sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Tunteiden tulvia


Edellisessä postauksessa tilkkutäkin kuvittamana kerroin minun ja mieheni tarinaa...
Aika erikoisia kuvia on, jos nyt aion kertoa... Vai? Erikoinen on meidän yhteinen elämämmekin, ei ehkä mikään tavanomainen rakkaustarina. Toivottavasti löydän oikeat sanat kertomaan...

Rakastuimme parikymppisenä... Minulla oli 8kk ikäinen poika, jonka kanssa olin ajatellut eläväni kaksistaan loppuelämäni. Mieheni oli päättänyt elää myös "poikamiehenä" (kuten niihin aikoihin kutsuttiin sinkkuja) pitemmän aikaa. Toisin oli kuitenkin tarkoitettu, kun vuoden seurustelun jälkeen olimme naimisissa. Niin ihanaa kuin se olikin, niin minä en osannut siitä nauttia muiden tapahtumien takia. Samoihin aikoihin tapahtui läheisillemme tapaturmia, sairauksia ja kuolema ja lisäksi menetimme ensimmäisen yhteisen lapsemme rv15. Tätä kaikkea pieni mieleni ei pystynyt käsittämään.

Kun mieli ei pysty käsittämään tapahtumia, tunteet kertyvät ja syntyy "patoja". 
Ja kun patoja syntyy, tiedätte mitä tapahtuu, kun ne alkavat purkautua. 
Se voi olla aika pelottavaakin.
Raskasta.


Kymmenen vuotta minulla meni aikaa patojen ja kuorman purkamiseen.
Kaikenlaisia asioita, elämänoppeja tarttui matkan varrella mukaan.
Monenlaista "moskaa" piti jättää pois.
Kaikki se opetti rakastamaan ja ottaan vastaan rakkautta. 

 Vihreän ja vaaleanpunaisen  ajattelen rakkauden väreinä ja beige kertoo rauhallisuudesta ja turvallisuudesta.
Täkin kuvioissa monta lintua viestittää, että kun vain uskaltaa lentää, niin siivet kantavat ja 
eikä tarvitse huolehtia tulevasta.
Kaksi sydäntä kuvastaa kahden erilaisen ihmisen välistä rakkautta. 
Ruusut kertoo rakkauden kauneudesta, joka voi myös haavoittaa. 
Rusetti keskellä sitoo kaiken hyvän voimalla yhteen.
Hattu kertoo rakkauden suojasta elämän matkalla.
Sudenkorento kertoo vapaudesta, jonka todellinen rakkaus antaa.
Kruunu korkeimpana, kuin palkintona siitä että kannattaa uskoa rakkauden voimaan.
"Kaiken se kestää, 
kaikessa uskoo.
kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii. 
Rakkaus ei koskaan katoa."

Täkissä ylhäällä tähti on kuin johdattamassa oikealle tielle.
Kokonaisuus kertoo kuinka kaikki vaikeakin voi muuttua kauniiksi ja hyväksi.
Kaikella on tarkoituksensa.

Tunteet saavat virrata vapaasti kun pato on murtunut!
Vielä on moskaa reunoilla, mutta kyllä nekin sieltä vielä sulavat auringon lämmittäessä. :)

Kuvat on alkuviikosta kuvattu Pyhäjoesta, kun yhdessä seurasimme jäitten lähtöä ja tulvia.
Kiitos, jos jaksoit lukea pitkän kirjoituksen.

Onnea ja iloa sinulle tähän päivään!


20 kommenttia:

eija kirjoitti...

Kaunis tilkkupeitto. Kaunis ja syvällinen kertomus yhteiselostanne.. Ihanaa, että rakkaus on kestänyt. Hyvää jatkoa edelleen ;D

Vekarus kirjoitti...

Kiitos, että jaoit tarinanne kanssamme! Kaunis on täkki, todellakin!

Salainen puutarhani kirjoitti...

Kaunis, koskettava kertomus.
Meillä valitettavasti on nyt hyvin vaikeata, ja kyyneleet valui lukiessani kertomustanne. Siinä on paljon samaa..
Olen pitkittänyt ja pitkittänyt avioeroa, kun poikani niin jumaloi isäänsä yli kaiken.
Olen "kuollut pystyyn" kotona, jos joku tämän ymmärtää, en jaksa selittää nyt.

Kadehdin onneanne, hoitakaa toisianne samalla tavalla.

Hyvää kevään odotusta,

surullinen Salaisen puutarhan emäntä

Marge kirjoitti...

Siis KIITOS!!! Kiitos luottamuksesta, kun kerroit tarinaanne! Niin kaunista! Luin ajatuksella ja miettien, niin hyvät vertauskuvat olet löytänyt, samoin kuin värit! Kyllä, luottakaamme siihen, että kaikella on tarkoituksensa, vaikka emme täällä sitä koskaan tulisi ymmärtämään. Isä on rakkaus ja rakkaus ei voi tehdä luonteensa vastaisesti:)
Sinulle ja läheisillesi toivotan kaunista kevättä ja siunausta elämänne matkaan tästä eteenpäin!!
Lämmin halaus sinulle, Marge

Irma kirjoitti...

Hei, kiitos rohkeudestasi kun kerroit tarinanne. Niin sanattomaksi veti etten osaa muuta sanoa kuin toivottaa teille kaikkea hyvää jatkossa! Itseltäni on kuollut monta läheistä ihmistä ja se suru ei katoa minnekkään mutta sen kanssa on oppinut elämään....Hyvää tulevaa viikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis peitto, joka kertoo tarinaanne. Onnellista yhteiseloa ja kaikkea hyvää. Sulattakoon aurinko rannoilta moskan, jonka tulva vie mennessään ja puhdistaa.
-arja-

Jeanie kirjoitti...

Kaunis tarina ja hienon hieno peitto. Itsekin kokenut sen moneen kertaan, kun kaikki vaan patoutuu ja on paha olla. Onneksi asioilla on tapana järjestyä ja niin kuin sanoit, kaikella on tarkoituksensa :).

LeenaJohanna kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
LeenaJohanna kirjoitti...

Kaunis , koskettava kertomus elämästänne.
Kiitos kun jaoit sen kanssamme.
Onnea ja iloa elämäänne !

tuuluska kirjoitti...

Katselin tuota aiempaa postaustasi ja ajattelin, että sun tilkuissa on paljon vapautta ja ilmaa ja toivoa. Positiivisia asioita.
Olikin sitten mukava lukea kirjoituksesi kuvien merkityksestä. Hieno tarina ja hieno työ, varmasti tytölle rakas peitto. Olisipa hienoa itse omistaa tuommoinen äidin tekemänä!

Pajupirttin Kaisa kirjoitti...

Kaikki Se kestää! Hienoa kun jaksat uskoa ja luottaa. Voimaa ja Rakkautta teille.
Kaisa

Eila kirjoitti...

Kaunis tilkkutäkki ja kiitos kun kerroit sen tarinan!

Elämä on kuin puro, joka virtaa. Purossa kivet isot ja pienet. Vesi hioo kiviä, jotka olivat karheita. Elämä hioo meitä kuin vesi. Tulemme sileiksi ja kirkkaiksi. Vaikka sisällämme olisi ryppyjä. (L.E.A.)

Aurinkoista maanantaita teille! :)

Kaisa kirjoitti...

Sanna, ihana! Kiitos.
Oli ihana lukea tuota tekstiä, herätti monenlaisia ajatuksia. Jotenki ymmärrän tosi hyvin sun ajatuksia, vaikka en kuitenkaan. Jotain tuttua siinä silti oli.

Asioita pitää käsitellä, vaikka se on tosi raskasta. Mielellään sitä työntäis vaan eteen päin. Ihana, että sait voimat alkaa purkaan patoja.

Ihana, että jaksat luottaa kaiken tarkoitukseen, joskus se luottamus voi olla hukassa, mutta on vapauttavaa sitte muistaa, ettei tässä elämässä yksin painita.

Aurinkoa sinne teijän yhteiseen elämään ja rakkauteen!

<3

sanna kirjoitti...

Suuri kiitos teille kaikille ihanista viesteistä! Niin lohdullisia tekstejä, jotka muistuttaa ettei täällä yksin olla vaan maailmassa on ihania ihmisiä olemassa! <3

Saila kirjoitti...

Voi kiitos kun kerroit, elämänmakuinen ja elämänmyönteinen tarina, joka kertoo uskosta rakkauteen ja siihen, että elämä on elämisen arvoista vaikka välillä on vaikeaa. Erityisesti ilahdutti rauhallisuuden ja turvallisuuden määrä. Oli kunnia saada lukea kertomuksesi. Voimia ja hyvää mieltä!

keijukainen kirjoitti...

Koskettava tarina, ihanasti punottu tilkkutäkkiin. Tuli hiljainen, sanaton olo.

Possumamma kirjoitti...

Olipas kauniisti & viisaasti kirjoitettu teksti & hieno tilkkutäkki!♥

Hannele kirjoitti...

Kauniisti kerrottu! Hyvin on mullakin muistissa se kun aloititte seurustelun :)

Elmiira kirjoitti...

Olipa kaunis kertomus... Sanattomaksi menin täysin.

Näppi kirjoitti...

Tämä kolahti. Tässä on niin palijon samaa mitä ite oon kokenu, että oikeen sattui. Tuntui kuitenki hyvältä lukea nämä asiat, olit niin kauniisti osannut pukea asiat sanoiksi. Ite teen myös käsitöitä ja puran sinne patoumia ja tunteitani, silloin kun en niitä sanotuksi saa. Kiitos tästä postauksesta erityisesti.