Raparperilaattoja pitkin kasvihuoneeseen

Linnun kylpyaltaat teimme tyttäreni kanssa vuorenkilven lehtien päälle. Muodon altaalle saimme tekemällä ne hiekkakasan päällä.



Raparperilaattoja pitkin on kiva aamulla kipitellä vaikka sukkasilleen aukaisemassa kasvihuoneen ovi. Pidän niistä paljon. Teimme niitä porukalla viime syksynä meidän kallioitten päällä. Se oli aika hauskaa puuhaa, toisilla kun oli oikein työmiehen haalarit päällä suojatakseen paremmat vaatteet. Voimia se myös koetteli, kun sekoitimme betonia lapiolla kottikärryissä. Osa laatoista tehtiin isojen vuorenkilven lehtien päälle.

Laitoimme muovin kallion suojaksi ja raparperin lehdet muovin päälle. Sivelimme ruokaöljyä lehden nurjalle puolelle, jotta se sitten irtoaisi helpommin valmiista laatasta. Leikkasimme kanaverkosta lehtiin sopivia (vähän pienempiä kuin lehti) palasia ja laitoimme ne lehtien päälle. Mieheni teki aika yleissementistä, hiekasta ja vedestä aika paksua betonia. Sitä lastasimme lapiolla keskelle lehteä ja muurauskauhalla levitettiin keskeltä reunoille päin lehden muotoiseksi. Reunoihin ei saanut koskea, koska silloin se vettyy ja leviää yli lehden reunan. Kun betoni saatiin tasoitettua 3-5cm paksuiseksi, nostelimme kananverkot lehden pinnasta suurinpiirtein keskelle laattaa. Verkko vahvistaa laattaa, eikä se hajoa vaikka ruoteen kohdalta halkeaisikin. Lopuksi laitoimme muovin päälle, ettei laatat kuivu liian nopeaa ja sen takia halkea.

Seuraavana päivänä irrottelimme lehdet pois laatoista ja ihastellen jätimme vielä kuivumaan muutamaksi päiväksi.

Tällä hetkellä kasvihuoneessa kukkii tomaatit... tässä itsekasvatetusta taimesta coctailtomaatin kukkia.

Puutarhalta ostetussa tomaatissa on jo raakileita jonkin verran.

Basilikan kasvatin siemenestä ja satoa on saanut makustella jo jonkin aikaa. Suikeroalpit on koristeena ja värinä kasvihuoneessa.

Kurkku on tainnut kärsiä kylmästä alkukesästä, kun se on kasvanut tosi vähän, edellisiin vuosiin verrattuna. Satoa kuitenkin on tulossa ja säät ovat olleet nyt suotuisammat, joten toivottavasti tulee enemmänkin. Omasta kasvihuoneesta haettu tuorekurkku on todella hyvää.

Makoisia kesäpäiviä teille!

Raippaluodossa

Vielä muutama kuva edellisestä reissusta, eli rannikkoa ajelimme ylöspäin ja yövyimme Raippaluodon sillan lähellä olevalla P-paikalla. Hyvä paikka vaunumatkailijalle ja lapsetkin viihtyivät, kun vieressä oli leikkipaikka, uimapaikka ja isommat pystyivät onkimaan sillalta tai laiturilta silakkaa. Pojat onkivatkin myöhään illalla silakoita, jotka seuraavana päivänä savustimme. Sillalla kävimme nuorimpien kanssa iltalenkillä. Harmittelin ettei silloin tullut kamera mukaan, kun siellä olisi ollut useita hienoja kuvauskohteita.

"Meidän kesämökkimme" kulkee siis sinne, minne haluamme sen vielä...ja mihin sen vaan voi pysäköidä.

Kävin kahden lapsen kanssa tutustumassa n.4km luontopolkuun Björköbyssä. Se oli osittain vähän tylsä ja huonosti merkattu...aina ei oikein tiennyt mihin suuntaan pitäis mennä. Joitain upeita paikkoja tuli polulla vastaan.

Viehättävää satama-aluetta

Valtavia tyrnipensaita, joiden lähettyvillä haluaisin olla syksyllä ensimmäisten pakkasten tultua. :)


Ja vanhoja kalastajien mökkejä ruokokattoineen. Mökit ihanassa merimaisemassa oli polulla parasta. Tympeitä taisi olla käärme pitkospuiden vierellä, josta selvisimme ilman pahempia kiljahduksia. :)

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Turun linnassa

Toisella lomareissulla tutustuimme Turun linnaan, siinä määrin mitä se oli mahdollista kun satuimme sinne maanantaina, jolloin se on kiinni.

Lapset halusivat tutkia joka polun ja kolon. :) He olivat ihanan innostuneita vanhoista rakennuksista ja ihmettelivät ovien lukkoja ja muita rakenteita. He miettivät mitä kaikkea suljettujen ovien takana voikaan olla, kaikenlaisia ehdotuksia miekoista ja haarniskoista kuulin. Lapset kurkistelivat ovien alta ja ikkunoista mitä siellä näkyy, kuvitellen välillä näkevänsä haamun. :) Niin mahtavaa mielikuvitusta! Lopuksi harmittelivat ettemme päässeet tutustumaan sisälle paremmin ja sanoi että "joskus kyllä tullaan tänne uudestaan".



Itse ihastelin kaikenlaisia erilaisia kivipintoja ja upeita värisävyjä seinien pinnoissa. Pohdin kuinka ennen käsin on tehty niin taitavasti ja kauniin näköistä. Ja kestävää... Onneksi linnan sisäpihalle pääsi tutustumaan ja kuvaamaan, vaikka se muuten olikin kiinni. Emme halunneet kaupunkiin jäädä seuraavaan päivään, jolloin olisi päässyt paremmin tutustumaan. 30'c -astetta lämmintä houkutteli etsimään uimarantoja.


Linna oli todellaki tutustumisen arvoinen paikka ja aion kyllä itsekin joskus käydä niin että pääsee kunnolla sisällekin. Niin, minnehän tuokin luukku menee? :)

Hyvää ja kaunista viikonloppua!

Kalastusta ja muita matkamuistoja Pellosta

Juhannuksen ajaksi matkasimme asuntovaunun kanssa Pellon Lempeän kylään, leirintäalueelle ja hyvälle kalapaikalle. Kalastus oli miesten mielenkiinnonkohteena. Ystäväni ja lasteni kanssa kävimme etsimässä vaelluspolkuja, kuitenkaan emme löytäneet lähialueilta kovin hyviä merkittyjä polkuja, mutta latupohjalla kävimme kävelemässä muutaman kilometrin. Samalla reissulla löysimme pienen lammen, jonne lapset halusivat uimaan ja onkimaan. Onkivälineitä ei ollut silloin mukana, joten lähdimme takaisin majapaikkaamme. Poikkesimme vielä Vihreälle Pysäkille katsomaan Pentikin näyttelyä, myymälä oli silloin juhannusaattona kiinni.

Illalla kävin lasten kanssa lammella ongella, kun ne ei tahtonut millään jättää mua vaatimuksiltaan rauhaan. :) Uinti jäi siltä reissulta, kun oli niin viileä sää. Kalaonnea ei oikein ollut, vanhin poika sai pienen hauen, joka päästettiin takaisin kasvamaan.

Päätin vielä katsastaa vähän tarkemmin aluetta ja ajelin Rovaniementietä vielä vähän matkaa...tulin P-paikalle, jossa olin päättänyt kääntyä takaisin. Huomasin kyltin siinä reunassa ja pitkospuut lähti siitä...innokkaana lähdin lukemaan mihin ne johtaa. Matkaa kerrottiin olevan n. 300m jääkaudella muodostuneeseen kivirotkoon. Niinpä lapsetkin ulos autosta ja juomapullot mukaan ja jalkaa toisen eteen. :) Kuvassa näkyy kun loppumatka oli jo aika raskasta kulkemista, kun piti nousta kivikkoa ja portaita ylös. Vuorotellen vanhimman poikani kanssa kannoimme nuorinta lasta hankalimmissa paikoissa, muuten kaikki jaksoivat tosi hyvin kiivetä.

Huikeat maisemat saimme palkaksi kiipeämisestä. Tuli hyvä olo, kannatti kyllä poiketa tännekin paikkaan. Kuvasin siellä lapsia kiipeilemässä kivien seassa. Tämä taisi olla ainakin minulle reissun paras hetki!

Mieheni kanssa kävimme viimeisenä iltana yhdessä kokeilemassa kuinka lohensoutu sujuu. Lapset jäi veljeni ja hänen puolisonsa hoitoon. Jotain mielyttävän rauhoittavaa siinä soutamisessa oli, vaikka mä en sitä kalastusmuotona oikein ymmärtänytkään. Kyllä sitä ihmettelee, että lasketaan jokea pitkin perä edellä, neljä-viisi virveliä alavirrassa ja sitten koitetaan soutamalla päästä oikeisiin paikkoihin ja välillä jarrutella menoa. :) Sitten joella on vielä tiettyjä sääntöjä mistä lähetään laskemaan ja kenen vuoro on mennä ja kenen odottaa, niistä mä en tiennyt mitään. Ihmettelin vaan kun toiset soutelee samaa paikkaa vaikka kuinka kauan ja toiset odottaa rannalla, että pääsis laskemaan. Meidän perässä tulleeseen veneeseen saatiin lohi, joten kait se sitten toimii. Kalastuksen osalta reissusta on kirjoitettu reissuraportti "Kalastusta Pellossa" Kalasaalis.Com-portaaliin. Kyseisessä kalastusportaalissa on mieheni ja vanhimmat poikani olleet tiiviisti mukana alusta asti.

Lapset kalastivat rannalta heitellen. Ilman saalista mielenkiinto hiipui aika pian ja juoksuleikit uusien kavereiden kanssa kiinnosti enemmän.

Jokiveneet ihastuttivat minua, niissä on jotain todella hienoa ehkä juuri materiaalin takia. Puu näyttää hyvältä veneissä ja varsinkin tuon värisenä. Sanoinkin miehelleni, että mä voisin tilata tuollaisen noin kaksi metriä pitkän pihalle...ja siihen sitten kukkia! Taitaa jäädä haaveeksi...alkaiskohan lairintäalueen isäntä tekemään sen kokoista venettä. :) Mukavia muistoja ja kuvia jäi tämän vuoden juhannuksesta!

Tytön takin korjausta ja ompelua

Kahden lomareissun jälkeen ensin pikainen postaus viime ajan ompeluista. Takin ompelin viime kesänä Laura Ashleyn sisustuskankaasta. Hihat olivat nyt liian lyhyet ja onneksi kangasta oli jäljellä, niin pystyin jatkamaan niitä rannekkeilla, jotka taitetaan. Sillä saan vielä lisää käyttöaikaa takille. Viime kesänä etsiskelin tytölle vastaavaa takkia kaupoista, enkä löytänyt oikein mistään mieluisaa. Yhden illan ja vähän yötäkin :) tartti aikaa saadakseni mieluisa takki, kangas löytyi omasta kangasvarastosta ja osa napeista äitini nappivarastosta, osa kaupasta. Kiinnitys on isojen nappien vuoksi käsinommeltavilla neppareilla.

Itselleni ompelin puseron, kun olen ihastunut tuollaisiin kaula-aukkoihin ja hyvin laskeutuviin trikookankaisiin. Samantyyppinen hihaton paita mulla on myös käytössä, laitan kuvaa kunhan saan sen otettua. Lomareissuista on myös tulossa kuvia...varmaan iltayöstä liikenee paremmin aikaa. :) Hyvää alkavaa viikkkoa!

Kukka-asetelmia ja köynnöstuki

Viime viikonloppuna tein häihin kukka-asetelmat minulle jo niin tutuiksi käyneisiin kukkapylväisiin. Mieheni on tehnyt ne meidän häihin 12 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä on käytetty useissa häissä vuosien varrella. Eipä sitä silloin tiennyt, kun niitä meidän häihin valmistettiin. :) Metallimies teki pylväät tietenkin metallista, oman suunnitelman mukaan ja maalasi valkoisella. Olen edelleenkin tyytyväinen niihin. Asetelmia olen tehnyt useamman kerran noihin pylväisiin, jos löydän kuvia tekeleistäni, voin laittaa niitä tänne joskus.

Nyt mulla oli kukkana upeita gladioluksia, joiden kanssa hääpari oli suunnitellut vuorenkilven lehtiä, koiranputkea ja heinää. Käytin lisäksi myös muutaman norjanangervon oksan. Myöhemmin vielä tein heinästä ja kultaisesta rautalangasta sydämet asetelmiin risusydämen tyylillä ja laitoin ne vielä koristeeksi tuohon eteen koiranputkien lomaan. Ne ei näy kuvissa, koska mulla ei ole nyt ollenkaan omaa kameraa kun Toukokallion Eemeli (2v) oli vauhdissa eräs ilta ja sai rikottua sen. Olen lainannut näihin kuviin siskolta kameraa.

Mustasilmäsusannan tueksi olen tehnyt köynnöstuen liotetusta pajusta. Tehdessäni vanha saviruukku halkesi ja suunnittelinkin upottavani sen maahan niin että vähän reunaa näkyy, kun en enää viitsi alkaa vaihtamaan ruukkua.

Lasten riemua on riittänyt uima-altaalla. Sinne juostaan pitkiäkin matkoja pihalta, otetaan kunnolla vauhtia ja hypätään vaikka pää edellä. Sää ei ole vielä kovin paljon lämmittänyt vettä, eikä lapset tarkene pitkiä aikoja altaassa riehakoida. Mutta eiköhän lämmintä vielä tule tälle kesälle. Altaasta saan hyvää kasteluvettä kukille ja kasvihuoneeseen, joka on ihan altaan lähellä.

Tänään siivoilimme lasten kanssa asuntovaunua, kun olemme lähdössä juhannuksen ajaksi reissuun Pelloon. Innokkaana lapset olisivat heti alkaneet pakkaamaan tavaroitaan mukaan, taisi muutama pussukka jo vaunuun mennäkin, vaikka yritin niitä rauhoitella, kun siivous oli vielä kesken. Huomenna sitten pääsee pakkaamaan...

Ihanaa ja aurinkoista Juhannuksen aikaa!

Tomaatin kasvatusta ja hiekkaviljelyä

Kasvihuoneessa olen touhunnut innoissani pari päivää. On se vaan niin mukavaa taas aloitella siellä tomaatin ja kurkun kasvatus. Maanantaina istuttelin sieltä kesäkukat penkkeihin pihalle ja ruukkuihin.( Niistä laitan myöhemmin kuvia.) Niin sain tilaa kasvihuoneeseen. Viime keväänä laitoin sinne penkkeihin hiekan, aika karkeaa, melkein kuin salaojasoraa. Nyt aloitin sillä että kastelin hiekan kokonaan ja sitten kaivoin siihen sopivan istutuskuopan, kuvassa on kahdelle kurkulle paikka. Kuopan pohjalle laitoin pari kourallista turpeeseen sekoitettua hevosen lantaa. Seuraavaksi kasvuturvetta kuoppa täyteen ja reunoja on hyvä muokata, kun hiekka on märkää.

Oven pieleen punoin liotetusta pajusta paikan samettiruusuille ja pavuille. Sillä sain hyvin rajattua eri multa-alueita toisistaan ja pajulaatikon sai nopeasti tehtyä suoraan hiekkaan, oikealle paikalle sopivan kokoisena.

Kasvuturpeella täytettyihin istutuskuoppiin istutin tomaatit ja kastelin ne hyvin lasten avustuksella. Ihana Piha-ohjelmassa oli hiekkaviljelystä asiaa ja innoissani etsin lisää tietoa netistä. Luettuani päätin kokeilla muutamalla tomaatilla sitä niin että istutan ne hiekkaan suoraan ja siihen vaan ruohonsilppu päälle. Loppukesästä voin sitten vertailla kummalla tavalla tomaatti kasvaa paremmin vai onko mitään eroa. Jos ei ole, niin taidan siirtyä täysin hiekkaviljelyyn kasvihuoneessa. Onhan se halvempaa ja helpompaa. :)

Niin, seuraavana päivänä leikkasin nurmikon keräävällä leikkurilla ja siitä sain ruohonsilppua hiekan peitteeksi ja kasveille ravinteeksi. Samalla maa pysyy kosteampana ja lämpimämpänä. Tässäkin puuhassa lapset ovat innokkaasti mukana. :)

Etupihalla kallionkoloihin tehty kukkapenkki näyttää nyt tällaiselta. Tänään päivällä kuvatessani osa kukista kaipailee jo vettä, kun täällä ei ole pitkään aikaan satanut kunnolla. Illalla saimme lopultakin sadetta ja minä riemuitsin. :) Mulla oli silloin kukkapenkin reunuksen punonta kesken ja sain mukavasti vettä niskaan. Ihana, lämmin kesäinen sade ei haitannut ollenkaan.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen Sanna