sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Muutos


Tervehdys teille kaikille!
Tauon jälkeen, muutostuulten puhaltaessa on aika kirjoitella tänne ajatuksia.
Viime vuodet ovat olleet suurten muutosten aikaa. Ei niinkään ulkoisesti.
Asun edelleen Toukokalliolla. Kotiin sekä puutarhaan olen keskittynyt todella vähän.
Olen tehnyt vähän käsitöitä tai kampauksia. Muutos siis näkyy tekemisissäni.
Muutos tulee näkymään mahdollisesti myös blogissa.
Olen päättänyt jatkaa täällä blogissa kirjoittelua.
En tiedä, mitä tulen tänne kirjoittamaan.
Itseasiassa, miten voisinkaan tietää, 
koska ei elämästä lopulta voi tietää mihin suuntaan se menee.
Elämä kulkee vapaana virtana, tässä ja nyt.
Jos olen läsnä, se voi kuljettaa minua ihan minne vaan,
sellaisiin tilanteisiin ja paikkoihin, joissa en ole aikaisemmin ollut.

Nyt, tunnen olevani kuin tuo kuvassa oleva perhonen.
Iso muutos on jo tapahtunut.
Minulle on kasvanut siivet ja olen löytänyt kyvyn lentää.
Elämässäni on valo, joka valaisee jokaista hetkeä, ohjaten oikeaan suuntaan.
Mutta nyt, olen fyysisesti pysähtynyt paikoilleen.
Tarkoituksella. Pysähtynyt olemaan. Kuuntelemaan elämää.



Kuljin mielenkiintoisen ja opettavaisen matkan viime vuosina.
Se matka oli ihmisyyteen, aitouteen, rehellisyyteen, tietoisuuteen,
valheiden tunnistamiseen, totuuksien näkemiseen.
Matka johti yhteyden ja oman tien löytämiseen,
Tarkoituksen näkemiseen.
Sain mahdollisuuden nähdä elämässä olevia valoja ja varjoja.
Molemmat puolet, vastakohdat, joista aina toinen auttaa tiedostamaan toisen.
Valo näyttää varjon ja varjo kertoo valosta.
Mitä tahansa tulikaan vastaan, mitä tahansa minulle hetkissä näytettiin,
sen kaiken takana on ollut Rakkaus. Hyvän tarkoitus.


Koen, että meille tarjoillaan juuri oikeanlaiset tilanteet, olosuhteet,
jotta opimme jotain, mitä juuri tässä elämänvaiheessa kuuluu oppia,
Useimmiten matka alkaa jostakin ja päättyy johonkin. Niin minullakin.
 Tänä kesänä tulin päätepysäkille, yhden matkan päätepysäkille.
Otin pysäkillä käteeni matkalaukun ja avasin sen.
Tarkastelin, mitä kaikkea matkalta onkaan tarttunut mukaan.
Tarkastelin, hyväksyen, myötätuntoisesti. Kaikki on juuri oikein näin.
Tarkastellessa vapaus alkoi täyttää sydämeni, ilo tästä hetkestä, uusista mahdollisuuksista.
Se oli yksi polku minun elämäni tiellä.
Polku, jossa opin paljon asioita elämästä. Ihmisistä. Itsestäni.

Vapauden tunne kertoi, että nyt olen jälleen lähempänä todellista, aitoa itseäni.
Kysyin samalla, että kuinka me ihmiset niin helposti lähdemme toteuttamaan toisten ihmisten odotuksia ja unohdamme osan itsestämme, omia tarpeitamme, arvojamme, omia unelmiamme.

Mistä tietää, että on eksynyt jollekin toiselle polulle, sivuraiteille omalta tieltä?
Mistä tietää, että on unohtanut jonkin osan itsestään?
Siitä, ettei jossain paikassa ole hyvä olla.
Siitä, että on epämääräistä pahaa oloa, jolle ei oikein löydä selkeää selitystä mistä se tulee.
Siitä, että toimii omien arvojen vastaisesti, jotta täyttäisi toisten odotuksia.
Siitä, että tuntee kärsimystä.
Siitä, että ärtymys nousee uudelleen ja uudelleen.
Kiukku ja vihakin, niin vapauttava vihan viesti sisältä sanoo
"Kuuntele, missä kulkevat sinun rajasi!"
"Kenen elämää elät?"


Vihan tunne kertoo muutostarpeesta. "Jonkin pitää muuttua elämässäni."
Ei viha tunteena ole "paha", kuten usein se on niin ymmärretty ja määritelty.
Vihalla ja sen erilaisilla muodoilla kuten ärtymyksellä, kiukulla, ketutuksella on hyvä viesti meille.
Se kertoo omasta tahdosta, omista rajoista, omista tarpeista ja arvoista.
Se on tunne, joka suojelee rakkautta ja totuutta sisällämme.
Kun kohtaamme vihan tunteen itsessämme, suoraan sellaisena tunteena kuin se tulee,
purkamatta sitä keneenkään toiseen, saamme valtavasti energiaa käyttöön,
jonka voimalla voimme tehdä tarvittavat muutokset elämässämme.


Muutosvoima virtaa elämässäni, tällä hetkellä.
Minä kellun elämässäni, kuin veden pinnalla kelluisin. Tässä hetkessä.
Läsnäolon kautta tiedän, mihin suuntaan on hyvä meloa.
Luotan, että elämä kantaa.
Hengitän juuri nyt sisään, hengitän ulos ja tunnen levollisuuden täyttävän sydämeni.
Ei tässä mitään hätää ole. Kaikki on hyvin ja juuri oikein.
Hyväksyn, että ainut todellisuus elämässä on jatkuva muutos.
Muutos ja virtaus, tässä hetkessä tapahtuva.
Olen pysähtynyt elämään, Olemaan juuri Nyt.
Olen perillä, vaikka olen matkalla. Elämänvirrassa.

Mitähän seuraavalla matkalla kohtaan? 
Mitä kaikkea matkalaukkuun tarttuu mukaan?
Mitä oppeja, mitä kokemuksia?


Valoisin terveisin Sanna

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Kiva, että jatkat blogia. Valoa ja iloa!

Mira kirjoitti...

<3

Saikku Valkoista ja Kiekuraa kirjoitti...

Olipa kaunis teksti<3

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Hieno ja ajatuksia herättävä teksti.

Op Heiskanen kirjoitti...

Hienoa tekstiä kalliolta!

Op Heiskanen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.