Heippa!
Pakostakin on tullut taukoa bloggaamiseen, kun kamerasta ei ole kuulunut mitään.
Käsitöitä on ehtinyt valmistua...joten kun saan kameran takaisin, taitaa tulla postauksia rytinällä...tai sitten ei!
Mulla on yrittäjäopinnot menneillään ja näyttöä pitäis alkaa valmistelemaan.
Lisäksi olen kaksi päivää viikosta töissä, käsityönopettajan sijaisena.
Työt jatkunee joulukuun puoleen väliin asti.
Alkuopettelun jälkeen tuntuu oikein mukavalta opettaa 5-9 luokkalaisia käsitöissä.
Omista lapsistani on hauskaa, kun äiti on samalla koululla opettajana, vaikka en omia opetakaan.
Aina kun koululla mua näkevät, niin vilkuttelevat mielissään. :)
Sitten muistutan vielä Arvonnasta, joka päättyy maanantaina.
Vielä ehtii osallistua!
Kiitos vielä kaikille edellisen postauksen kommentoijille!
Jälleen olen sukulaiseni poismenon takia saanut tuntea kuinka pian tämä elämä voi päättyä.
Juuri siksi ajatukset ovat siinä,
että kuinka muistaisimme osoittaa läheisillemme rakkautta ja huolenpitoa.
Kertoa kuinka tärkeitä läheiset ovat.
Kertoa se ihan siinä arjen keskellä pienillä sanoilla, eleillä ja teoilla.
Näin isäinpäivän kynnyksellä muistan että
nuorena aikuisena kirjoitin isälleni kirjeen, kun en rohjennut kertoa,
kuinka kiitollinen olen ollut kaikesta siitä mitä hän on hyväkseni tehnyt.
Rauhallista viikonloppua ja huomista juhlapäivää!
-Sanna-
2 kommenttia:
Näin on kiittää ei voi koskaan liikaa, kauniille hyvää mieltä tuottavista sanoista ja aidosti olla läsnä kuuntelemalla toista halaten, niin ilon kuin surunkin keskellä, ilman surua emme tuntisi iloa..
Isällesi kirjoittamasi kirjeen on hänelle mittaamattoman arvokas varmastikin ja siten säilyy aina.
Kiitos sinulle Sanna ystäväni käynnistäsi ilon tuoden tullessasi.
Samoin kiitos teille rauhallista tätäpäivää ja huomista juhlapäivää!
Innolla odottelen täällä kuviasi uusista käsitöistä...
Lähimmäisen rakkaus on sitä aitoa puhdasta rakkautta...
Lähetä kommentti