keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Unelmasta totta


Olen elänyt elämää läsnäollen, tässä hetkessä.
Kuunnellut mihin suuntaan nyt kuuluu mennä.
Mitä nyt tehdä, mitä asioita kohdata.
Pieninä viesteinä, tunteina, ajatuksina saanut tietoa.

Olen etsinyt. Kutsunut luokseni.
Aavistellut, että jokin tehtävä on minua varten.
Jokin paikka on tarkoitettu minulle.
En vain ole tiennyt mikä se on. Tai missä se on.
Silti olen ollut varma, että se tulee vastaan. Oikealla hetkellä.
Oikeiden ihmisten ja tilanteiden kautta.



Olen unelmoinut ja haaveillut. Työstä, joka on itseni näköistä.
Arvojeni mukaista ja ihmisyyttä kunnioittavaa.
Työstä, jossa saan käyttää luovuuttani, tunnetietoutta, kehotietoisuutta,
opettajan/kouluttajan kokemusta.
Kaikkea sitä kokemusta ja elämän antamaa oppia,
jota olen raskaidenkin kokemusten kautta ottanut vastaan.



Olen katsellut pilvien välistä tulevaa valoa.
Luottanut. Elämän kantavaan voimaan.
Minua on valmistettu, tiedän sen nyt.
Kaikki se mitä olen kohdannut, on valmistanut tähän hetkeen.
Tehtävään, joka alkaa pian.
Se jännittää, kutkuttaa vatsanpohjassa, innostaa ja inspiroi.
Se tuo vastuuta, suuremmasta kokonaisuudestakin.
Silti tiedän ja luotan. Kaikki se mitä nyt olen, se riittää.
Ei tarvitse olla yhtään enempää, vähempää,
toisenlaisempaa, erityisempää tai viisaampaa.
Nyt on hyvä näin.

Voin levollisesti lähteä matkalle, joka tekee unelmastani totta.

Valoisin terveisin Sanna


2 kommenttia:

suvi kirjoitti...

hienoja ajatuksia <3

Siirisofia kirjoitti...

Luin monta kirjoitustasi. Ajatukset kolahtivat. Oma matkani on vaiheessa ja ehkä olen juuttunut johonkin esteeseen, mutta matka jatkuu. Monta unelmaa on toteutunut, kun olen työskennellyt niitä kohti. Parasta on kuitenkin tämä hetki ja yritän mahdollisimman usein pysähtyä sen äärelle.
Hyvää syksyä!