tiistai 17. maaliskuuta 2009

Risutöihin pääsin tänään, kun pystyin hakemaan lasten kanssa risuja ja porukka alkaa olla terveenä. Mulla on mahtavat risuapajat ihan lähellä, tuntuu että pitäisi yrittää hyödyntää mahdollisimman paljon oksia. Keväinen kranssi voisi sopia vaikka pääsiäiseksi. Kranssin pohjan ja linnun tein koivun oksista. Pesän ja munat tein meriheinästä. Värinsä lintu ja munat saivat perinnemaalista. Tuoreet syreenin oksat antavat väriä kranssille vähän aikaa, ennen kuin lehdet kuivuvat.
Risusydämiä onkin tullut tehtyä jo useampia, mutta aina ne ovat oman näköisiä. Tässä koristeena paperinarurusetti ja meriheinästä tehty pieni sydän.

4 kommenttia:

Titti kirjoitti...

Kauniita ovat kättesi työt! Itsellä kävi mielessä myös risukranssit kun eilen näin kävelylenkkini varrella kaadettuja puita. Jostakin vain pitäisi se into risun vääntöönkin saada...

Pajupirtti kirjoitti...

Kivan keväinen postaus.Risuhommat taitaa olla nyt monen mielessä.
Pääsiäiseksi täytyisi munkin tehdä muutamia kransseja myyntiin kaverini putiikkiin.Pari on tehty ja aattelin tehdä noita pesäsysteemejäkin muutaman.
Olet onnentyttö kun sulla on risuja yllinkyllin.Mun tarttee niitä aina haeskella.Polkupyörällä saa niin vähän tuoduksi kerralla.Yhten kertan mulla oli etukori niin täynnä etten meinannu eteen nähdä. Tarakalla oli samanmoinen kasa, arvaat vaan kuinka autoilijoita ihmetytti, hyvä etteivät ojaan ajaneet.
Leutoa viikon loppupuolta sinne Toukokalliolle. kaisa

Tytti kirjoitti...

Kiitos käynnistäsi,tulin heti vastavierailulle ,nuo risujutut ovat kauniita ja muutkin.
Itse olen niitä myös tehnyt viime keväänä.
On mukavaa kun löytyy uusia mielenkiintoisia sivuja.
Aurinkoista päivää..

Sanna kirjoitti...

Kiitos teille mieltä lämmittävistä kommenteista!

Pajupirtin Kaisa, mulla onkin tosi harvinaista että koivun risuja on reilusti tarjolla. Sähkölinjalta kunnan miehet kaatoivat puita ja mä olen sieltä kerännyt oksat ja mieheni rungot, ihan luvan kanssa. Saadaan tupaan lisää lämmityspuita. Mutta kummasti ne risut vaan hupenee tuolta metsästä...ei enää kauheesti ole jäljellä. Mua vähän huvitti sinun kertomus risujen hausta, kun mä voisin ihan hyvin olla samassa tilanteessa. Nyt olen syli täynnä kulkenut metsäpolkuja,ettei eteen tahdo nähdä. Mukavia risuiluhetkiä!

Tytti ja Titti, Kiitos vierailuitanne ja Aurinkoista alkavaa viikkoa teille.

-sanna-