Kesäloma

Koulun kevätjuhlassa koululaiset halusivat minuakin muistaa ruusuilla.

Tuli vähän haikea mieli, koska heidän kanssaan oli todella mukava työskennellä.

Vielä kevätjuhlan päätyttyä kaksi oppilasta toi minulle nuo vaaleanpunaiset ruusut.

Ihania iloisia oppilaita, jotka toivottelivat minulle hyvää kesää ja toipumisia. 

Sellainen todella lämmittää mieltä ja olisi tehnyt mieli halata niitä tyttöjä. :)

Heti juhlan jälkeen lapset pääsivät isänsä kanssa kalastamaan.

Reilun tunnin kuluttua tulivat iloisina kotiin ja kaikki pikkukalastajat saivat kalan, kolme kirjolohta!

Iltapäivällä mieheni teki nuotiopaikan pikaisesti (pihakeittiö meillä vielä odottelee valmistumistaan) 

ja laittoi loimulohen siihen lämpiämään.

Odotellessa tein kameran kanssa kierrosta pihapiirissä ja kuvasin kukkia.

Kevätvuohenjuuri...

Siperianunikko...

ja kevätkaihonkukka kukkii kauniisti.

Moni pihatyö saa nyt odottaa.

Mieli olisi vaan niin menossa kaikenlaisiin pihapuuhiin.

Ehkä minulle nyt opetetaan kärsivällisyyttä lisää ja kaaoksen sietokykyä.

Kaaosta nimittäin syntyy, kun perheessä äidin liikkuminen on rajoittunutta.

Aivan uskomatonta kuinka paljon kaikenlaisia töitä pitää vaan jättää tekemättä

ja tehdä vain välttämätön. Täytyy miettiä tärkeysjärjestystä tosissaan.

Hetken tie on kevyt.

Siihen haluan tarttua.

Vain juuri ne asiat mihin pystyn.

Se riittää nyt.

Koska elämä on tilanteesta huolimatta tässä ja nyt.

Eikä sitten kun mulla on "robottikenkä" pois jalasta 

tai sitten kun olen kuntoutunut.

Ne on hyviä tavoitteita, mutta elän tänäänkin.

Iloitsen kesästä.

Pysähdyn.

Katson kaikkea kaunista mitä näen ympärilläni.

Tunnen tuulen kosketuksen, 

nautin valosta, lämmöstä ja luonnosta.

Keskityn olennaiseen, kaikkein tärkeimpiin asioihin.

Rakkaisiin ihmisiin.

Tunnen kiitollisuutta.

Rauhoitun. 

Kesäyön tunnelmissa toivon sinulle ihania kesäpäiviä!

-Sanna-