Pajukranssi

Tänään illalla naisporukalla pidämme kierrätysiltaa ja sinne arvontaan vien pääsiäisaiheisen kranssin. Kierrätys teemaa toteutin myös tässä, kun nauhat on leikattu tilkkulaatikosta löytyneistä kankaista ja samoin paju, koivun risut ja meriheinäkin ovat kierrätettävää materiaalia.

Kiitos Risusydämelle kauniista tunnustuksesta! Perhosten viehätys saa minut aina hyvälle tuulelle ja muistuttavat kuinka elämän voisi ottaa yhtä kevyesti ja rennosti leijaillen kuin ne lentelevät. Olen todella iloinen saatuani tämän tunnustuksen.

Haluan antaa tämän tunnustuksen Näperryksiä laidasta laitaan kiitokseksi siitä, että sinä innostit minua blogimaailmaan. Ja lisäksi sinun tekemät suklaaperhoset ovat niin syötävän ihanan näköisiä, tämä tunnustus sopii sinulle oikein hyvin!

Kiitos blogitunnustuksesta!

Valtavasti kiitoksia Pajupirtin Kaisalle tästä luovan blogin tai luovan blogaajan tunnustuksesta!
Pajupirtistä olenkin saanut paljon ihania kommentteja ja nyt kun sain ensimmäisen tunnustukseni sieltä, olen todella kiitollinen. Iloisella ja nöyrälläkin mielellä otan sen vastaan. :)

Itse haluan antaa luovan blogin tunnustuksen Risusydämelle. Risusydämen blogi on rohkaissut minua kokeilemaan uusia asioita ja sieltä olen saanut selkeitä ohjeitakin. Kiitos siitä Risusydämelle, olet tunnustuksesi ansainnut luovalla toiminnallasi! Ole hyvä!

Kampauksia

Voi, kun oli taas mukava laittaa hiuksia! Se on yksi sellaisista asioista joista todella nautin. Itseoppineena "kampaajana" kampausten tekeminen on mukava piristys muitten käsitöiden lomassa. Kampauksista taisi tulla tyttöjen toiveiden mukaiset... Toivon paljon onnea hääparille, joiden häihin tytöt olivat menossa.

Mullanvaihtoa ja vähän tuunausta

Huonekasvien uudet mullat olen saanut vaihdettua ja odotan innoissani, kun ne alkavat taas auringonvalon ja uusien ravinteiden voimin kasvamaan. Kiinanruusu ei ole kukkinut pariin vuoteen. Muuten se on kasvanut tosi hyvin, eikä talvellakaan ole tiputtanut kuin muutaman lehden. Oisko jollakin vinkkejä, kuinka te olette saaneet sen kukkimaan?

Tämän komean palmuvehkan mieheni sai anopiltaan muutama vuosi sitten synttärilahjaksi. Minä olen yrittänyt pitää siitä hyvää huolta ja on se tuuheutunut jo aika hyvin. En vielä kuitenkaan halunnut jakaa sitä, vaikka se kasvaakin tiiviisti. Siitä se tuntuu vain tykkäävän.

Peikonlehti sai uuden tuen mieheni tekemästä metallitangosta, jonka päällystin koivun risuilla. Jospa lehdet olisivat nyt paremmin turvassa lasten rei'ittämiseltä, kun sain lehdet tuettua korkeammalle kuin ennen. Juurelle istutin rönsyliljoja omissa ruukuissaan täyttämään multatilaa. Aika näyttää, antaako kohta kaksivuotias poikamme niiden olla rauhassa vai käykö samalla tavalla kuin edellisille kukille, että vain muutama ehjä lehti oli tallella. :) :)



Keittiön lampun puuosat maalasin valkoiseksi, kun ne on ollut kirsikan sävyiset, enkä ole tykännyt siitä väristä tuossa lampussa. Kultaköynnös tykkää kiemurrella verhotankoa pitkin. Kesäaikaan se tarvitsee tosi paljon kastelua, kun on aurinkoisella ikkunalla.

Keittiön pienemmässä ikkunassa minulla on "verhona" kultaköynnös, joka on lähtöisin äidiltäni saaduista kolmesta oksasta. Keskihyllyssä olevan Arabian voipytyn olen löytänyt lapsena kaatopaikalta, enkä todellakaan silloin ymmärtänyt sen arvoa, otin vain mukaani kun se oli ehjä ja kaunis astia. Tällä hetkellä se on yksi minun aarteistani, samoin ylähyllyllä olevat mummulta saadut kermakko ja sokerikko.

Risulinnut

Kaksi pienempää lintua on minun ensimmäisiä risulintujani. Tekeminen oli todella mukavaa ja Risusydämen ohjeen mukaan aika helppoakin. Mieheni kanssa yritimme arvuutella mitähän lintuja ne voisivat kuvata. Tuo vois olla sorsa, mutta miksi sillä on pyrstö? Ja liian iso nokka? Olisiko tuo toinen varis? Iso lintu on liian laiha joutseneksi ja liian lyhyt kaula kurjeksi. Muistuttaisiko se eniten merimetsoa? Minä tulin kuitenkin siihen tulokseen että ne eivät kuvaa mitään oikeaa lintua, vaan ovat todellakin risulintuja. Silloin niitten ei tarvitse olla minkään tietyn näköisiä, vaan saavat olla juuri sellaisia kuin ovat.

Kaulahuivin suunnitteli 8-vuotias tyttöni ja äitin avustuksella valmisti sen. Tästä tulikin paljon parempi kuin alla kuvassa liehuva toinen huivi. Se oli ensimmäinen kokeiluni vapaalankahuovutusta.
Ihanan aurinkoinen päivä innosti tänään ulkoilemaan ja risuja keräilemään. Kelkkaurat kantoivat hyvin, kun aurinko ei ollut vielä pehmittänyt lumen pintaa. Keräily sujui mukavasti pikkupoikien kanssa. Oksia kertyikin ihan mukavasti terassille odottamaan uutta tarkoitustaan.

Hiihtolenkillä olen huomannut houkuttelevan pajupellon, ihanan suoraa ja pitkää punontapajua. Alle kilometrin päässä meiltä tien varressa. Sieltä olisi helppo käydä keräämässä tarvitsemani pajut. Olenkin yrittänyt selvittää kuka pellon omistaa ja tarkoitus olisi lähipäivinä soitella saisiko pajut korjata parempaan tarkoitukseen kuin pieniä koivuja peittääkseen. Toivottavasti onnistaa...

Risutöihin pääsin tänään, kun pystyin hakemaan lasten kanssa risuja ja porukka alkaa olla terveenä. Mulla on mahtavat risuapajat ihan lähellä, tuntuu että pitäisi yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon oksia. Keväinen kranssi voisi sopia vaikka pääsiäiseksi. Kranssin pohjan ja linnun tein koivun oksista. Pesän ja munat tein meriheinästä. Värinsä lintu ja munat saivat perinnemaalista. Tuoreet syreenin oksat antavat väriä kranssille vähän aikaa, ennen kuin lehdet kuivuvat.
Risusydämiä onkin tullut tehtyä jo useampia, mutta aina ne ovat oman näköisiä. Tässä koristeena paperinarurusetti ja meriheinästä tehty pieni sydän.

Voimaa luontokuvista

Hiihtoloman jälkeen meillä on sairastettu ja omaa aikaa harrastuksille ei tahdo nyt löytyä. Kevään koputellessa ovella olisi valtava innostus tehdä kaikkea...taimikasvatusta, paju- ja risutöitä. Turhautumisen estämiseksi katselen kesäloman kuvia ja ammennan voimaa luonnon kauneudesta. Muistoissani voin palata ihanan rentouttaviin Norjan maisemiin. Voin melkein tuntea auringon paisteen ja liikunnan ilon vuorilla vaeltaessa. Vuoripurojen solinaa ja veden kimallusta seuraisi vaikka kuinka kauan, nauttien hiljaisuudesta. Alla oleva Axel Fredenholmin runo on lempirunojani, joka nyt muistuttaa minua etsimään ilon aiheita.


On olemassa sisäinen ilo, joka ei kammoa vakavuutta eikä yksinäisyyttä, joka on aina toimelias ja oma itsensä. Sen lähde sijaitsee syvällä olemuksesi alkuperässä. Anna sen vesien tunkeutua tietoisuuteesi ja kuvastaa hyvää ja kaunista, aivan kuin vuorien välissä oleva lähde heijastaa aurinkoa ja monen muotoisia pilviä.

Hyvää ja iloista naistenpäivää!

Ota eilisestä mukaasi se mitä olet oppinut.

Ota tästä päivästä mukaasi kaikki mitä rakastat.

Älä milloinkaan lakkaa rakentamasta pilvilinnoja

sillä unelmista me elämme.