keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Kaunista talvea Toukokalliolla



Tänään katselin päivällä keittiön ikkunasta ulos ja näkymä oli kaunis.
 Aurinkoinen pakkassää  houkutteli ulos kuvaamaan.

Ihan kohta aurinko laskee, joten täytyy kiirehtiä pihalle.
Saankohan ikuistettua ihanaa tunnelmaa, joka ulkona nyt on?






Pakkanen ja aurinko tekevät luonnon uskomattoman kauniiksi.
Täytyy nauttia tästä hetkestä ja kauneudesta nyt.
Kohta jo hämärtyy ja luonto muuttuu jälleen ihan erillaiseksi.





Talvella talon väri näyttää paljon kirkkaammalta ja voimakkaammalta kuin kesällä. Vihreän värin nimi oli toukokuu rakennusaikaisessa värikartassa. Aloimme rakentamaan toukokuussa ja muutimme seuraavan vapun tienoilla. Parikymmentä vuotta sitten etupihan kallioiden päällä on ollut talo ja sen nimi oli Kallio. Näistä asioista on koostunut talomme nimi Toukokallio. Talon on rakentanut talon isäntä sukulaisten avustuksella vuonna 2001-2002. Se sijaitsee maalaiskylämme keskustan korkeimmalla paikalla. Kun lähdemme pihasta, saamme kulkea kouluun ja harrastuksiin metsäpolkua pitkin. Silti peruspalvelut ovat lähellä, kävelymatkan päässä. Olen ollut tyytyväinen rakennuspaikkaamme.

Joskus on ihan hyvä tarkastella kotia ulkoa päin ja löytää jälleen kiitollisuus mitä onkaan elämässään saanut.
Joulun aika saa minut mietteisiin...

Iloa ja tyytyväisyyttä toivotellen Sanna

8 kommenttia:

Ainosofia kirjoitti...

Kylläpä onkin kauniita pakkaskuvia.

On tosi, että nopsana saa olla kameran kanssa, että saa auringon säteet vangittua.

Pajupirtti kirjoitti...

Voi Sanna kuinka kauniisti kerrotkaan kotisi tarinaa.
Ihan huokaus pääsi kun ajattelen teidän "sivussa kaikelta suurelta"
talonne sijaintia.Kutienkin lähellä palveluita ym.
Minäkin aina haaveilen talosta jossain vähän kauempana muista asumuksista.Mutta kuitenkin ne naapuritkaan ei saisi liian kaukana olla ainakaan näin talvisaikaan.Ei sen puoleen meillä kyllä on maailman parhaat naapurit.
Talvella jokainen on omissa koloissaan ja kun kevät koittaa herätään talviunilta ja ihastellaan kuinka paljon ollaankaan lihottu:)ja vanhettu.
Suunnattoman suuri jouluhalaus Sinulle Ystäväiseni.
Kaisa

tuuluska kirjoitti...

Kiva tarina Toukokalliolla. Vähän tuli sellainen Kissankulma- Vaahteramäki-tunnelma kun luin juttuasi ^^

Hannele kirjoitti...

Tosi kauniita kuvia ja ihanasti kirjoitettu! :)

Wilhelmiina kirjoitti...

kauniita niin huurteisia pakkaskuvia :) Upeita auringonvalossa otettuja !

sanna kirjoitti...

Ainosofia: Kiitos. Ehkä se noista kuvaushetkistä tekeekin ainutlaatuisen kun tietää että on vain hetki aikaa...kohta tuollainen kauneus on ohi. :)

Kiitos Kaisa ihanista sanoista! On meillä naapureitakin, kaksi ihan vieressä ja 300m säteellä paljon. Se tästä paikasta kivan tekeekin, kun on aikalailla omassa rauhassa, silti lähellä ihmisiä.

Tuuluska: Vaahteranmäen meininkiä täällä usein onkin kun on talossa vanhin poika ja nuorimmainen kuin Eemeli. Virtaa, uteliaisuutta ja kekseliäisyyttä riittää. Vanhimmalla on jo onneksi tullut järki avuksi, ettei enää niin keikkea keksi. ;) Nuorimmaisen kanssa mulla on täysi työ opettaa oikeille tavoille. Hänen kekseliäisyydellä ei ole välillä mitään rajaa. Tämän lisäksi vielä kaksi rauhallisempaa poikaa ja yksi tyttö pitää mut täystyöllistettynä. :)

Suuret kiitokset Hannele ja Wilhelmiina!

Viivu kirjoitti...

Ekaa kertaa eksyilemässä :) Voi kuinka kaunis on teidän koti!!!
Onni asua siinä <3

Nina kirjoitti...

Ihanat kuvat! Talonne sijaitsee kauniilla paikalla ja nimensäkin niin hienosti muodostunut.

Lämpöisiä joulunhetkiä sinne Toukokalliolle!:)