Hei!
Juhannuksen aikaan menin lasten kanssa lähellä olevalle joelle kalastamaan ja makkara paistelemaan. Kalastelusta ei kuitenkaan tullut oikein mitään tämän iloisen puuha-peten ansiosta.
Hänellä kun riittää kaikenlaista mielenkiintoista puuhaa rannalla...mieluisimpana kivien heittely.
Ja siinähän mulla sitten riittää touhua kun yhtä varoittelen ettei heitä toisia kalastajia kivillä,
toisen siimoja irrotellaan sähköjohdoista ja puusta...
Kolmevuotias oli todella vauhdissa, kun kengätkään ei pysy jalassa.
Jos vähän erehdyin kuvaamaan, sai jo vauhdilla katsella mihin poika katosi ja juosta perään.
Täytyy myöntää, mä luovutin!
Totesin että on varmaan helpompi kun lopetamme kalastamisen ja menemme tekemään nuotiota.
Niin, kaikki muu tarpeellinen olikin mukana paitsi tulitikut!
Etsimme löytyiskö autosta jostain tikkuja ja kun ei, niin päätimme lähteä kotia takasin...aika pettyneenä. Liikkeelle päästyämme nuorimmaisella oli tekemisen puutetta tai jotain,
kun jostain syystä heitti limsapullon,
johon tuli reikä ja sitähän sitten roiskui ympäri autoa.
Minä kun ajoin en voinut ku sanoa vanhimmalle pojalle että ota se pullo ja laita jalkatilaan, mä pysähdyn! Ripeästä toiminnasta huolimatta auto oli melkoisessa siivossa tuon jälkeen.
Sisuunnuin siitä että varmaanhan me makkarat paistetaan vielä nuotiolla ja
haimme kotoa tulitikut ja puita.
Menimme rauhallisempaan paikkaan jossa ei ollut muita.
Siellä puuha-peten kekseliäisyys ei ollut parhaimmillaan ja saimme lopulta rauhoittua nuotion äärellä.
Joki oli vähän matkan päässä ja ihastelimme siellä kaunista luontoa.
Kaipasin juhannuksen jälkeen omaa aikaa ja silloin menen usein merelle, kävemään ja juoksemaan.
Ihanaa on tuntea tuuli ja meren tuoksu!
Tasan puolen yön aikaan näytti näin kauniilta!
Kuinka mieli rauhoittuukaan luonnon keskellä. :)
Kun kalastus jäi minun osalta juhannuksena pariin heittoon, lähdin pojan kanssa tiistai-iltana kalaan.
Tunnin aikana sain kirjolohen ja taimenen!
Kun vuorokaudella luvalla ei saa ottaa kuin kaksi lohikalaa, minun piti lopettaa virvelöinti.
Poika jatkoi vielä jonkin aikaa ja sai puolikilosen ahvenen.
Kirjolohi ja ahven onkin jo savustettu ja syöty, taimenta syödään suolattuna.
Ehkä mä vielä innostunkin uuteen harrastukseen!
Toiveikasta torstaita ja leppoisia kesäpäiviä!
Sanna
7 kommenttia:
Onpa ihanat maisemat ja jestas mikä saalis!! Täällä ei voi kun haaveilla tuommosista lohista..
Hih, lasten kanssa se aina sattuu ja tapahtuu :)
Jopas teillä on sattunut mutta sellaista se on muksujen kanssa, aina ei tiedä, mitä seuraavaksi keksivät.
Itsekin nuorempana kalastin paljon, nyt se on jäänyt. Asun rannikolla ja meren tuoksu ja tuulet on pakko tuntea.
Ihana, että lähet merelle tuuleen ja tuulettumaan. Varmaan tosi tärkiää! Hyvä, että sulla on joku semmonen asia, jonka kautta pääset rauhoittumaan päivän melskeestä. :)
Mukavaa kesäpäivää!
Teilläpä oli tapahtumarikas juhannus, lasten kanssa sattuu ja tapahtuu.
Kauniita kuvia ja mahtava kalansaalis! Minäkin käyn joskus kalassa isännän kanssa. Perhoilla kalastamme,perhokalastus on mieheni harrastus ja hän sitoo myös perhonsa itse. Kalastaminen on mukavan rentouttavaa :)
Tämä kommenttiloota avautu ihan pienenä ja kaposena, toivottavasti ei tuu samannäkösenä ruudulle ;)
Aina vaan jaksan ihailla tuota bannerikuvaa! Talonne ja tuo etupiha on oikea unelma!
Mukava tapahtumarikas retki ja voin vain aistia tuon saman tunteen , meillä siis neljävuotias höystettynä yhdeksän vuotiaalla neidolla ja aina sattuu sekä tapahtuu.
Kalastus on kivaa , miellä on aina kalastettu ja tänäkin kesänä jo ehditty saalistamaan. Mukava harrastus ja sanotaanko myös hyvin hermoja kysyttävä.
Vauhtia kerrakseen teidän retkessä. Upeita kuvia meren ääreltä, kyllä siellä on varmasti ihanaa ulkoilla kävellen ja juosten.
Enpä ole virveliä heittänyt muutamaan vuoteen, meillä oli tapana lähteä illalla heittelemään ja mulla oli kyllä kirjakin mukana, että sai lukea jos kyllästyi kalastukseen, hih.
Mukavaa viikonloppua!
Lähetä kommentti