Näytetään tekstit, joissa on tunniste rautalankatyöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rautalankatyöt. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tervehdys kaikille!


Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. :) Ajatuksia, jotka tässä hetkessä heräävät. Ne kertovat luovuudesta. Valinnoista. Siitä, mistä olen löytänyt kokemuksen hyvästä elämästä.

Blogini on syntynyt luovuudesta. Kaikki mitä tänne olen laittanut, on syntynyt luovuuden kautta.
Mitä luovuus on sinulle? Kuinka se sinun elämässäsi ilmenee?

Minulla se on aikaisemmin ilmennyt käsillä tekemisen kautta.
Käsitöiden, sisustamisen, askartelun ja puutarhassa puuhastelun kautta.
Nyt huomaan, että ilmenemismuoto on muuttunut viime vuosina.
Käsitöiden tekeminen on vähentynyt, huomattavasti.
Jossain vaiheessa se jäi kokonaan pois, rasitusvamman takia. Kädet tarvitsivat lepoa.
Luovuus vaihtoi "kanavaa" ja se on enemmän ajattelun puolella.
Lisäksi valokuvaaminen ja piirtäminen kulkevat vahvasi mukana.
Olen siis tahtonut oppia ajattelemaan luovasti ja joustavasti.
Kun käsitöiden tekeminen väheni, niin samalla kirjoittaminen lisääntyi.
Opiskelujen myötä olen kirjoittanut paljon, luonut uusia ajatuksia, pohtinut ja analysoinut.
Niin, mitä olen pohtinut ja analysoinut?
Elämää, ilmiöitä, itseäni, hyvinvointia, ihmisyyttä, tunteita.
Ja samalla, olen opetellut tiedostamaan ja hyväksymään tätä hetkeä juuri sellaisena kuin se on.

Miten luovuus tähän liittyy? Nyt hetkeen? Tiedostamiseen?
Luovuus ilmenee tässä hetkessä, sen kautta löydämme itsestämme ja elämästä jotain uutta.
Sen kautta voimme kasvaa enemmän omaksi itseksemme, sekä ilmentää jotain itsessäni olevaa. Luovuus on tiedostamista. Se on heittäytymistä elämään, Nyt -hetkeen.
Se on läsnäoloa. Suostumista elämän virtaan.
Elämä on liikettä. Se ei pysähdy, vaan kulkee ja elää koko ajan.
Mutta ihmisen on hyvä toisinaan pysähtyä, jotta näkisi sen mitä nyt tapahtuu
ja mikä nyt tahtoo tapahtua, minun elämässäni.
Sillä jos menee niin vauhdilla ettei näe ja tiedosta mitä omassa elämässä tapahtuu juuri nyt,
niin silloin ei myöskään kykene vaikuttamaan siihen, vaan saattaa kulkea sellaisessa virrassa,
joka ei ehkä ole omaa elämää. Silloin ei ole hyvä olla.
Kysyin joitain vuosia sitten, kenen elämää elän? Onko elämäni itseni näköistä?
Miksi elän niinkuin elän? Miksi teen niin kuin teen? Miksi valitsen niin kuin valitsen?
Pysähtymällä ja tarkkailemalla mitä minussa tapahtuu, olen saanut vastauksia. Yhä uudelleen ja uudelleen. Niissä hetkissä, löydän tienviitat, sen mikä suunta juuri tässä hetkessä on hyvä valita.



Olen valinnut tien Kohti Hyvää Elämää.
Askel askeleelta valitsen sen, mikä tuntuu juuri oikealta tässä hetkessä.
Se, mitä se on, ei tule aina tunteiden kautta, vaan saan vastaukset intuition kautta.
Se on syvempää ymmärrystä ja tietoa siitä, mikä on hyväksi laajempaa kokonaisuutta ajatellen,
eikä vain itseäni ajatellen.


Tällä tiellä minua tukenut opiskeluni Hyvinvointivalmentajaksi vuosi sitten,
sekä tänä talvena ollut jatkokoulutus.
Sieltä olen löytänyt avaimia hyvinvointiin ja hyvään elämään.
Sellaisia avaimia, jotka todella toimii! Kun vain itse sitoutuu ja ottaa vastuun omasta elämästään.
Ne avaimet toimivat silloin kun niitä itse käyttää.
Se ei lopulta auta itseä eteenpäin, että joku neuvoo miten niitä avaimia käytetään.
Siinä saa kyllä tiedon hyvästä elämästä, mutta se ei vielä riitä. On itse tiedostettava ja otettava vastuu. Tehtävä tarvittavat teot. Täytyy löytää tahto elää itsensä näköistä elämää ja hyvää elämää.
Sekä uskoa olevansa sen arvoinen.



Jos tahtoo elää hyvää elämää, on tärkeää hyväksyä tämä hetki juuri sellaisena kuin se on.
Ja on tärkeää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin nyt on. Koska se kaikki jo on NYT.
Sillä jos en hyväksy itseäni ja Nyt -hetkeä sellaisena kuin se on, silloin vastustan sitä, tiedostamattani. Ja kaikki se mitä vastustan,  vahvistuu. Mitä asioita siis haluan vahvistaa elämässäni?
Mitkä ovat hyviä asioita, hyvää elämää tukevia valintoja? Mistä sinä löydät hyvän elämän?

Valoisaa ja tietoista maaliskuun alkua!

-Sanna-


maanantai 29. huhtikuuta 2013

Sängynpääty






Ensin toivottelen tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Mahtavaa, että täällä vielä ihmisiä käy! 
Vaikka mun päivitykset on ollu harvinaisia viimeisen vuoden ajan.
 Pitkän aikaa mulla on ollut suunnitelmissa rakentaa tuppeen sahatusta haapalaudoista sängynpääty.
Laudat saivat vähän harmaantua viime kesänä ulkona. Niihin tuli kaunis väri.



Nyt se sitten on valmis! 
Juuri sellaisena kuin suunnittelin.
Paitsi väri. 
Olin suunnitellut käsittelevän sen jollain vähän harmahtavalla vahalla tai öljyllä,
 mutta totesin päädyn olevan hyvä sellaisenaan, ilman mitään käsittelyä.



Tikkaat ja lehtikorin oon tehnyt kauan sitten. 
Sopivat kuitenkin hyvin uuden päätyn kanssa.

Elämäni tärkeimmät asiat löytyy tuosta kuvasta.
Carpe Diem-tartu hetkeen-teksti on muistutuksena toisesta niistä.
Omin käsin, rautalangasta väännetty.
Menisikö paremmin tajuntaan näin? ;)
Jokainen aamu sen luen. 
Elämä on tässä ja nyt. 
Läsnäolevassa hetkessä.
Näin eläessä kaikki on hyvin. Aina.
Läsnäolevassa hetkessä kaikki on juuri niin kuin pitää.
Siinä on kaikki se mitä tarvitsen. 

Rakkaus
on lempeä
ei kadehdi
ei kersku
ei pöyhkeile
ei käyttäydy sopimattomasti
ei etsi omaa etuaan
ei katkeroidu
ei muistele kärsimäänsä pahaa
ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa
kaiken se kestää
kaikessa uskoo
kaikessa toivoo
kaiken se kärsii

Rakkaus ei koskaan katoa.

 Taulu on tärkein taulu mun kodissa.
Se on kulkenut jokaisessa aikuisena asumassani talossa.
Siinä on elämäni tarkoitus, suunta, 
ohje, kuin punainen lanka, mitä kohti mennä, mitä opetella.
Suuria sanoja ja ihan totta! 

Kun vuosia ja kokemusta tulee, tajuaa noiden sanojen viisauden,
 pikkuhiljaa aukeaa ja ymmärtää.
Silti, aina vaan uudelleen, palaan tuon tekstin äärelle.
Ihmettelemään, kysymään, kuuntelemaan, näkemään.

Rakkauden tavoittaa vain tässä hetkessä. 




Kevät etenee näiden aatosten mukana ja nautin  luonnossa liikkumisesta.
Tai vain olemisesta siellä, metsän keskellä, hiljaisuudessa.
Luonnon keskellä tavoitan hyvin läsnäolevan hetken.
Koen kaikilla aisteilla luonnon hienouden.
 Uskomattomia ihmeitä löydän ja iloitsen.
Olen kiitollinen. Tästä hetkestä. Luonnon ihmeistä. Rakkaudesta.

Valoisaa kevättä teille kaikille!
-Sanna-

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Mullan vaihtoa ja katse uuteen kasvuun


 Tänään on hyvä mullanvaihto päivä.
Kukille, juurille, tuoretta, uutta multaa.
Juuret ovat säilyttäneet talven pimeänä aikana voiman uuteen kasvuun.
Kukka on levännyt, rauhoittunut,
kunnes voi jälleen alkaa loistamaan valon kanssa kilpaa.


Pimeästä talvesta selvinneet pelargoniat leikkasin mullan vaihdon yhteydessä ja
näin sain lisää kukkia kesäksi.


Samaa olen tehnyt minäkin.
Rauhoittunut, lakannut suorittamasta ja alkanut kuuntelemaan itseäni.
Sisäistä ääntäni, sitä viisautta joka kaikille meille ihmisille on annettu.
Minulle se sanoo, että talvella kuuluu kääntyä sisäänpäin, rauhoittua ja kuunnella.
Kerätä voimia uuteen kasvuun.
Luonto ja kukatkin toimivat näin.

Kuuntelin sydäntäni.
Sisältä löytyi voima. 
Todellinen rakkaus. Rauha. Ilo.
Usko elämään, että elämä kantaa. Aina.



Kohtasin häpeääni.  
Sitä joka on estänyt mua elämästä omana itsenäni.
Häpeä syntyy rakkaudettomuudesta.
Häpeä saa menemään piiloon, peittelemään, piilottelemaan, 
salaamaan itsestään sellaisia puolia joita ei halua hyväksyä itsessään. 
Häpeä tarvitsee parantuakseen rakkautta.
Tahdoin kasvaa itsekseni, sellaiseksi joka aidosti olen. 
Elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ne on tullut suuren kivun kautta.



Löysin vapauden!
Että osaan lentää, siipeni kantavat! 
Annan elämän tuulen viedä, sinne minne minun tie on tarkoitettu. 
Minun ei tarvitse kuin kuunnella ja antaa mennä.
Voi sitä levollisuutta ja rauhaa, minkä olen saanut kuin lahjana.


Uutta kasvua voi vaan ihmetellä.
Ihastella iloiten.
Olen kiitollinen tällä hetkellä.

Aurinkoisia päiviä sinulle!

-Sanna-

maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun ajan tunnelmaa


Toukokallion joulu on sujunut mukavasti läheisten parissa.
Aika touhukasta on ollut, kun meillä käy useita vieraita ja itsekin vierailemme sukulaisilla.
Eilinen ilta vierähti  veljen luona saunoessa ja kylpypaljussa löhöillessä.
Oli siinäkin ihmettelemistä ulkomaalaisella vieraallamme, niin erilaista kulttuuria.


Aaton tunnelmia muutamin kuvin...


Lapset halusivat kasata paketeista tornin kuusen viereen. ;)






Kuusen koristeet olen tehnyt lähes kaikki itse.
Joka jouluksi yritän tehdä jotain uutta.
Uusina koristeina on rautalangasta väännettyjä palloja. 
Ne maalasin turkoosilla maalilla ja vähän päälle valkoista maalia, kuin lumeksi.


Saadut joulukortit keräsin vanhaan ikkunaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla.
Itsekuvatut joulukortit näyttää olevan tänä jouluna suosittuja. :)


Valokranssin tein siskolle lahjaksi.
Itselläni on ollut tällainen vessassa kaksi vuotta ja valot on aina päällä.
Toivottavasti nämä valot kestää ihan yhtä kauan.


Lapsiperheen joulu ei ole kovin rauhallinen...
Sitä kaipaan nyt, rauhallisuutta ja hiljaisuutta.
Siitä onkin toivoa, kun huomenna lähdemme mieheni kanssa kaamosmatkalle pohjoiseen. :)
Siellä on aikaa rauhoittua ja nauttia kauniista luonnosta.

Hyvää Tapaninpäivää!
Lämpimin terveisin Sanna

torstai 22. joulukuuta 2011

Havukranssi ja -köynnös


Havukranssi on koristanut oveamme jonkin aikaa. 
Sydämet ovat vaan odottaneet maalausta, 
kun ei ollut helppo löytää turkoosia spray-maalia.
Tämän joulun väreiksi olen valinnut valkoisen ja turkoosin. 
Värit tulee näkymään koristeissa, kynttilöissä, kattauksessa...

Sydämet on väännetty rautalangasta, 
kiertämällä sukkapuikon ympärille ensin lankaa 
ja siitä kierretystä sitten aletaan muotoilemaan sydän.
Samalla tekniikalla olen tehnyt joulukuuseen palloja. 
Niistä kuvia sitten kun saadaan kuusi koristeltua.
Toimme sen sisälle tänään sulamaan, joten ehkä huomenna...


Köynnöksen tein todella pikaisesti jäljelle jääneistä havuista. 
Valoineen se toivottaa ihan kaikki vieraat meille lämpimästi tervetulleeksi.

Tänään meillä oli lasten kanssa pientä järjestelyä ohjelmassa, jokainen omissa huoneissaan.
Isommat lapset puuhastelivat muuallakin talossa.
Joulu lähestyy mukavasti ja edelleenkään ei ole mihinkään kiire. ;)
Tuntuu uskomattomalta, että kun ei kiirehdi ja stressaa mitään joulujuttuja, 
niin silti kaikki tarpeellinen tulee tehtyä ja hyvällä mielellä. 
Ja muistutan teitäkin...että tänään kääntyy suunta valoa kohti! :)

Joulutunnelmissa...
-Sanna-



keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Valokransseja ja uusia verhoja


Aamuhämärässä kuvasin viime aikaisia tekeleitäni...
Rautalangasta (hitsauslangasta) vääntelemät sydänkranssit toimii nyt ikkunavaloina joulun ajan
ja ne valaisevat aika hyvin olohuonetta pimeällä.
Huomenna onkin vuoden pimein päivä, talvipäivänseisaus.
 Erilaiset valot tuovat ihanaa tunnelmaa pimeään.
Samoin lumi...onneksi saimme lunta takaisin ennen joulua.
Parhaillaan sitä tulee lisää, joten toiveissa on että saamme valkoisen joulun.
Meille tulee vieras toiselta puolelta maapalloa joulun ajaksi
ja on mukava että hän pääsee näkemään ja kokemaan suomalaista talven kauneutta.
Kielimuuri vähän jännittää mua... 
vaikka  onhan tässä vielä pari päivää aikaa muistella kuinka sitä englantia väännettiin. ;)

Vai keskittyiskö kuitenkin joulun valmisteluun? :)


Valkoinen pellava kangas on odotellut aika kauan tuolla ompeluhuoneessa.
Löydettyäni sopivat pitsit sain vihdoin innostuksen ompelemiseen.
Syksyiset verhot saivat väistyä uuden tieltä.
Laitoin virkkaamiani "lumihiutaleita" koristeeksi siihen nyt joulun ajaksi, 
ehkä ne jää pidemmäksikin aikaa.


Lastenhuoneen verhot ovat myös valmiina.
Tämä kangas miellytti lapsia värikkyydellään.
Ei kyllä ole kovin jouluiset verhot, mutta mulle ei olekaan tapana laittaa jouluksi eri verhoja.
Ja valoa ja kevättä kohti sitä pian taas mennään.


Nyt kuitenkin keskitytään jouluun, perheeseen ja läheisiin.
Kaikkiin rakkaisiin ihmisiin.
Tärkeintä mielestäni joulussa on rakkaus, 
se että välitetään toisistamme ja osoitetaan se.
Ja vähän tonttuilun muodossa leikkimieltä, niin saadaan lisää iloa taloon.
Tässä lapset ovat meille aikuisille parhaita esimerkkejä. :)



Kolme yötä jouluun on...
Rauhallinen puuhailu jatkuu vielä Toukokalliolla, 
ilman suurempaa hälinää ja hössötystä.

Mukavaa joulunodotusta!
Lämpimin ajatuksin Sanna


lauantai 8. lokakuuta 2011

Lämpöä syksyn iltoihin


Hei, onkohan täällä muitakin, jotka on kyllästynyt sateisiin?
Ihan pakko on nyt keksiä aivan muuta puuhaa, kuin puutarhatyöt...
Eli lämpimämpää tunnelmaa kynttilöillä sisälle! :)
Se piristää!
Huomio kiinnittyy sateesta kynttilöiden tuomaan tunnelmaan ja lämpöön.


Siivouspäivän päätteeksi on kiva laittaa kynttilöitä vähän joka paikkaan.
Sisälle oon kantanut jokin aika sitten pasuunakukan ja...


Nyt se sitten kukkii! :) 
Muutama kukka on auennut ja lisää nuppuja kasvamassa.
Onkohan kaikki aloittelijan virheet nyt tehty tuon kukkalajin kanssa?? ;)


Koristekurpitsat keräsin sisälle ja halloween-tunnelmaa on vähän etuajassa. 
Näistä on kaiverrettu yhdessä lasten kanssa jo naamoja ja tuikkukippoja.



Syksyn satoa ja kynttilöiden tunnelmaa katsellessa...


Täytynee siis lopultakin heittää päivänvarjo hyllylle seuraavaa kesää odottamaan!

Varjon runko on väännelty rautalangasta ja 
varjo virkattu sopivaksi "omasta päästä" löytyneellä ohjeella.


Lämmin auringon valo on vaihtunut lämpimään kynttilän liekkiin 
ja varmasti takkakin alkaa säiden viiletessä lämpiämään lähes joka päivä.

Nautitaan siis nyt niistä iloista joita syksy meille antaa!
Sateesta huolimatta. ;)

Silti toivon muutamaa kuivempaa päivää,
jotta saisin vähän kukkapenkkejä siistittyä ja tulppaanit istutettua maahan.
Katotaan nyt sitten, mitä meille jatkossa annetaan! :)

Hyvää viikonloppua kaikille! 
Lämpöisin terveisin Sanna

perjantai 30. syyskuuta 2011

Syyskuun kukkia ja ihania ystäviä


Syksy sateineen on tullut tosissaan tänne ja pihalla se kyllä näkyy.
Ei kauheesti oo innostusta mennä tekemään syyssiivouksia tuonne sateeseen,
vaan tulee tehtyä kaikenlaista sisällä.

Eilen poimin pihalta viimeisen gladioluksen ja ruusun oksan maljakkoon.
Oli kiva siivoilla ja järjestellä kotia kuntoon, 
koska sain yhden ystävän kylään. 
Nuoruudesta se parhain. <3
Voi kun se niin piristää ja on ihana vaihtaa kuulumisia.
Haaveena minulla on päästä hänen luonaan käymään, toiselle puolelle maapalloa.
Ens keväänä, syksynä... Aika näyttää. :)


Onneksi ehdin kuvata joku aika sitten aurinkoisella säällä daalioita ja ruusuja.


Valkoinen malatakasvuinen daalia sopisi hyvin vaikka ruukkuunkin. 
Se vielä kukkii tuolla pihalla, melkein enää ainoana kukkana.
Tai on siellä vielä samettiruusuja, orvokkeja, unikoita, petunioita ja zinnioita.




Yksivuotisia unikoita kylvin  kesäkuun puolessa välissä. 
Mietin oonko myöhässä...
En ollut, sillä ne on oikein kivasti kukkinut nyt syksyllä, 
vaikka kärsivätkin sateista, eikä pysy kauan kauniina.

Niin jää pihan siivoukset viikonlopultakin, koska....
Minusta on tullut ihan mahdoton! 
Oon taas menossa viikonloppuna...
Otankohan mä takaisin nyt sitä, kun kesällä en pystynyt liikkumaan ja olin paljon kotona? :)
Yleensähän kesällä mennään sinne tänne...

Menen toisen nuoruuden ystävän luokse, jota en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen. 
Olen innoissani hänen näkemisestään 
ja varmasti meillä juttua riittää ihan koko viikonlopun ajaksi. :D

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!
-Sanna-

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Rautalankaristi ja ruusuja


Tunnelmaa rippijuhlaan valmistautuessa. 
Esikoisen konfirmaatio on ohi.
Läheisten avustuksella saatiin tälle päivälle (siis sunnuntaille) juhlakin järjestettyä.
Monia ihania ihmisiä auttamassa.
Kiitollisuus heitä kohtaan on valtaa mielen. <3



Rautalankaristi valmistui jalan "liotuksen" aikana, 
siis kun annan kylmähoitoa toipuvalle jalalleni.
Siinä kun vaan istuu ja odottaa kylmän helpottavaa vaikutusta, pystyy käsillä tekemään kaikkea pientä.
On syntynyt perhosta, sudenkorentoa, verhotangon nuppeja, kruunu...



Ilta-auringon hetki kuvatessani oli ihastuttava. 
Muutaman kuvan sain otettua siinä ajassa kun aurinko heijasti ruusun varjon seinälle.


Vilkas, ihana juhlapäivä takana. 
Onnellinen äiti on ylpeä nuoresta miehen alusta.
Pieni vanhenemisen kriisin poikasen ajatus käväisi mielessä.
Mulla jo poika, kesätyöläinen, rippikoululainen, ajelee mopolla...
Ne kasvaa nuo lapset niin vauhdilla 
ja itse kuitenki pysyy samanlaisena, vai?

Nyt unet odottavat, laitan pian lisää kuvia rippijuhlasta.
Hyvää alkavaa viikkoa!
-Sanna-

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Väripesua kuistille

Kaksi viikkoa sitten lauantai-iltana sain inspiraation vaalentaa vähän kuistin väritystä.
Maali löytyi yläkerran maalauksen jäljiltä ja muutkin tarvikkeet oli valmiina,
joten ei muuta kuin toteuttamaan hetken päähän pistoa! :)

Projekti sai kuitenkin seuraavana päivänä "pienen" hidasteen,
kun hammassärky alkoi ja kokonaisuudessaan kesti eiliseen päivään.
Aikaan mahtuu kolme hammaslääkärireissua ja jatkuvaa särkylääkkeen syömistä. 
Onneksi tänään kipu on hellittänyt!
Maalaaminen eteni siis aika hitaasti.

Puolipaneeli ja listat on aikoinaan lakattu vanhan roosan sävyisellä, 
mutta väri ei oikein enää näkynyt tummumisen jälkeen. 
Maalasin päälle valkoisella niin että roosa väri kuultaa vähän läpi.

Seinän yläosaan tein väripesua vedellä ohennetulla maalilla.
Siis hiersin kolme kertaa valkoista maalia sienellä seinään 
ja niin sain tapettimaisen, pehmeän näköisen pinnan.


Bambuinen onkivapa on vähän eri tarkoituksessaan kuin yleensä, eli verhotankona. :)
Aikoinaan ostin niitä useampia 1.40 € kappale ja yhdestä sai sahattua kaksi verhotankoa.
Nekin maalasin nyt valkoiseksi, kun ennen olivat punertavia.


Tangon päähän tein rautalangasta palloja koristeeksi ja
pidikkeet (siis ihan tavallisia koukkuja) olen päällystänyt pellavanarulla.

Tässä kuvassa näkyy hyvin vanha seinän väri 
ja kuinka väri muuttuu kolmen väripesu kerran jälkeen.
Toivottavasti saan pian jatkaa portaikonkin vaalentamista... 
Ehkä jo huomenna, ellei tule yllätyksiä vastustamaan.

Palaillaan taas!
Lämpimin terveisin Sanna