Kylläpäs kesti mulla pakollinen tauko vähän turhan kauan.
Mutta nyt on taas oma kone toiminnassa ja voin jatkaa juttujani täällä blogissa.
Kiitos kun olette jaksaneet odottaa. :)
Lastenhuoneen uudistus tapahtui talvella, nämä kuvat on siis otettu pari kuukautta sitten.
Kalusteisiin maalailin pirteää turkoosia, sänky vähän vaalennettuna.
Tuolin löysin kirpparilta ja musta väri sai peittyä myös turkoosilla.
Tässä nurkassa asustaa kohta viisivuotias poika, nuorimmainen.
Toisessa nurkassa asustelee ainokainen tyttömme.
Vielä kelpaa 11-vuotiaalle vaalenpunainen.
Peilin hän sai joululahjaksi ja tekstiilit on mun tekemiä käsitöitä.
Uskollinen unikaveri Eveliina-pupu on odottelemassa tyttöä unille
ja antamassa jokainen ilta sitä turvaa, mitä on äitin kautta siihen "tallennettu" vuosien varrella. ;)
Eveliina-pupu tietää kaiken ja kuuntelee kaiken.
Kukkaköynnös kiemurtelee sängynpäädyssä
ja sydän muistuttaa kaikkein tärkeimmästä, Rakkaudesta.
Vielä vähän aikaa hän, tyttömme, on pieni ja katselee peilistä itseään lapsen silmin.
Pieniä merkkejä on jo siitä että lapsen mieli alkaa muuttumaan ja nuoruus lähestymään.
Siihen samaan kasvuun joutuu mukaan itsekin, tytöstä pikkuhiljaa alkaa kasvaa aikuinen.
Ei aina niin helppo tie, silti täysin välttämätön.
Voi, kuinka ymmärrän että juuri nyt, tällä hetkellä hän tarvitsee äitiään ja rakkautta paljon.
Tukemaan siinä kasvussa jonka jokainen nainen on joskus käynyt.
Muistutan samalla itseäni,
Se riittää mitä olen,
Se riittää mihin pystyn,
Riittää että Rakastan.
Valoisia kevätpäiviä!
Lämpimin terveisin Sanna
