Viimeiset unikot

 

 Vielä sain ikuistettua idänunikkoni. 

Sen valtavan, ihanan ja herkän kukan 

joka hetken loistaa koko komeudessaan ja sitten lakastuu.

Molemmat unikot olen kasvattanut siemenestä.  

Viime kesänä tuo vaaleanpunainen oli vielä pienen pieni taimi, 

jonka loppukesästä laitoin penkkiin kasvamaan.

Nää punaiset unikot ovat matkanneet vanhan asuntomme Hernemaan pihasta,

äitini kukkapenkin kautta meille. 

Hernemaassa puutarhuri sisälläni heräsi todella, 12 vuotta sitten.

Pääsimme silloin asumaan vuokralle punaiseen tupaan, jossa oli iso....hoitamaton piha. :)

Sen jälkeen ei ole multasormi pysynyt erossa maasta ja kukkapenkeistä, 

ei edes silloin kun on jalka paketissa

tai muuten rajoittunutta fyysinen tekeminen. 

Niin se vaan koukuttaa! ;)

Nyt on unikoiden aika ohi.

Paitsi siperianunikot... nehän kukkivat lähes koko kesän.

Iloitsen niistä ja siitä että jalan kanssa tehty työ palkitsee jo nyt.

Tänään pysyin jopa kymmenen sekunttia yhdellä jalalla, kun maanantaina en sekunttiakaan.

Kävelen tasaisella maalla ilman kainalosauvoja.

Hitaasti, mutta koko ajan paremmin. 

Tasapaino kävellessä ei enää heitä niin paljoa kuin aluksi. 

Kuntoutus jo nyt näkyy ja tuntuu!! :)

Hyvää viikonloppua!

Lämpimin terveisin Sanna