sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Narsisseja ja krookuksia

Tänä pääsiäisenä olen nauttinut kukista, ystävistä, liikunnasta, auringosta ja lämmöstä.
En ole keskittynyt syömisiin ja siisteyteen samalla tavalla kuin ennen.
Ja ihan kivasti pääsiäinen on mennyt ilman leipomisia ja ylensyöntiä. ;)





Tähän pääsiäiseen kuuluu myös suru, koska ystäväni menetti lapsensa. 
Seuraavan runon ajatuksin haluan muistaa häntä.


Surevalle ojennetaan käsi
kukkaset
sanotaan: otan osaa.
Ei kenenkään suruun
surusta
voi ottaa osaa.
Jokaisen kohdattava
kannettava
oma surunsa
ehjä
kokonainen
juuri niin painavana
maahanluhistavana
kuin se kunkin kohdalle tulee.

Voin pysähtyä rinnallesi
katsoa kanssasi pimeyttäsi
syvälle silmiin
kokea kivunpoltteen kanssasi
sulkea hetkeksi käteni käteesi,
pienen pelokkaan palelevan linnun
että jaksaisit taas
surun viiltävässä yössä
kunnes uusi aamu
yö lopussa
aurinko nousee
kuivaa kyyneleet
kasteen kukkien terälehdiltä.

Maaria Leinonen



Lämpimin terveisin Sanna

4 kommenttia:

MurMeliina kirjoitti...

Ihanan pirteitä kuvia :) Iloista pääsiäistä!

Pajupirtin Kaisa kirjoitti...

Lempeää pääsiäisen jatkoa sinulle Sanna♥. Ai kuinka se jaksaa ollakin ihanaa kun kevään ensimmäiset kukat puskee pään synkän maan läpi.Kuinka krookukset aukaisevat kukintonsa levälleen ahmien kaiken sen lämmön mitä aurinko tarjoaa. Nautitaan.
Ole tukena ystävällesi, anna hänelle se olkapää johon voi itkeä suruaan. Äidin suru on loputon.
Voimia teille molemmille.
Kaisa

Tytti kirjoitti...

Kevät on tullut vihdoinkin....
Miten surullista,ole hänen tukenaan ,minunkin ystäväni menetti lapsensa jokunen vuosi sitten,se suru ei väisty koskaan,muuttaa vain muotoaan..

Marie Elisabeth kirjoitti...

Kauniita kukkasia. Lämpö on ihanasti hellinyt pääsiäisen ajan.
Voimia ystävän surussa. Lapsen menettäminen säilyy sydämessä aina. Äitini on menettänyt kaksi sisartani ja läheltä seuranneena havaitsen että suru muuttaa muotoaan, mutta on aina läsnä.