torstai 23. kesäkuuta 2011

Tilkkutäkki leppoisiin kesäpäiviin


Virkkausta kaikilla automatkoilla hiihtolomasta asti, muutama tilkku kerrallaan.
Keväällä elämän meno oli niin vilkasta ettei useaan viikkoon syntynyt yhtään tilkkua. 
Silloin tunsin mitä on, kun koko ajan on paljon kaikenlaista ohjelmaa. 
En pitänyt siitä ettei ole aikaa rauhoittua ja vaan olla. Ei aikaa edes käsitöille.
Oliko aikaa edes läheisille? Toivottavasti tarvittava määrä.
Tilkkutäkin valmistuksen aikana on tapahtunut paljon. 
Kaikki ne muistot kätkeytyy siihen.


Reilu kuukausi sitten hektinen elämän meno pysähtyi, kun loukkasin jalkani.
Aiempien kokemusten kautta ymmärsin että, kaikella on tarkoituksensa.
Vieläpä hyvä tarkoitus, tälläkin!
Sitä en vielä varmaan tiedä mikä se on, mutta ajatuksia herää.
Loukkaantumisen myötä lähdin pois tälle ajalle tyypillisestä oravanpyörästä,
jossa koko ajan touhutaan jotakin,
Huomaa katsovansa kuin sivusta tämän elämän menoa.
Ja tiiättekö, katson sitä aika surullisena.
Koska huomaa minkä asioiden perässä ihmiset menee.
Ja samalla kysyn itseltäni ja muilta, missä on se pieni ihminen, 
joka meinaa hukkua tämän elämän kaikkeen "turhuuteen"?
Kaikkeen touhuiluun, tavaraan, menemisiin...
Niillä tietenkin on tarkoituksensa täällä elämässä, mutta...
Onko sen kaiken touhun keskellä aikaa ja läsnäoloa tärkeimmille ihmisille ja ystäville?

Huomaan myös ketkä todella ovat ystäviäni, ketkä välittävät,
vaikka en menossa mukana pysty olemaankaan.
He tulevat käymään tai muuten muistavat.
Samalla ymmärrän että niitä ei ole paljoa, mutta ovat sitäkin rakkaampia ja tärkeimpiä minulle. 
Kiitollisena heille suru väistyy ja tilalle tulee ilo. :)
Jos jotain voin itse tästä oppia, niin sen että,
pyrkii pitämään oman elämän sellaisena, 
jossa on aikaa pysähtyä kohtaamaan ihminen,
toisia ihmisiä, ketkä elämän varrella vastaan tulee.


Erilaisia palasia tässä täkissä, kuten elämässäkin.
Silti kokonaisuus on kaunis ja kevyt.
Täkissä on käytetty samanpaksuisia lankoja, itseltäni, äidiltäni, kirpparilta ja ostettuja.
Suuri osa on Novitan Cottonia.
Reunapitsin malli on omasta päästä, syntyi virkatessa kokeilujen kautta.

Toivottavasti saadaan kaunista säätä juhannukseksi, 
niin voin levittää tilkkutäkin kalliolle ja viettää leppoisasti kesäpäiviä siinä istuskellen.
Jos sataa vettä, niin sitten otan täkin kaveriksi kasvihuoneeseen, 
jossa saan nauttia hiljaisuudesta, luonnosta ja kukkien kauneudesta. :)

Hyvää ja rauhallista Juhannusta kaikille!

Kiitollisena ajattelen teitä jokaista,
lämpimin terveisin Sanna

20 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Hyvää juhannusta! Ai kun ihana täkki, reunapitsit ovat piste iin päällä.
Ehkä kaikella on tarkoituksensa, jalan loukkaamisellakin.

Tytti kirjoitti...

Kaunis peitto ja sopii moneen käyttöön,kaikella on tarkoituksensa..
Ihanaa juhannusta <3

annikka91 kirjoitti...

Tästä tuli aivan mahtava peitto! Toi raunapitsi on tosi ihana!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kauniita ajatuksia ja yhtä kaunis täkki. Ihanaa ja rauhallista juhannusta toivotellen pikkusisko. <3

Marsa - Sininen Kuisti kirjoitti...

Onpa kaunis peitto <3 Toivotaan tosiaan, että sää suosii ja pääset testaamaan täkkiä!

Mirka kirjoitti...

Ihana tilkkutäkki!! Mukavaa Juhannusta :)

tarutikki kirjoitti...

Kaunis postaus, niin teksti kuin peittokin.
Mukavaa juhannuksen aikaa!

Arja kirjoitti...

Kaunis postaus ja peittokin on viehättävä!

Oikein hyvää juhannusta blogiystävälle♥

pitsienkeli kirjoitti...

Ihana peitto ja kaunis tuo pitsireunus siinä:)
Mukavaa juhannusta!

mustakissa kirjoitti...

Aivan ihana! On kannattanut tehdä vähän kerrallaan, kun lopputulos on noin hurmaava.
Oikein mukavaa juhannusta ja toivon todella, että pääset levittämään peittosi kalliolle:)

sariw kirjoitti...

Kaunis ja niin ihanan värinen täkki. Hyvää juhannuksen aikaa sinullekin !

Eija kirjoitti...

Kaunis täkki, pidän kovasti:) Reunuskin niin kaunis, viimeiselee peiton kauniisti, aivan ihana. Oikein hyvää juhannusta!

malla kirjoitti...

<3

Eeviregina kirjoitti...

Kaunis peitto ja kaunista reunapitsiä!
Äitini teki mulle neliöitä peittoon,kasvi- ja sienivärjäämistäni langoista, mutta ei ehtinyt koota sitä.
Hän kuoli maaliskuussa ja mulle jäi peiton kokoaminen.
En ole ehtinyt enkä pystynyt sitä vielä tekemään, varmaan itkun kanssa joskus myöhemmin.
kyllä sairastumiset ihmistä pysäyttää, niin meidän perheessäkin on koettu.
Mukavaa juhannuksen jatkoa, peiton kanssa tai ilman!

sanna kirjoitti...

Kiitos kaikki te! <3

tinttarus kirjoitti...

♥ Kiitos näistä riveistä, joissa sanoillasi jaoit elämän suuren viisauden. Kun olemme rikki, säröillä, heikkona, hauraana....silloin olemmekin vahvoja. Joskus on pakko pysähtyä, jotta näkisi ihan lähelleen. Meitä ravistellaan ,jotta huomaisimme, mikä elämässä oikeasti on tärkeää.

Itse kipuilen ja välillä pelkään, silti mitä enemmän fyysisesti koskee, sitä lähempänä Taivaallisen Isän huolenpitoa koen olevani:)

Aivan ihana tilkkupeitto! Isoäitini aikoinaan virkkasi aina näitä ...
Sinun peitossasi on kauniit sävyt. Serllaisia lempeitä sävyjä toivottelen elämäsi tilkkuihinkin!!

Voi hyvin! ♥

Anonyymi kirjoitti...

TV-juontaja Elina Viitanenkin on loukannut jalkansa pahasti:
http://www.voice.fi/index.php?option=com_sbsarticle&tmpl=blog&cid=27196&cat=26
taidatte olla kohtalotovereita?

sanna kirjoitti...

Tinttarus, kiitos sanoistasi, niin kivasti kirjoitit. Varmasti juuri he ymmärtävät mitä kirjoitan, jotka ovat jollain tavalla kokeneet samaa. :)
Anonyymi, katoin tuon linkin... ei oo ihan samasta vammasta kysymys, koska Viitasella oli menny nivelsiteet, mulla meni poikki akillesjänne. Nivelsiteet paranee yleensä nopeampaa kuin akillesjänne ja kipsi/kenkähoitoa on kauemmin. Muutenhan varmasti samantyylinen kohtalo, eli käytännössä liikkuminen yhtä hankalaa.

Mia Chilen Peikkokukkulalta kirjoitti...

Järkyttävän IHANA tilkkupeitto ja todella hienot reunapitsit!

Arja kirjoitti...

Parane Pian Sanna!

Joskus elämä todellakin pysäyttää, jopa seisauttaa, hetkiseksi. Saanan sairaus opetti miten hiuskarvan varassa kaikki oikeastaan onkaan.
Mutta kaikella todellakin on tarkoitus ja jälkiviisaus on parasta viisautta.

Taivaan Isä ei omiaan jätä, vaan pitää meistä huolen! Sen opin minä kovassa elämänkoulussani vuosi sitten. Nyt on ilo katsella tervettä, leikkivää lastansa.Kaunista kesää sinulle ja koko perheelle.