Hiihtoloman jälkeen meillä on sairastettu ja omaa aikaa harrastuksille ei tahdo nyt löytyä. Kevään koputellessa ovella olisi valtava innostus tehdä kaikkea...taimikasvatusta, paju- ja risutöitä. Turhautumisen estämiseksi katselen kesäloman kuvia ja ammennan voimaa luonnon kauneudesta. Muistoissani voin palata ihanan rentouttaviin Norjan maisemiin. Voin melkein tuntea auringon paisteen ja liikunnan ilon vuorilla vaeltaessa. Vuoripurojen solinaa ja veden kimallusta seuraisi vaikka kuinka kauan, nauttien hiljaisuudesta. Alla oleva Axel Fredenholmin runo on lempirunojani, joka nyt muistuttaa minua etsimään ilon aiheita.
On olemassa sisäinen ilo, joka ei kammoa vakavuutta eikä yksinäisyyttä, joka on aina toimelias ja oma itsensä. Sen lähde sijaitsee syvällä olemuksesi alkuperässä. Anna sen vesien tunkeutua tietoisuuteesi ja kuvastaa hyvää ja kaunista, aivan kuin vuorien välissä oleva lähde heijastaa aurinkoa ja monen muotoisia pilviä.
2 kommenttia:
Huomenta Sanna* , siirsit minulle ne kauniit muistikuvat luontoretkestäsi. Voin jo kuulla puron solinan ja tunnen kuinka se rauhoittaa mielen.
Oikein leppoisaa kevään odotusta ja kohtahan on kevätpäiväntasaus. Siitä se ilo irtoaa ja lumet sulaa.Ystäväsi Kaisa
Kiitos kommentistasi! On hienoa, kun täällä pystyy jakamaan myös ihania luontokokemuksia. Tänään aurinko lämmitti jo kivasti ja risujen keruu sujui nautiskellen samalla keväästä.
Lähetä kommentti