tiistai 12. heinäkuuta 2011

Akillesjänteen kuntoutus alkaa

Jännitys ja pieni ilo on hiipinyt mieleeni, kun kävelen "robottikengällä" lääkärin vastaanotolle.
Ehkä mä pääsen tästä eroon.

Jalkapohjassa kihelmöi, jalka tuntuu hentoiselta ja hauraalta.
"Tälläkö mun pitäis kävellä", ihmettelen mielessäni, kun lääkäri kehottaa ottamaan askeleita.
Varovasti, pöydästä tukien pari askelta onnistuu heti kengän poiston jälkeen.
Olen kauhuissani, kestääköhän jänne.
Luotan kuitenkin lääkärin sanoihin, että se on parantunut oikein hyvin. 
Muutamia ohjeita hän antoi ja kehotti aluksi varovaisuuteen.
Sitten kävelen, varmuuden vuoksi kepeillä, fysioterapeutin huoneeseen.


Mulla olikin siellä oikein kunnon ohjaus, kun kolme terapeuttia oli paikalla ja ohjasivat mua!
Hämmästelivät kyllä hoikistunutta pohjelihasta... 
Ei siitä varmaan mitään olekaan jäljellä seitsemän viikon "levon" jälkeen.
Omaan kenkääni laitettiin sentin korokepala ja sitten uudelleen kokeilemaan kävelyä. 
Se onnistui jo paremmin ja toivo heräsi jälleen. 
Sitten piti kokeilla yhdellä jalalla seisomista, siis vammautuneella jalalla.
Olin lentää nokalleni!
Ehei, se ei onnistunut ilman tukea ollenkaan.

Näiden kokeilujen jälkeen tajuaa viimeistään että,
tässähän pitää tehdä tosissaan töitä, jotta jalan saisi kuntoon.
Kuntoutus on siis alkanut. 
Jumppaa useita kertoja päivässä, kävelyharjoituksia ajatuksen kanssa ja 
samalla pidettävä turvotus mahdollisimman vähäisenä.
Sille siis kylmähoitoja, eli liotan 15-20 minuuttia jalkaa jääkylmässä vedessä 2-4 kertaa päivässä.
Kylmähoito oli kenkähoidon aikana aivan parasta kivunlievitystä ja samalla esti turvotusta. 
Ei tarvinnut syödä särkylääkkeitä yhtään sen jälkeen kun hoksasin alkaa käyttämään kylmää jalalle.

Tänä aamuna heräsin hymy huulillani.
Olipa niin hyvä nukkua, kun ei ollut kenkää jalassa ja jalka kuin tulessa.
Olen vapaa siitä ja kuntoutus voi alkaa!! :)
Siihen laitan nyt energiaani ja ensiaskeleita on tullut  monia.
Pystyn jo kävelemään tasaisella alustalla ilman keppejä, oikein hyvin keskittyen.
Huomenna treenit jatkuu. 
Ja esikoisen rippijuhlavalmistelut. :)

Toiveikkaana mennään,
Lämpimin terveisin Sanna

6 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Ihanan reipas asenne ja sitä tarvitaankin, tietysti! Muuten ei varmaan kuntoudu, nyt kyllä takuulla. Hienoa että osaat pitää itsestäsi huolta. Onnettomuuksiahan silloin tällöin sattuu, sille ei voi mitään. Mutta noissa sanoissasi on viisauden jyväsiä. Pikaista paranemista!

sanna kirjoitti...

Kiitos Saila! Niin sitä on oppinut tässä meidän liikkuvassa perheessä, että tapaturmia toisinaan tulee. Onneksi olen oppinut senkin että niistä paranee ja itse täytyy tehdä töitä sen eteen, itsestään ei kuntoudu. ;)

Laura kirjoitti...

Kovasti jaksamista kuntoutukseen, viehän se oman aikansakin!

Hannele kirjoitti...

Kävelehän kahville kun jalka kestää :)

sanna kirjoitti...

Kiitos Laura!
Hannele: Voi kestää vielä vähän aikaa... Mutta tulen! :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

Kiitos kirjoituksestasi, olen itse juuri toipumassa akillesjänteen täydellisestä repeämästä ja leikkauksesta (pääsin juuri toissapäivänä eroon walkerista <3 )

En saanut kauheasti mukaan kuntoutusohjeita, pähkinänkuoressa ohjeet olivat: "paluu normaalielämään". Olen kuitenkin ihan varma, että pystyn nopeuttamaan kuntoutumista omilla toimillani ja jos vain 'palaan normaalielämään', ei kuntoutus ole riittävää ja jänteestä voi pahimmillaan jäädä vuosien vaiva.

Google toi minut tänne sivuillesi, kiitos omista kokemuksistasi, ne auttavat minua eteenpäin :)

T:Mirka