La Gomeran saarelta löytyi satumetsä

Olimme varanneet edellisenä päivänä tutustumismatkan La Gomeran saarelle. Aamulla ennen kahdeksaa lähdimme linja-autolla kohti satamaa. Olimme innoissamme kaikesta uudesta ja oman viehtymyksensä toi opas, joka kertoi asioita neljällä eri kielellä. Englannin kieli oli meille se jota vähän ymmärsimme. :) Satamassa odottelimme liput kädessä laivaa. Emme kuitenkaan menneet tuolla purjeveneellä. ;)

Tenerifffa jää taustalle. Minä ja siskoni nautimme laivassa lämpimästä tuulesta ja selkiintyneestä säästä. Näimme vilauksen delfiineistäkin.

Laivasta menimme jälleen bussiin ja lähdimme ajelemaan kohti korkeita vuoria oppaan selostaessa ja ystäväni välillä meille tulkatessa. Pysähdyimme muutaman kerran kuvaamaan näköalapaikoilla ja pääsimme tutustumaan banaaniplantaasille. Yllätyin siitä kuinka matalia banaanipuut olivat, vain 2-3 metrisiä.

Banaanipuiden alla kasvoi maukkaan näköisiä paprikoita...

ja kolibrikukka plantaasin sisääntulossa.

Kävimme syömässä ravintolassa perinteisen kanarialaisen lounaan. Olisin ehkä odottanut jotain erikoisempia makuja...maistui nimittäin aika suomalaiselta ruualta. Mutta jotain erikoista siellä oli, nimittäin silbo-vihellyskieli, josta he antoivat loistavan näytöksen. Aika hauskan kuulosta kun toinen toistaa samat asiat vihellyskielellä, jossa on ihan samantyylisiä painotuksia ja rytmiä.

Näkymää ravintolan pihalta. Tuosta kukasta tykkäsin todella paljon, varsinkin sen väristä. Tietääkö joku sen nimen?

Kiinanruusua muistuttava kukka. Mikähän tämä lie nimeltään?

Tiedättekö, tää oli reissun paras paikka! Sukelletaampa tuonne sokkeloihin katsomaan mitä sieltä löytyy.

Niin ihanaa metsää kuin suoraan jostain hobittien maailmasta. Voin melkein kuvitella tuolla piileskelevän kaikenlaisia erikoisia otuksia. Todellinen satumetsä! Mahtavia sammaloituneita käkkyräpuita!

Olemme siis saaren keskellä 1000 metrin korkeudessa Garajonayn luonnonpuistossa. Aarniometsässä oli ihana tunnelma, lämmin ja kostea ilma, on niin helppo hengittää. Mennäänpä vielä syvemmälle metsään.

Näitä portaita lähdin kipuamaan (oikeastaan juoksemaan, koska olin niin innoissani) ylös, aina kaartui uusi mutka ja olisi tehnyt mieli vaan mennä eteenpäin, katsoa vielä mitä tuon mutkan takaa löytyy. Aikaa oli kuitenkin rajoitetusti, niin ei auttanut muu kuin palata takaisin. En päässyt huipulle asti. ;)

Katsaus ylospäin kertoo kuinka tiheäksi metsä on kasvanut. Millään en olisi malttanut jättää tätä paikkaa. Olisi unelma päästä tuonne joskus vaeltamaan.

Matka jatkui vielä linja-auton kyydissä vuoristossa...

Kuvaamme tulivuoren purkauksista muodostuneita luonnon ihmeitä...

Tiet kiemurtelivat vuorenrinteillä...

Ja ajamme erilaisten kylien ohi.

Olemme jälleen La Gomeran pääkaupungissa San Sebastianissa. Kuljeskelimme kaduilla, ihastelimme erilaisia rakennuksia ja...

tutustuimme Kolumbus-museoon. Tällä saarella Kolumbus valmisteli matkaansa kohti tuntematonta.

Näkymä tori aukiolle museon sisältä.

Siestan aikaan useimmat paikat olivat kiinni, joten emme päässeet tänne tutustumaan tarkemmin ja oli aika palata laivalle.

San Sebastian oli todella viehättävä kaupunki. Olisipa ollut aikaa tutustua paikkaan paremmin. :) Palatessamme hotellille oli jo lähes pimeää ja matkalaiset väsyneitä kaikesta uudesta. Yhtä mieltä olimme silti kaikki; Kannatti lähteä tutustumaan La Gomeraan! Parhaimpia asioita koko reissulla.

Kiva jos jaksoit jälleen matkata mukana! Seuraavissa postauksissa taitaakin sitten olla kotoisampia aiheita. ;)

Kävijälaskurissa meni tänään kymppitonni rikki. Kiitos ihan jokaiselle kävijälle! Ilman teitä mulla ei ehkä riittäisi intoa pitää blogia. Arvontakin on suunnitelmissa...vuosipäiväkin lähestyy!