keskiviikko 18. maaliskuuta 2009

Kaulahuivin suunnitteli 8-vuotias tyttöni ja äitin avustuksella valmisti sen. Tästä tulikin paljon parempi kuin alla kuvassa liehuva toinen huivi. Se oli ensimmäinen kokeiluni vapaalankahuovutusta.
Ihanan aurinkoinen päivä innosti tänään ulkoilemaan ja risuja keräilemään. Kelkkaurat kantoivat hyvin, kun aurinko ei ollut vielä pehmittänyt lumen pintaa. Keräily sujui mukavasti pikkupoikien kanssa. Oksia kertyikin ihan mukavasti terassille odottamaan uutta tarkoitustaan.

Hiihtolenkillä olen huomannut houkuttelevan pajupellon, ihanan suoraa ja pitkää punontapajua. Alle kilometrin päässä meiltä tien varressa. Sieltä olisi helppo käydä keräämässä tarvitsemani pajut. Olenkin yrittänyt selvittää kuka pellon omistaa ja tarkoitus olisi lähipäivinä soitella saisiko pajut korjata parempaan tarkoitukseen kuin pieniä koivuja peittääkseen. Toivottavasti onnistaa...

4 kommenttia:

Pajupirtti kirjoitti...

No toivottavasti onnistaa pajunkeräys, luulisi olevan tyytyväinen risusavotan perkuusta.
Mutta kylläpä on tyttäresi taitava käsistään.Todella hieno huivi tuli.Katsoin ensin, että vesiputousko sulla on postauksessa, niin saman oloinen oli kuva.Hienosti aseteltu esille.
Torstaiterkuin Kaisa

Sanna kirjoitti...

Kiitos Kaisa piristävästä kommentistasi! Mua onnisti kolmennen soiton jälkeen..Maanomistajasta oli usealla väärää tietoa, mut lopulta tavoitin oikean omistajan ja ehdottomasti saamme perkata hänen koivikosta pajuja! :):) Meillä on jo muutama nippu pajuja tuolla terassilla nahistumassa. Vielä pitää malttaa mieli, kun on risuistakin vielä osa tekemättä.

Hannele kirjoitti...

Ompa ihana huivi, taitaa tytöstä olla tulossa yhtä taitava kuin äidistään :) Ja tosi hienoja myös nuo linnut!

Pajupirtti kirjoitti...

Hyvä Sanna.Sitkeys palkitaan.Mullakin taitaa olla varikolla käynti edessä.
Olan bongannut kaupunkimme risujen säilytysvarikon,jos en ole jo aiemmin kertonut.
Toissa syksynä perkasimme tienvarrelta kaadettua risukkoa ja isännät oli tyytyväisiä.