Norjan matkailua: Saltstraumen

 Teimme perheen ja kahden muun läheisen kanssa lomamatkan perinteisesti Norjaan. 

Junkerdalin kanjoni on aina yhtä jännittävä paikka mennä 

kapean tien ja vastaan tulevan liikenteen vuoksi.
Innostus ja jännitys vuoristomaisemista tuntui matkaseurueessa.

 Nuorisolla oli omat kivat juttunsa Norjassa, välillä temppuiltiin, 

välillä oli omat bileet asuntovaunussa. Musiikki ja laulu soi kaikuen kallion seinämästä. 

Useana iltana lähes koko porukka pelasi krokettia upean luonnon keskellä. 

Tekemistä ja ihmeteltävää riitti kaikilla.
Kahdeksan hengen seurue tarvitsi majapaikaksi kaksi telttaa ja yhden asuntovaunun.
Nuoriso majoittui asuntovaunussa ja aikuiset teltoissa.

 Minä  otin itselle omaa aikaa ja menin rantakiville 

istuskelemaan ja olemaan luonnon tyyneydessä.

 Rauha, levollisuus, kauneus ja selkeys on läsnä. 
Tässä paikassa on hyvä olla.

Minulta ei puutu mitään.
Kaikki on hyvin ja juuri niin kuin kuuluu olla.

Saltsraumenissa on maailman suurimmat pyörrevirrat. 

Ihmettelimme korkealta sillalta niitä ja luonnon kauneutta.
Auringon paiste lämmitti ja luonto näytti parhaimman puolensa auringon valossa.
Lokit lenteli alapuolellamme. Tuuli viilenti sopivasti.
Etäisyys ja maiseman näkemisen laajuus selkeytti olemista.

Voimme nähdä asioita niin monesta näkökulmasta, monella tapaa.

Korkealta näkee kokonaisuuksia ja laajasti.

Ruohonjuuritasolta näkee sen mikä on ihan tässä ja nyt, edessä.

Varjon suojasta voi nähdä kirkkaasti ja selkeästi.

Varjo tuo rajat ja raamit. Yksityiskohdat selkiintyvät.

Kuka katsoo ja miten, se ratkaisee.

Eikä itseasiassa kukaan ole sen oikeammassa kuin toinen. 

On vain oma näkökulma ja tapa katsoa maailmaa.

Olemmehan kaikki saman luonnon keskellä ja samassa maailmassa. 

Jossa jokaisella on oma paikkansa. Oma tehtävänsä.

Miksi on niin paljon valtataistelua ja kilpailua?

Kaikille riittää, kunhan vain annamme itselle
ja toisille tilaa olla juuri se joka on.
Se, jolla on kyky tarkkailla ja olla tässä hetkessä läsnä.
Se, joka todellisuudessa on.

Puhtaat virtaavat vedet saivat haltioitumaan luonnon ihmeellisyydestä.

Virkistävää ja puhdistavaa oli tuonne pulahtaa. 

Aikuisistakin tuli uteliaita tutkijoita ja innostuivat virtaavasta vedestä.

Otin aina sopivan tilaisuuden tullen hetken itselleni.

Istahdin kivelle kuulostellen tuntemuksia ja ajatuksiani.

 Antaa virran viedä pois kaikki se, mitä en enää tarvitse.
Antaa virran puhdistaa ja virkistää.

Meillä on kyky päästää irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle.
Saamme mahdollisuuden kasvaa,
uudistua ja tulla enemmän omaksi itseksemme.

Säilyköön tämä valppaus ja selkeys, jonka luonnon läheisyydessä tavoitin.
Läsnäololla elämä saa virrata minussa vapaasti ja puhtaasti, juuri sellaisena kuin se on.

Luonto tekee ihmiselle hyvää. 

Se on paras paikka olla ja löytää kaikki se hyvä ja tärkeä, mitä elämässä on.

Mitä enemmän olen luonnossa, sitä paremmaksi tunnen oloni. 

Ihmeellinen on luonnon vaikutus.

Salstraumenin läheisyydessä majailimme kolmen päivän ajan.
Kalastus oli hyvin palkitsevaa pyörrevirtojen läheisyydessä
ja saimmekin nauttia seitistä tehdystä ruoasta heti alkulomasta.
Luonto oli läsnä myös ruokien muodossa.
Matkatarina jatkuu seuraavassa postauksessa.

Valoisin terveisin Sanna

Mökillä kalastettiin

Viikonloppuna lapset viihtyivät ongella pitkiä aikoja, tuulisesta säästä huolimatta. 

Kaikki ovat oppineet kalastuksen salat jo niin hyvin, että jokainen sai saalista.

Eikä neitiä iljettänyt madon laittaminen koukkuun. :)

Muutama isompikin kala tarttui koukkuun, kymmenien pienten ahventen joukossa.

Onkipaikan läheisyydessä olevassa huvimajassa paistoimme kaikenlaisia herkkuja. 

Nuorimmainen mutustelee pekonisientä tikun nokasta.

Lähellä majapaikkaamme on vanhan pihapiirin kirppis. 

Siellä oli monenlaista mielenkiintoista katsottavaa ja jotain pientä tarttui mukaankin, mm.pitsiliinoja.

Mökkiloma sujui todella leppoisissa tunnelmissa ja

nyt jaksaa taas paremmin tarttua arjen touhuihin pienen irtioton jälkeen.

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Sanna-

Norjan matkailua

Suunnitelmien mukaan kävimme tänäkin kesänä koko porukalla Norjassa asuntovaunun kanssa matkaten. Jotenkin sinne vaan joka kesä on pakko mennä. Hakemaan voimaa vuorista, nauttimaan huikeista näköaloista ja luonnosta.

Torniojoen rannassa Ruotsin puolella makkaratulet on aluillaan ja mieheni vaihtaa samalla kuulumisia toisten matkalaisten kanssa kalastuksesta.

Narvikin lähellä sillan kupeessa yövyimme ensimmäisen yön. Jo aika tutuksi tulleessa rannassa oli nyt melkoinen tuuli ja sadetta, vuortakaan ei nähty kokonaan ollenkaan. Poikien kalastuksestakaan ei kovan tuulen takia tullut oikein mitään. Loman alkutunnelmat ei olleet porukalla parhaimmillaan, kun olosuhteet pakottivat pysymään vaunussa. Sateen loputtua kävimme tytön kanssa vähän käveleen rannalla, katselimme isoja aaltoja ja etsimme kauniita kiviä. Tunnelma muuttui valoisammaksi, "Sittenkin ihanaa olla täällä."

Olin aivan innoissani, kun löysin isoja lakkoja seuraavan leiripaikan läheisyydestä. E6 tie menee Storoyan saaren läpi Ballangenissa ja saaressa on oikein hyvä P-paikka, jossa olemme ennenkin yöpyneet. Kuljeskelimme saaressa ja saimme maistiaiseksi lakkoja ja mustikoita.

Saaren ranta on tasaista kalliota, jossa pääsee rattaillakin kulkemaan pitkiä matkoja.

Näkymä asuntovaunultamme.

Pesupaikkaa etsiessä löysimme tämän hurmaavan vanhan sillan. Pesupaikaksi tästä purosta ei ollut kovan virtauksen ja jyrkkien reunojen takia, mutta vesivarastot saimme täydennettyä.
Pesulla kävimme lähellä olevassa järvessä.

Maisemaa lauttaa odotellessa Skarbergetissä.

Lapset olivat innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa lautalle.

Innhavetin lähellä olevassa vuoripurossa nautimme "poreista" ja "selkähieronnasta". Tämä on parhaimpia asioita Norjassa, mitä olen kokenut. Jos vaan löytää sellaisen puron, jossa ei vesi ole jääkylmää. Tässä purossa veden lämpötila oli n.16-18 astetta. Lapset laskivat "liukumäkiä" ja hyppelivat pitkin kallioita.

"Täältä vuorenrinteeltä näkee niin kauas ja mieli todella rauhoittuu."

Matkasimme kohti Bogenia ja Engeloya saarta, kun halusin oikein aavalle merelle ja valkoisille hiekkarannoille. Tie Bogeniin poikkeaa E6 tiestä ja siellä oli reissun pisin tunneli (8060m), josta lapset tykkäsivät kovasti.

Engeloyan saareen menevä silta oli aika erikoinen, jota kuvasin illalla kiivettyäni läheiselle vuoren rinteelle. Silta oli yksikaistainen ja siinä kävi aivan valtava tuuli, joten emme viittiny lähteä vetämään vaunua saareen ollenkaan. Vaunu jätettiin mantereelle ja autolla lähdimme tutustumaan mitä tuosta saaresta löytyy. Onkohan siellä niitä valkoisia hiekkarantoja? Kuinka kauas aavalle merelle silmä siellä näkee? Laitan seuraavaan postaukseen kuvia erilaisista rannoista joissa kävimme...

Norjalaiset leivät on hyviä ja aika hauskan näköisiä, kannattaa maistaa jos siellä käy.

Meidän herkkuja siellä on myös Villa limsa ja Piano Duo jugurtit. Kuva viimeisestä leiripaikasta Tuvin kunnasta läheltä Saltstraumenia, maailman suurimpia pyörrevirtoja.

Saltstraumenissa sillan läheisyydessä on loistava kalapaikka, josta yleensä aina olemme saaneet paljon kalaa. Nyt ei ollut kalaonnea. Ja virta loppui kameran akusta, niin loppureissusta ei sitten tullut ollenkaan kuvia. Norjan ja Ruotsin rajalla vuoristossa kävimme tihkusateessa kiipeilemässä koko porukkalla. Heti kun pääsimme huipulle, piti kiirehtiä takasin päin, kun usvaa kertyi niin ettei tietä näkyny. Lapsilla oli ihmettelemistä, kun sanoimme olevamme pilven keskellä.

Tulipa pitkä kirjoitus... kiitos jos jaksoit lukea matkastamme, joka todella paljon antoi ihania muistoja ja voimaa tavalliseen arkeen. Parin päivän päästä meillä matkaa kolme kouluun ja yksi eskariin ja arkirutiinit alkavat.

Iloista opiskelumieltä toivotellen Sanna

Kalastusta ja muita matkamuistoja Pellosta

Juhannuksen ajaksi matkasimme asuntovaunun kanssa Pellon Lempeän kylään, leirintäalueelle ja hyvälle kalapaikalle. Kalastus oli miesten mielenkiinnonkohteena. Ystäväni ja lasteni kanssa kävimme etsimässä vaelluspolkuja, kuitenkaan emme löytäneet lähialueilta kovin hyviä merkittyjä polkuja, mutta latupohjalla kävimme kävelemässä muutaman kilometrin. Samalla reissulla löysimme pienen lammen, jonne lapset halusivat uimaan ja onkimaan. Onkivälineitä ei ollut silloin mukana, joten lähdimme takaisin majapaikkaamme. Poikkesimme vielä Vihreälle Pysäkille katsomaan Pentikin näyttelyä, myymälä oli silloin juhannusaattona kiinni.

Illalla kävin lasten kanssa lammella ongella, kun ne ei tahtonut millään jättää mua vaatimuksiltaan rauhaan. :) Uinti jäi siltä reissulta, kun oli niin viileä sää. Kalaonnea ei oikein ollut, vanhin poika sai pienen hauen, joka päästettiin takaisin kasvamaan.

Päätin vielä katsastaa vähän tarkemmin aluetta ja ajelin Rovaniementietä vielä vähän matkaa...tulin P-paikalle, jossa olin päättänyt kääntyä takaisin. Huomasin kyltin siinä reunassa ja pitkospuut lähti siitä...innokkaana lähdin lukemaan mihin ne johtaa. Matkaa kerrottiin olevan n. 300m jääkaudella muodostuneeseen kivirotkoon. Niinpä lapsetkin ulos autosta ja juomapullot mukaan ja jalkaa toisen eteen. :) Kuvassa näkyy kun loppumatka oli jo aika raskasta kulkemista, kun piti nousta kivikkoa ja portaita ylös. Vuorotellen vanhimman poikani kanssa kannoimme nuorinta lasta hankalimmissa paikoissa, muuten kaikki jaksoivat tosi hyvin kiivetä.

Huikeat maisemat saimme palkaksi kiipeämisestä. Tuli hyvä olo, kannatti kyllä poiketa tännekin paikkaan. Kuvasin siellä lapsia kiipeilemässä kivien seassa. Tämä taisi olla ainakin minulle reissun paras hetki!

Mieheni kanssa kävimme viimeisenä iltana yhdessä kokeilemassa kuinka lohensoutu sujuu. Lapset jäi veljeni ja hänen puolisonsa hoitoon. Jotain mielyttävän rauhoittavaa siinä soutamisessa oli, vaikka mä en sitä kalastusmuotona oikein ymmärtänytkään. Kyllä sitä ihmettelee, että lasketaan jokea pitkin perä edellä, neljä-viisi virveliä alavirrassa ja sitten koitetaan soutamalla päästä oikeisiin paikkoihin ja välillä jarrutella menoa. :) Sitten joella on vielä tiettyjä sääntöjä mistä lähetään laskemaan ja kenen vuoro on mennä ja kenen odottaa, niistä mä en tiennyt mitään. Ihmettelin vaan kun toiset soutelee samaa paikkaa vaikka kuinka kauan ja toiset odottaa rannalla, että pääsis laskemaan. Meidän perässä tulleeseen veneeseen saatiin lohi, joten kait se sitten toimii. Kalastuksen osalta reissusta on kirjoitettu reissuraportti "Kalastusta Pellossa" Kalasaalis.Com-portaaliin. Kyseisessä kalastusportaalissa on mieheni ja vanhimmat poikani olleet tiiviisti mukana alusta asti.

Lapset kalastivat rannalta heitellen. Ilman saalista mielenkiinto hiipui aika pian ja juoksuleikit uusien kavereiden kanssa kiinnosti enemmän.

Jokiveneet ihastuttivat minua, niissä on jotain todella hienoa ehkä juuri materiaalin takia. Puu näyttää hyvältä veneissä ja varsinkin tuon värisenä. Sanoinkin miehelleni, että mä voisin tilata tuollaisen noin kaksi metriä pitkän pihalle...ja siihen sitten kukkia! Taitaa jäädä haaveeksi...alkaiskohan lairintäalueen isäntä tekemään sen kokoista venettä. :) Mukavia muistoja ja kuvia jäi tämän vuoden juhannuksesta!