Tein sydämen kummitytölleni todella pikaisesti ( ja sen on näköinenkin). Hänen synttäreillä kävimme tänään, pari viikkoa myöhässä. Niin, miten se elämä meneekin joskus näin, jotain pitää tehdä kauheella kiireellä ja jotkut asiat vaan venyy...venyy... Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö vaan? Eihän anneta pienten epäonnistumisten lannistaa? Vaan kohdataan se surkea tunne joka epäonnistumisesta tulee ja sitten voikin mennä ihan hyvillä mielin taas kohti uusia kokemuksia. Mitä se parempi sitten itsekullekin on. :)
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Tein sydämen kummitytölleni todella pikaisesti ( ja sen on näköinenkin). Hänen synttäreillä kävimme tänään, pari viikkoa myöhässä. Niin, miten se elämä meneekin joskus näin, jotain pitää tehdä kauheella kiireellä ja jotkut asiat vaan venyy...venyy... Parempi myöhään kuin ei ollenkaan, eikö vaan? Eihän anneta pienten epäonnistumisten lannistaa? Vaan kohdataan se surkea tunne joka epäonnistumisesta tulee ja sitten voikin mennä ihan hyvillä mielin taas kohti uusia kokemuksia. Mitä se parempi sitten itsekullekin on. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Sievä sydän.Hassua kun luin blogeja
tänään niin monessa oliompelutöitä esillä.Taitaa olla eilisen sadepäivän ja syystunnelman syytä.
Vetäydytään sisätiloihin puuhaamaan.Hyvä vaan.
Iloisia lokakuun päiviä sinulle.
Kaisa
Kaunishan tuo sydän on. Itsetehdyissä lahjoissa on aina ajatus ja sydän mukana.
Tosi herttainen on tuo sydän (:
Vallan mahtava tomaattisato sinulla onkin kypsymässä. Meillä vielä on tomaatit säilyneet kasvihuoneessa, vasta yksi pakkasyö oli, eipä yltänyt pakkasherra kasvihuoneeseen :D
Oikein mukavaa ja touhukasta lokakuun jatkoa sinulle!
T. Marja
Kaisa: Näin minäkin olen ajatellut, että kun päivät viilenee, sitten alkaa sisällä sisustus-ompelu-kutominen...yms. Pitäähän sitä olla jotain "uutta" innostavaa syksyn pimeydessä, niin pysyy virkeänä. :) Iloisia päiviä sinullekin!
Nina: Sanasi lämmitti sydäntäni. :)
Risusydämen Marja: Kiitos sanoistasi! Meillä oli viime viikolla yöllä -6 astetta, ja lähes kaikki paleltui. Onneksi ehdin pelastaa jotain sisälle. :) Touhua Toukokalliolla riittää...
Kiitos vierailusta blogissani! Tuo kuva talonne edustasta on aivan superihana! Kauniit istutukset ja kivan v{rinen talo!
Heips,
uskonpa, että kummityttösi oli onnellinen sydämestäsi :)
Sanna -Blogissani on sinulle jotain :)
Lähetä kommentti