Tunnelmaa rippijuhlaan valmistautuessa.
Esikoisen konfirmaatio on ohi.
Läheisten avustuksella saatiin tälle päivälle (siis sunnuntaille) juhlakin järjestettyä.
Monia ihania ihmisiä auttamassa.
Kiitollisuus heitä kohtaan on valtaa mielen. <3
Rautalankaristi valmistui jalan "liotuksen" aikana,
siis kun annan kylmähoitoa toipuvalle jalalleni.
Siinä kun vaan istuu ja odottaa kylmän helpottavaa vaikutusta, pystyy käsillä tekemään kaikkea pientä.
On syntynyt perhosta, sudenkorentoa, verhotangon nuppeja, kruunu...
Ilta-auringon hetki kuvatessani oli ihastuttava.
Muutaman kuvan sain otettua siinä ajassa kun aurinko heijasti ruusun varjon seinälle.
Vilkas, ihana juhlapäivä takana.
Onnellinen äiti on ylpeä nuoresta miehen alusta.
Pieni vanhenemisen kriisin poikasen ajatus käväisi mielessä.
Mulla jo poika, kesätyöläinen, rippikoululainen, ajelee mopolla...
Ne kasvaa nuo lapset niin vauhdilla
ja itse kuitenki pysyy samanlaisena, vai?
Nyt unet odottavat, laitan pian lisää kuvia rippijuhlasta.
Hyvää alkavaa viikkoa!
-Sanna-
5 kommenttia:
Ihania kuvia!
Hei,
tosi nätti tuo risti - noitahan voisit tehdä myyntiinkin...
Niinpä - lapset kasvavat niin joutusasti ettei sitä ymmärräkkään.
Onneksi tässä ei itse vanhene ;)
Toivottavasti siellä alkaa jalka pikkuhiljaa paranemaan ja olo helpottumaan.
Jalka toipuu huimaa vauhtia! ;) Kävelen jo aika hyvin, jalka vahvistuu ja luottamus jänteen kestämiseen lisääntyy. Ihanaa kun voi tehdä monenlaista pitkästä aikaa. :)
Onpas kaunis ja herkkä risti. Ihanaa viikon jatkoa sinnekin.
Lähetä kommentti