kannattaa kuunnella omia tunteitaan, kuunnella itseään, silloin tietää mikä itselle on parhaaksi. Viha kertoo minulle omista rajoistani, mitä kestän, mitä en. Pelko suojelee minua, mutta se ei saa hallita. Syyllisyys opettaa toimimaan oikein, miettimään mikä on tärkeää, voisinko tehdä jotakin toisin, muistaen silti olla itselleen armollinen. Häpeä suojelee minuuttani ja opettaa kuinka erilaisten ihmisten kanssa on hyvä toimia. Ilo on elämäni aurinko. Rakkaus on tärkein!
4. Luonto on minulle tärkeä. Suurin osa perheen matkailusta on luontomatkailua; pientä patikointia, retkeilyä ja kalastusta. Norja on minulle kuin toinen kotimaa. Siellä minäkin saatan kalastaa, Suomessa en juuri koskaan. Olen saanut Norjassa minulle isoimman kalan, 7,5kg seitin, ensimmäistä kertaa veneellä ollessani kalassa ja ensimmäisellä heitolla. :)
5.Meillä on harvoin siistiä. Viiden aika vilkkaan lapsen kanssa olen yrittänyt asennoitua niin että osaisin olla ihan hyvällä tuulella vaikka onkin epäjärjestystä. Pidän järjestyksestä ja järjestelemisestä, useimmiten siivoamisestakin. En vaan halua käyttää kaikkea aikaa siivoamiseen. Ajattelen toiveikkaana, että jos sitten koti pysyisi siistinä vähän paremmin kun lapset ovat isoja. Olen yrittänyt opettaa lapsilleni siivoamista ja järjestyksen pitämistä... toiveena, että he sitten aikuisena sen osaisivat. Oletan että 18 vuotta sen opettelemiseen menee. :)
6. Käsitöitä tehdessä en kauheesti suunnitele etukäteen, vaan käsityö muotoutuu tehdessä, eikä varmasti helpoimman kaavan mukaan. ;) Yleensä kun mietin jotakin tekeväni äkkiä, niin mieleen tulee aina jotain sellaista, joka on hidasta tehdä tai muuten hankalaa. Pidän haasteista, enkä löydä mielenkiintoa tehdä paljoa samanlaisia juttuja. Joskus tarpeen tullen tietoisesti päätän tehdä jonkun helpon "kaavan" mukaan ja silloin saan nopeasti valmiiksi. Minulle olisi painajainen olla töissä jossain tehtaassa, jossa ommellaan samaa saumaa tai työvaihetta päivästä toiseen.
7. Olen sivistyslautakunnassa jäsenenä ja koulun johtokunnassa sivistyslautakunnan edustajana ensimmäistä kautta. Toimin mielenterveyskuntoutujien omaisten ryhmänohjaajana kuudetta vuotta vapaaehtoistyönä, samoin Prospect-ohjaajana omaisille tarvittaessa. Kun olen kotiäitinä, nämä tehtävät antaa minulle sopivasti haastetta "aikuisten" maailmassa, korvaa vähän niitä kontakteja joita yleensä työelämässä tulee.
Tahdon jakaa tämän tunnustuksen
Vihreän talon väen -T:lle
Näperryksiä laidasta laitaan Hannelelle
Risusydämen Marjalle
Peikkokukkulalla Chilen taivaan alla Mialle
Rosegardenin Hanneloorelle
2. kerroksen väkeä Kirsille
Pajupirtin Kaisalle
Te kaikki olette minulle tärkeitä, vierailen blogeissanne usein. :) On ilo jakaa tämä tunnustus teille! Olkaa hyvä!
Toukokalliolla jatketaan kesää vielä vähän...lähdemme sunnuntaiaamuna kohti Teneriffaa. Huomenna on pitkä automatka Helsinkiin ystäväni kanssa ja yövymme siskollani, joka on myös lähdössä mukaan. Kesä Suomessa on nyt lopullisesti ohi...siivosin tänään kasvihuoneen talvikuntoon. :)
Tein tytön huoneeseen hyllyn IKEAn hyllylevystä ja Kärkkäisen kannattimista. Maalasin hyllyn ensin poikien huoneesta jääneellä seinämaalilla (Nova20) ja pinnalle kuvioin valkoisella perinnemaalilla pehmeällä pienellä siveltimellä. Korit tyttö sai synttärilahjaksi yhdessä sarjaan kuuluvan pyykkikorin kanssa.
Vanhasta kankaasta tehty sydän
Tätä kangasta käytän tilkkutäkissä, joka on tekeillä tytön sängynpeitteeksi. Se voi vaan vähän kestää... ;) Sydämessä on kuvio-ommelta ja helmiä koristeena. Ei näy kovin hyvin kuvassa.
Toivottavasti pyykkikori auttaa, ettei likapyykki loju enää lattialla tai sängyn alla. :)
Tytölle jo pieneksi käynyt mekko on nyt koristeena. Aikoinaan ompelin sen puuvillaisesta ruutukankaasta ja valkoisesta pellavasta. Mekkoon kuuluu myös samoista kankaista tehty hattu. Joskus iskee pieni haikeus, kun ei voi enää ommella pieniä, suloisia mekkoja... Nyt kun neiti on jo kolmasluokkalainen ja hänelläkin on sanottavaa millainen mekko tulee. Loppu vuodesta mulla onkin ommeltavana morsiustytön mekko. :)
Eilen iltapäivästä alkoi satamaan lunta. Lapset innoissaan hakivat liukurit ja pulkat varastosta. Minäkin ihastelin sitä sisältä vähän yllättyneenä, "nytkö se talvi tulee". Illalla kävin lenkillä ystävän kanssa ja palatessani menin kuvaamaan omenapuita, kun olivat niin hauskan näköisiä. :)
Enemmän tarkasteltuani ei tuntunutkaan hauskalta! Kahdesta puusta oli katkennut oksia. :(
Keittiön verhot ovat valmiina! En tiiä alkasinko uudestaan tekemään samanlaisia... Olivat sen verran suuritöiset! Minäpä kerron...
Halusin verhoista vanhan tyyliset, matkien vähän kuin käänteet olisi ommeltu käsin. Poistin taitteen reunasta neljä lankaa ja silitin taitteet valmiiksi helpottamaan ompelua. Ompelin ihan reunasta harsintaompeleella, eli pistot on kolme suoraa tikkiä, yksi siksak.
Pitsit ompelin myös harsintaompeleella, jolloin siksak-ommel kiinnitti pitsin pellavaan.
Kaikkien kaitaleiden ja pitsien ompelun jälkeen suoristin reunan ja silittäessä taitetta laitoin pitsien kohdalle kanttinauhojen pätkät, jotta pitsi ei veny. Paitsi en alimpaan pitsiin, sen taitteen ompelin käsin.
Kahtena eri päivänä mä sitä ompelin ja sormenpäät oli kipeinä langan poistamisen takia. Kyllä mä ihmettelen kuinka ne naiset jaksoivat ennen vanhaan kirjoa kaikenlaista ja tehdä kaikki käsin! Arvostus vanhoihin käsitöihin vaan kasvaa, kun itse yrittää tehdä vähän vastaavaa, silti huomattavasti helpommalla tyylillä. Enhän minä tosiaan valmistanut pitsejä itse, enkä ommellut kaikkia käsin. :)
Olen nyt tyytyväinen kun sain keittiöön valkoisen verhon ja kun se on kappa, lapsetkaan ei heti pääse sitä tahraamaan. Talvella saan jälleen ihastella päiväkahvilla auringon pilkotusta naapurin talon ja metsän takaa. Se on aina kaunis näky.
Lastenhuoneeseen ompelin uuden kapan...sellaisesta kankaasta jonka joskus olen ostanut keittiöön. :) Väritykseltään sopikin nyt hyvin eskarilaisen huoneeseen, jossa pikkuveljenkin on lupa välillä leikkiä. Väritys huoneessa on yli seitsemän vuoden takainen, silloin kun rakensimme ja sellaisena saa pysyä ehkä niin kauan kun se toimii leikkihuoneena.
Puun olen maalannut viisi vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran selkä reistaili... Seisaalleen pystyin jotain tekemään ja maalaaminen sai ajatukset pois kivuista. Puun alaosa on tehty kartongista, koska en halunnut paneeliin maalata. Joskus puussa on ollut lasten askartelemia lintuja, perhosia tms. Mihin ne meidän pienet askartelijat ovat hävinneet?
Viime talven aikana tästä huoneesta muutti kolme koululaista yläkertaan. Tässä naulakossa oli heidän repuilleen nimetyt paikat. Nyt maalasin nimet piiloon ja samalla värikin muuttui. Aika ohuen kerroksen valkoista perinnemaalia päälle, sutien vähän epätasaisesti. Nyt siinä on paikka eskarilaiselle ja kaksivuotiaalle perhekerholaiselle. Tarttishan sinnekin repun, kun pieni on jo niin innokkaana askartelemassa ja piirtämässä.
Tiistaina tytön kaverit tulivat juhlimaan synttäreitä. Päivällä tein kakun alustavasti valmiiksi ja tarkoitus oli että neiti itse koristelee sen heti kun tulee koulusta. Kavereita tulikin useampi jo suoraan koulusta, kun synttärit alkoivat puoli tuntia koulun päättymisen jälkeen. Eipä sitten sankari malttanutkaan tulla äitin kanssa keittiöpuuhiin ja mulla tuli melko kiire koristelun kanssa. Olen kyllä jo vähän meidän tytön kanssa oppinut, että aina ei tiedä mitä se tahtoo... miten tahtoo...milloin tahtoo. ;) Yläkerrasta kiljunnan ja töminän siivittämänä kakku valmistui.
Tein sydämen kummitytölleni todella pikaisesti ( ja sen on näköinenkin). Hänen synttäreillä kävimme tänään, pari viikkoa myöhässä. Niin, miten se elämä meneekin joskus näin, jotain pitää tehdä kauheella kiireellä ja jotkut asiat vaan venyy...venyy... Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö vaan? Eihän anneta pienten epäonnistumisten lannistaa? Vaan kohdataan se surkea tunne joka epäonnistumisesta tulee ja sitten voikin mennä ihan hyvillä mielin taas kohti uusia kokemuksia. Mitä se parempi sitten itsekullekin on. :)
Vähän aikaa on kulunut edellisestä postauksesta...syksyllä tuntuu olevan kaikenlaista touhua NIIN paljon. Koristekurpitsat keräsin yöpakkasten tultua ja ihan mukavasti niitä ehti kesän aikana tulla. Hauskoja värejä ja muotoja, toiset ei vaan oikein ymmärrä miksi niitä ei voi syödä...miks niitä sitten kasvatetaan jos ei voi? Mustamarja-aroniasta pidän, varsinkin syksyllä marjojen ja ruskan väristen lehtien takia.
Ruusubegoniat pelastin myös sisälle parvekelaatikoista. Ruukkuja etsiessä ei oikein löytynyt mieluisaa...niinpä maalasin vanhat marjapuuron väriset ruukut valkoiseksi. Ne oli juuri värinsä takia lojuneet kaapin nurkissa usean vuoden ajan, enkä vaan ollut tajunnut, että saan niistä maalaamalla vielä käyttökelpoiset.
Tästä mää tykkään! :) Tomaatteja kypsymässä sisällä ja paljon!
Tomaatit varsineen keräsin sisälle yöpakkasten tultua. Siihen asti pidin viileinä öinä isoa halogeenilamppua kasvihuonetta lämmittämässä. Taimihylly ja verhotanko saivat uuden roolin, kun kolme sankollista tomaatteja piti saada ikkunan ääreen. Sieltä saamme nyt päivittäin napostella kypsiä tomaatteja; kasvihuonetomaattia, kirsikkatomaattia, coctailtomaattia ja keltaista minitomaattia. Makoisia, makoisia on! Kuinkahan tämän jälkeen taas tottuu kaupan tomaatteihin?