Arvonta! :)

 Kävijälaskuri yllätti minut vauhdillaan... Jokin aika sitten lupailin pitää arvonnan, viimeistään kun 25 000 kävijää menee rikki! Hups, kun se on jo ylittynyt vaikka kuinka paljon. Kiireen vilkkaa tänään sitten askartelin arvontapalkinnon; Rautalangasta Tervetuloa-kyltti (koko29x15). Jotain pientä ompelen tuohon vielä lisäksi,  mitä se on jääköön vielä yllätykseksi.

Unohdin sitten innostuksissani laittaa päivämäärän, milloin osallistumisaika päättyy.  Lisään tämän nyt jälkeen päin. ;) Eli arvonta tapahtuu 12.5. klo 21.

Arvontan osallistut, kun kirjoitat tämän postauksen kommenttilaatikkoon viestin. 

Jos liityt lukijakseni tai olet lukijani saat kaksi lipuketta.

Jos linkität arvonnan blogiisi saat kolme arpalipuketta.

Muistathan mainita viestiä jättäessäsi, mikäli linkität tai liityt lukijakseni.

Anonyymit, muistattehan kirjoittaa viestiin nimimerkkinne.

Arvonnan järjestän teille kaikille kävijöille kiitokseksi!  Teidän viestit antavat minulle iloa ja on ollut ihana saada "ystäviä" täällä blogimaailmassa. Olen saanut jakaa teidän kanssa kokemuksia käsitöistä, puutarhasta, askareista ja elämästä yleensäkin. Olisi joskus kyllä mukava tavatakin! Joihinkin olen ollut sähköpostilla yhteyksissä ja näin on päässyt tutustumaan vähän paremmin. :)

Kultaköynnös kaipasi tukea uudelleen istuttamisen jälkeen. Kukkaruukku vaihtoi värinsä punertavasta savesta valkoiseen. Jospa uusi multa saisi köynnöksen nyt kasvamaan, talven "vähän huonon" hoidon jälkeen.

Sydän muistuttakoon meitä rakkauden tärkeydestä! :)

Ruukkunarsissit ovat tykänneet olla pihalla, kun sisällä oleva lakastui pian pääsiäisen jälkeen.

Kesä on ollut mielessä ja ikkunan edustat ovat täyttyneet pikkutaimista; 

lobeliaa, tomaattia, erilaisia köynnöksiä... :)

Oikein paljon onnea arvontaan!

Tunteiden tulvia

Edellisessä postauksessa tilkkutäkin kuvittamana kerroin minun ja mieheni tarinaa...
Aika erikoisia kuvia on, jos nyt aion kertoa... Vai? Erikoinen on meidän yhteinen elämämmekin, ei ehkä mikään tavanomainen rakkaustarina. Toivottavasti löydän oikeat sanat kertomaan...

Rakastuimme parikymppisenä... Minulla oli 8kk ikäinen poika, jonka kanssa olin ajatellut eläväni kaksistaan loppuelämäni. Mieheni oli päättänyt elää myös "poikamiehenä" (kuten niihin aikoihin kutsuttiin sinkkuja) pitemmän aikaa. Toisin oli kuitenkin tarkoitettu, kun vuoden seurustelun jälkeen olimme naimisissa. Niin ihanaa kuin se olikin, niin minä en osannut siitä nauttia muiden tapahtumien takia. Samoihin aikoihin tapahtui läheisillemme tapaturmia, sairauksia ja kuolema ja lisäksi menetimme ensimmäisen yhteisen lapsemme rv15. Tätä kaikkea pieni mieleni ei pystynyt käsittämään.

Kun mieli ei pysty käsittämään tapahtumia, tunteet kertyvät ja syntyy "patoja". 

Ja kun patoja syntyy, tiedätte mitä tapahtuu, kun ne alkavat purkautua. 

Se voi olla aika pelottavaakin.

Raskasta.

Kymmenen vuotta minulla meni aikaa patojen ja kuorman purkamiseen.

Kaikenlaisia asioita, elämänoppeja tarttui matkan varrella mukaan.

Monenlaista "moskaa" piti jättää pois.

Kaikki se opetti rakastamaan ja ottaan vastaan rakkautta. 

 Vihreän ja vaaleanpunaisen  ajattelen rakkauden väreinä ja beige kertoo rauhallisuudesta ja turvallisuudesta.

Täkin kuvioissa monta lintua viestittää, että kun vain uskaltaa lentää, niin siivet kantavat ja 

eikä tarvitse huolehtia tulevasta.

Kaksi sydäntä kuvastaa kahden erilaisen ihmisen välistä rakkautta. 

Ruusut kertoo rakkauden kauneudesta, joka voi myös haavoittaa. 

Rusetti keskellä sitoo kaiken hyvän voimalla yhteen.

Hattu kertoo rakkauden suojasta elämän matkalla.

Sudenkorento kertoo vapaudesta, jonka todellinen rakkaus antaa.

Kruunu korkeimpana, kuin palkintona siitä että kannattaa uskoa rakkauden voimaan.

"Kaiken se kestää, 

kaikessa uskoo.

kaikessa toivoo,

kaiken se kärsii. 

Rakkaus ei koskaan katoa."

Täkissä ylhäällä tähti on kuin johdattamassa oikealle tielle.

Kokonaisuus kertoo kuinka kaikki vaikeakin voi muuttua kauniiksi ja hyväksi.

Kaikella on tarkoituksensa.

Tunteet saavat virrata vapaasti kun pato on murtunut!

Vielä on moskaa reunoilla, mutta kyllä nekin sieltä vielä sulavat auringon lämmittäessä. :)

Kuvat on alkuviikosta kuvattu Pyhäjoesta, kun yhdessä seurasimme jäitten lähtöä ja tulvia.

Kiitos, jos jaksoit lukea pitkän kirjoituksen.

Onnea ja iloa sinulle tähän päivään!

Tarina rakkaudesta -tilkkutäkki

Tilkkutäkki tytölleni on syntynyt monenlaisten tunnemyllerrysten keskellä. Kuten olen aiemminkin kertonut, puran tunteitani tekemällä käsilläni jotain tai sitten liikkumalla. Tässä olen työstänyt rakkautta ja kaikkea siihen liittyvää. On mielenkiintoista huomata kuinka tunteet ohjaavat työskentelyä ja työ syntyy kuin itsestään ilman suurempaa suunnittelua. Olen myös huomannut sen, että "parhaimmat" työt syntyvät juuri näin.

Tässä on käytetty norjalaista tilkkutekniikkaa ja aplikoituja kuvia alike- ja päällikeompelulla.  Tikkaukset tein käsin samalla kiinnittäen vanun kankaiden väliin. Vielä jäi vähän harkintaan tarvitseeko lisää tikkauksia, jotta vanu pysyisi paikoillaan kulutuksessa. Tämä on ensimmäinen tilkkutäkkini kankaasta, joten mulla ei kovinkaan paljoa kokemusta. Jos sinulla on vinkkejä, niitä otetaan mielellään vastaan. :)

Tilkkutyökirjassa oli ehdotus, että jokaiseen työhön olisi hyvä laittaa kenelle se on tehty, työn nimi, kuka on tehnyt ja päivämäärä. Näin vuosienkin päästä tilkkutäkin mukana kulkee tieto eteenpäin. :)

Joskus kuvat selkiyttävät tunteita ja tämä täkki onkin syntynyt juuri sen takia, kertoen tarinaa minun ja mieheni rakkaudesta. Kaikilla kuvilla ja väreillä on tässä tarkoituksensa. Mietin kerronko itse tarinamme vai kerrotko sinä meidän tarinamme näiden kuvien avulla, millainen se voisi olla. Olisi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia, mitä tilkkutäkin kuvat ja kokonaisuus herättävät. Otatko haasteen vastaan? ;)

Tytön huoneen sisustaminen etenee pikkuhiljaa, nyt näyttää jo oikein kivalta kun on oikeanlainen päiväpeitto sängyssä. Lähes kaikki kuvassa näkyvät ovat itse valmistamistamiani tai tuunattuja. Siskoni kertoikin minulle, että tälle harrastukselle on nimikin; Homing. Muoti-ilmiö kuulemma, jota olen harrastanut koko aikuisikäni. Tuntui vähän hauskalta...nytkö tää on muotia! Minä kun olen tehnyt sitä siksi että pidän kierrätyksestä, käsillä tekemisestä ja haluan usein "omanlaisen" ilmeen ja vielä siksi ettei mulla ole kotiäitinä kovinkaan paljoa rahaa käytettävissä sisustukseen. Ilmiöön kuuluu myös   kotiin ja sosiaalisuuteen liittyvät asiat, esim. laitetaan porukalla ruokaa, pelataan pelejä, yhdessä oleminen ja tekeminen.

Leppoisaa ja rakkauden täyteistä sunnuntaita!

Pääsiäisajan touhuja

Ihan pikkuisen  piti pääsiäisaskarteluja tehdä. Viime vuodelta jäänyt iso muna koki muodonmuutoksen kun päällystin sen vanhan kirjansivujen suikaleilla. Koristeeksi solmeilin juuttinarusta nauhan, sopivasti samansävyinen. :) Iso pääsiäismuna köllöttelee nyt kaksimetrisen peikonlehden juurella, rönsyliljojen kaverina.

Kolme nuorinta lastamme kävivät eilen muutamassa paikassa virpomassa. Hyvin sujui nuorimmaltakin, kun isosisko oli opettanut edellisenä päivänä oikeat värssyt. Tai no... Alku sujui värssyn mukaan, mutta lopussa "tärkein" korostui selvästi, kun sanat kuuluivat: "...Mulle palkat." ;D

Tänä aamuna tein kihlajaisiin kampauksen puolipitkistä hiuksista. Opettelua on nutturakampauksen tekeminen, kun niitä on tullu vähemmän tehtyä. Tärkeintä on kuitenkin että tyttö lähtee tyytyväisenä juhlimaan. :) Gerbera sopii väriltään hyvin pääsiäisen aikaan.

Mulla on arvonta suunnitelmissa, viimeistään sitten kun 25000 kävijämäärä menee rikki. Siksi kysyisin teiltä vinkkiä, toivomusta arvontavoitosta: ompelutyö, rautalankatyö vai virkkaustyö? Toivon teiltä ehdotuksia. Enemmistö voittaa! :)

Nyt kutsuu mieheni laittama ruoka ja iltapäivällä lentopallopelit. :)

Hyvää sunnuntaita!

Tunnustus

Tärkeä ystäväni on vasta aloittanut blogin pitämisen ja hän muisti minua tällä kauniilla tunnustuksella. Kiitos Hopiareunuksen Jossu oikein paljon! Olen iloinen että sinäkin olet täällä blogimaailmassa piristämässä päiviäni. Kannattaa käydä muidenkin lukemassa ja katsomassa!

Hyvää pääsiäistä!

Taisi mulla jäädä lomailu päälle kun en ole saanut oikein mitään tämän viikon aikana aikaseksi. :) Pääsiäisaskarteluja, kranssia en ole oveen saanut tehtyä, mutta tulihan tuo pääsiäinen ilmankin.  Keltainen kori on virkattu moppilangasta ja siitä löytyikin lasten rairuohokylvöksille sopiva paikka.

Viime viikonlopun reissulta muutama kuva... Parikymmentä kilometriä tuli hiihdettyä ja lauantaina sää oli todella kaunis. Mulla vieläkin talven flunssan jäljiltä on jotain kun sydän lyö miten sattuu pitkäaikasessa rasituksessa. Se vähän hidasti hiihtotahtia, mutta silti nautin kun vihdoinkin pääsin hiihteleen "ihan kunnolla". Sitä kun on odottanut koko talven... Lyhyeen hiihtokausi jää tänä vuonna, kun lumet sulavat aivan huimaa vauhtia.   Mutta ei oikeestaan haittaa, kun lenkkikausi alkaa... Eilen auringon paisteessa teki mieli jo melkein juosta, kun olin niin innoissani!

Porot paistattelivat päivää kuusten alla. Hauska piristys ladun vieressä. Loma kokonaisuudessaan oli oikein rentouttava ja piristävä.

Rauhallista pääsiäisen aikaa!