Virkattu muistojen räsymatto

Kaappeja siivotessa löytyy kaikenlaista poistettavaa,

 kuten kuluneita lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja.

Revin ne matonkuteeksi ja virkkasin matoksi.

Muistojen matossa on meidän häälahjaksi saatuja pussilakanoita,

 pienten lasten lakanoita,

vuosien takaa tutuksi tulleita kuvioita. 

Virkatessa kätkin mattoon ne parhaimmat ajatukset, ihanimmat muistot.

 Raskaista muistoista halusin luopua.

Vanhan on hyvä saada uusi muoto.

Niin kuin elämässäkin.

Elämä muuttuu ja uudistuu.

Ihmiset sen mukana, elämänvirrassa kulkiessa.

Vanhasta luopuessa tekee tilaa uudelle.

Lapset kantavat minunkin elämää mukana, 

omissa muistoissaan ja kokemuksissaan.

Toivottavasti he ovat saaneet oikeanlaiset eväät elämäntielle.

Kukin juuri hänen elämään tarpeelliset.

Tänään lähti meillä nuorimmainen eskariin ja koti on hiljainen.

Ajatukset ovat tässä hetkessä. 

Siinä, kuinka viiden koululaisen matka jatkuu.

Saattelen lapsiani heidän elämän matkan alussa.

He ovat minulla hetken lainassa, kunnes rientävät omaan, itsenäiseen elämään.

Askel kerrallaan minun on äitinä luovutettava heidät elämän kannateltavaksi.

Lukukauden alkaessa huomaan pysähtyväni ajattelemaan 

kuinka nopeasti vuodet vierii ja lapset kasvaa.

Suojeltua koulutietä kaikille lapsille ja nuorille!

-Sanna-

Lastenhuoneen uudistusta

Kylläpäs kesti mulla pakollinen tauko vähän turhan kauan. 

Mutta nyt on taas oma kone toiminnassa ja voin jatkaa juttujani täällä blogissa.

Kiitos kun olette jaksaneet odottaa. :)

Lastenhuoneen uudistus tapahtui talvella, nämä kuvat on siis otettu pari kuukautta sitten.

Kalusteisiin maalailin pirteää turkoosia, sänky vähän vaalennettuna.

Tuolin löysin kirpparilta ja musta väri sai peittyä myös turkoosilla. 

Tässä nurkassa asustaa kohta viisivuotias poika, nuorimmainen.

Toisessa nurkassa asustelee ainokainen tyttömme. 

Vielä kelpaa 11-vuotiaalle vaalenpunainen.

Peilin hän sai joululahjaksi ja tekstiilit on mun tekemiä käsitöitä.

Uskollinen unikaveri Eveliina-pupu on odottelemassa tyttöä unille 

ja antamassa jokainen ilta sitä turvaa, mitä on äitin kautta siihen "tallennettu" vuosien varrella. ;)

Eveliina-pupu tietää kaiken ja kuuntelee kaiken.

Kukkaköynnös kiemurtelee sängynpäädyssä 

ja sydän muistuttaa kaikkein tärkeimmästä, Rakkaudesta.

Vielä vähän aikaa hän, tyttömme, on pieni ja katselee peilistä itseään lapsen silmin.

Pieniä merkkejä on jo siitä että lapsen mieli alkaa muuttumaan ja nuoruus lähestymään.

Siihen samaan kasvuun joutuu mukaan itsekin, tytöstä pikkuhiljaa alkaa kasvaa aikuinen.

Ei aina niin helppo tie, silti täysin välttämätön.

Voi, kuinka ymmärrän että juuri nyt, tällä hetkellä hän tarvitsee äitiään ja rakkautta paljon.

Tukemaan siinä kasvussa jonka jokainen nainen on joskus käynyt. 

Muistutan samalla itseäni,

 Se riittää mitä olen, 

Se riittää mihin pystyn, 

Riittää että Rakastan.

Valoisia kevätpäiviä!

Lämpimin terveisin Sanna

Laiskottelua pihalla

Kiitos kaikille kommentoijille edellisen postauksen yhteydessä!
Ja kaikille kävijöille, teitä on ollut paljon, kun 100 000 meni rikki juhannuksena.

On ollut ilo huomata uusia lukijoitakin, Tervetuloa Toukokalliolle!

 :)

Maanantaina muutettiin taas jalkaterän asentoa kengässä 

ja oon joutunu käveleen keppien kanssa pari päivää.

Uuteen asentoon totutteleminen vaatii aikaa ja lepoa.

Aamupäivällä laiskottelin kalliolla samalla kun vahdin lasten uintia altaassa. 

Ja tiiättekö, mä olen oppinut nauttimaan rauhallisesta elämästä, siitä että on aikaa.

On aikaa ottaa aurinkoa ja seurata pilviä minnehän nekin mahtavat kulkea...

Tänä iltana pystyin jo kävelemään ilman keppejä jonkin verran.

Vapautta sekin, kun liikkuessa kädet ovat vapaana. :)

Hain kalliolta päivällä jääneet tavarat,
täkin, uuden Viherpihan ja menneillään olevan virkkaustyön.
Jämälangoista.

Mitähän siitäkin tulee...

En mä tiiä vielä, kunhan huvikseni virkkailen.

Autossakin, kun en laiskuuttani viitsi lähteä känkkäsemään miehen mukaan kauppaan, 

vaan mieluummin odottelen ja virkkaan.

Älkää muuten kertoko hänelle, että mä salaa nautin siitä

ettei mun tartte kantaa vähään aikaan yhtään ainutta ostoskassia! ;)

Oon mä jotain muutakin tehnyt... Istuttanut kukkia. 

Vaikka kuinka jalka on kipeä tai tekeminen on hankalaa, niin siitä en näköjään pysty luopumaan.

Hidasta oli kukkien laittaminen tänä kesänä kun viimeiset sain maahan vähän ennen juhannusta. 

Kuitenkin sain! :)

Hopeahärkki valkaisee kulkureitin reunusta 

ja syksystä jääneet seiväspylväät toimii nyt koristekurpitsan tukena.

Huomenna taas hellettä luvassa. 

Aion nauttia kiireettömyydestä ja lämmöstä.

Ehkä sinäkin, löytäisitkö kiireettömän hetken? 

Olla vaan. 

Lämpimin terveisin Sanna

Tilkkutäkki leppoisiin kesäpäiviin

Virkkausta kaikilla automatkoilla hiihtolomasta asti, muutama tilkku kerrallaan.

Keväällä elämän meno oli niin vilkasta ettei useaan viikkoon syntynyt yhtään tilkkua. 

Silloin tunsin mitä on, kun koko ajan on paljon kaikenlaista ohjelmaa. 

En pitänyt siitä ettei ole aikaa rauhoittua ja vaan olla. Ei aikaa edes käsitöille.

Oliko aikaa edes läheisille? Toivottavasti tarvittava määrä.

Tilkkutäkin valmistuksen aikana on tapahtunut paljon. 

Kaikki ne muistot kätkeytyy siihen.

Reilu kuukausi sitten hektinen elämän meno pysähtyi, kun loukkasin jalkani.

Aiempien kokemusten kautta ymmärsin että, kaikella on tarkoituksensa.

Vieläpä hyvä tarkoitus, tälläkin!

Sitä en vielä varmaan tiedä mikä se on, mutta ajatuksia herää.

Loukkaantumisen myötä lähdin pois tälle ajalle tyypillisestä oravanpyörästä,

jossa koko ajan touhutaan jotakin,

Huomaa katsovansa kuin sivusta tämän elämän menoa.

Ja tiiättekö, katson sitä aika surullisena.

Koska huomaa minkä asioiden perässä ihmiset menee.

Ja samalla kysyn itseltäni ja muilta, missä on se pieni ihminen, 

joka meinaa hukkua tämän elämän kaikkeen "turhuuteen"?

Kaikkeen touhuiluun, tavaraan, menemisiin...

Niillä tietenkin on tarkoituksensa täällä elämässä, mutta...

Onko sen kaiken touhun keskellä aikaa ja läsnäoloa tärkeimmille ihmisille ja ystäville?

Huomaan myös ketkä todella ovat ystäviäni, ketkä välittävät,

vaikka en menossa mukana pysty olemaankaan.

He tulevat käymään tai muuten muistavat.

Samalla ymmärrän että niitä ei ole paljoa, mutta ovat sitäkin rakkaampia ja tärkeimpiä minulle. 

Kiitollisena heille suru väistyy ja tilalle tulee ilo. :)

Jos jotain voin itse tästä oppia, niin sen että,

pyrkii pitämään oman elämän sellaisena, 

jossa on aikaa pysähtyä kohtaamaan ihminen,

toisia ihmisiä, ketkä elämän varrella vastaan tulee.

Erilaisia palasia tässä täkissä, kuten elämässäkin.

Silti kokonaisuus on kaunis ja kevyt.

Täkissä on käytetty samanpaksuisia lankoja, itseltäni, äidiltäni, kirpparilta ja ostettuja.

Suuri osa on Novitan Cottonia.

Reunapitsin malli on omasta päästä, syntyi virkatessa kokeilujen kautta.

Toivottavasti saadaan kaunista säätä juhannukseksi, 

niin voin levittää tilkkutäkin kalliolle ja viettää leppoisasti kesäpäiviä siinä istuskellen.

Jos sataa vettä, niin sitten otan täkin kaveriksi kasvihuoneeseen, 

jossa saan nauttia hiljaisuudesta, luonnosta ja kukkien kauneudesta. :)

Hyvää ja rauhallista Juhannusta kaikille!

Kiitollisena ajattelen teitä jokaista,

lämpimin terveisin Sanna

Keväinen tilkkutäkki ja vilkasta elämää

Heippa!

Kiitos kaikista viesteistä ja vierailuistanne! <3

Voisin nyt hetken huokaista ja todeta että onneksi vähän aikaa löytyy tännekin. 

Mulla on takana todella tapahtumarikas kuukausi 

ja se näkyy siinä etten ole ehtinyt tänne blogimaailmaan juuri ollenkaan.

Olen aloittanut työt, järjestellyt päivähoitoa, tehnyt näyttösuunnitelmaa, opiskelen nyt kaksi iltaa viikossa...

Nämä kaikki kodin- ja lastenhoidon lisäksi ja itsestänikin yritän huolehtia

liikunnan lomassa ainakin kahtena iltana viikossa.

Nyt vähän helpottaa, kun näyttö on ohi, 

eikä tartte kaikkea vapaa-aikaa istua tietokoneen ääressä kirjoittamassa. :)

Käsitöitä olen jonkin verran silti ehtinyt tekemään. 

Tämän keväisen värisen tilkkutäkin tein kummipojalle synttärilahjaksi.

Vanhoja kankaita varastosta ovat lähes kaikki, vihreä pallokangas on uusi.

Väritykseltään täkki sopii hyvin kummipojan huoneeseen. :)

Lyhensin veljelleni verhoja ja siitä jäi palasia...

Hänellä oli synttärit seuraavana päivänä,

joten keksin että saiskohan niistä palasista sohvatyynyn päällistä.

Tuossa on siis neljä eri palasta ja valkoisen nauhan ompelin sauman kohdalle. 

Vanhan tyynyt pienensin sopivaksi ja siihen ompelin pikaisesti päällisen 

valkoisesta kangaskassista jotka maksavat kaupassa alle euron.

Ei menny kauaa tuon ompelemisessa ja

veljeni oli iloinen saadessaan samanlaisen tyynyn kuin on verhotkin.

Viikonloppuna tein yhden kampauksen.

Loivaa kiharaa sikin sokin... 

Opiskelut tulevat viemään vielä muutaman viikon paljon aikaa, sitte helpottaa siltä osin.

Muutamana oikein haastavana päivänä olen miettinyt että 

onkohan tässä mitään järkeä yrittää viiden lapsen äitinä opiskella ja samalla käydä  töissä!

Mutta nautin työstäni, saan käsityöopettajana hyödyntää taitojani ja samalla olla nuorten kanssa tekemisissä.

On ihan mielenkiintoista opettaa omaa poikaa. ;)

Opiskeluissa on ollut enemmän töitä,  kun näyttö piti saada viime perjantaina suoritettua.

Atk-koulutus jatkuu vielä kolme viikkoa, sen jälkeen jää yksi ilta viikossa vapaaksi. 

Joten ennen hiihtolomaa jo helpottaa ja ehkä käsitöillekin riittää sitten enemmän aikaa.

Aurinko paistaa nyt niin kauniisti ja houkuttelee ulos...

Mutta sinne en ehdi, vaan alan valmistelemaan lähtö tuunaus-värkkäyskerhon pitoon 

ja sen jälkeen koko illaksi opettelemaan wordin ja excelin saloja.

Nautitaan auringosta ja lumesta!

 Terveisin Sanna

Tilkkuja...

Hei!

Olen viihtynyt tilkkutöiden parissa.

Yhteensopivista kankaista on hauskaa koota kuin palapeliä.

Tässä siskon tyttövauvalle peitto.

Näin myöhällä ei oikein ajatus luista mitä kirjoittaisi...

Mutta jospa kuvat kertoisivat nyt enemmän kuin sanat! ;)

Tänään kävimme katsomassa kuukauden ikäistä vauvaa ja samalla vein peiton hänelle. 

Uusi täkki on tuolla viimeistelyä vaille valmis...

Ehkä siitä kuvia seuraavaksi.

Hyvää sunnuntaita!

-Sanna-

Jouluinen tilkkupeitto vauvalle

Niin suloiselle pienokaiselle vein lahjaksi pienen tilkkupeiton.

Osa kankaista ovat oman tyttöni mekoista jääneitä  ja osa vaan muita tilkkuja,

joita kaapista löytyi.

Ihanaa oli ommella punertavaa peittoa, jotenkin niin piristävää!

Peitossa on käytetty norjalaista tilkkutekniikkaa ja tähdet ja sydämet saatiin aplikoinnilla.

Virkatut tilkut toimikoon lumihiutaleen mallina  

ja niitä pienokaisen on varmasti muutaman kuukauden kuluttua ihana räplätä käsillään,

kun opettelee sormiensa käyttöä lattialla makoillessaan.

Tilkkupeitto ja kameraongelmia

 

Aluksi suuret kiitokset ihanista viesteistä edellisessä postauksessa!

On ilo jakaa tärkeitä asioita kanssanne.

Tilkkupeitto on ollut valmistuneena muuan viikon,

joskus vaan kuvaaminen jostakin jää...

Onneksi olin ottanut siitä kuvaa,

nimittäin eilen kuvatessani kamera ei vaan enää suostunut mun kanssa yhteistyöhön!

Tarkistelimme takuulappua, vieläkö sitä sais takuuseen korjaamisen tai uuden.

Reilun vuoden kamera on ollut meillä...

Tänään mieheni vei sen takaisin ostopaikkaan ja nyt sitten vaan odotellaan miten käy.

Tiedättehän että blokaajalle kameran puuttuminen on aika iso juttu? ;)

Eli voi olla ettei postauksia ole vähään aikaan tulossa, ellen sitten lainaa kameraa...

Toinen blogaaja lupasi tulla kuvaileen mun juttuja, jos kameran saanti viipyy. ;)

 Norjalaisella tilkkutekniikkaa on käytetty tässä

ja reunapaloissa siitä vähän muokattu omanlainen versio.

Mä vaan niin tykkään tuosta tekniikasta...

Taitaa tulla nuorimmaisenkin täkki samalla tyylillä,

sitten joskus, kun aika on se valmistaa.

Peitto on ekaluokkalaisen sänkyyn tarkoitettu,

mutta on kyllä ollut paljon käytössä olkkarissakin.

Meillä on vierailulla sellainen kiva tauti, 

jossa lapsi kippuroi mahakipuisena 

ja välillä käy sulamattomia leivänpalasia tyhjentelemässä vessassa. 

Onneksi on ollut tautina lievänpuoleinen ja toipuvat pian.

Ehkä huomenna tämäkin toipilas selviää kouluun.

Kuvissa näkyy mun tällä hetkellä oleva käsityö, pitsimatto.

Se on viimeistelyä vaille valmis.

Kuvaa tulee sitten kun...

Niin, voi että, kauankohan olen ilman kameraa??

Sitä odotellessa keskityn muihin askareisiin.

Tänään oli ohjelmassa kukkapenkkien laittoa talven varalle,

vähän havuja suojaksi ja koristeeksikin.

Ehkä niistäkin sitte kuvia joskus.

Kahvi odottaa ja tunnin päästä alkaa pelivuoro.

Sinne siis!

Leppoisaa marraskuun alkua!

-Sanna-

P.S. MUISTA OSALLISTUA ARVONTAAN! ;)

Tarina rakkaudesta -tilkkutäkki

Tilkkutäkki tytölleni on syntynyt monenlaisten tunnemyllerrysten keskellä. Kuten olen aiemminkin kertonut, puran tunteitani tekemällä käsilläni jotain tai sitten liikkumalla. Tässä olen työstänyt rakkautta ja kaikkea siihen liittyvää. On mielenkiintoista huomata kuinka tunteet ohjaavat työskentelyä ja työ syntyy kuin itsestään ilman suurempaa suunnittelua. Olen myös huomannut sen, että "parhaimmat" työt syntyvät juuri näin.

Tässä on käytetty norjalaista tilkkutekniikkaa ja aplikoituja kuvia alike- ja päällikeompelulla.  Tikkaukset tein käsin samalla kiinnittäen vanun kankaiden väliin. Vielä jäi vähän harkintaan tarvitseeko lisää tikkauksia, jotta vanu pysyisi paikoillaan kulutuksessa. Tämä on ensimmäinen tilkkutäkkini kankaasta, joten mulla ei kovinkaan paljoa kokemusta. Jos sinulla on vinkkejä, niitä otetaan mielellään vastaan. :)

Tilkkutyökirjassa oli ehdotus, että jokaiseen työhön olisi hyvä laittaa kenelle se on tehty, työn nimi, kuka on tehnyt ja päivämäärä. Näin vuosienkin päästä tilkkutäkin mukana kulkee tieto eteenpäin. :)

Joskus kuvat selkiyttävät tunteita ja tämä täkki onkin syntynyt juuri sen takia, kertoen tarinaa minun ja mieheni rakkaudesta. Kaikilla kuvilla ja väreillä on tässä tarkoituksensa. Mietin kerronko itse tarinamme vai kerrotko sinä meidän tarinamme näiden kuvien avulla, millainen se voisi olla. Olisi mielenkiintoista lukea teidän ajatuksia, mitä tilkkutäkin kuvat ja kokonaisuus herättävät. Otatko haasteen vastaan? ;)

Tytön huoneen sisustaminen etenee pikkuhiljaa, nyt näyttää jo oikein kivalta kun on oikeanlainen päiväpeitto sängyssä. Lähes kaikki kuvassa näkyvät ovat itse valmistamistamiani tai tuunattuja. Siskoni kertoikin minulle, että tälle harrastukselle on nimikin; Homing. Muoti-ilmiö kuulemma, jota olen harrastanut koko aikuisikäni. Tuntui vähän hauskalta...nytkö tää on muotia! Minä kun olen tehnyt sitä siksi että pidän kierrätyksestä, käsillä tekemisestä ja haluan usein "omanlaisen" ilmeen ja vielä siksi ettei mulla ole kotiäitinä kovinkaan paljoa rahaa käytettävissä sisustukseen. Ilmiöön kuuluu myös   kotiin ja sosiaalisuuteen liittyvät asiat, esim. laitetaan porukalla ruokaa, pelataan pelejä, yhdessä oleminen ja tekeminen.

Leppoisaa ja rakkauden täyteistä sunnuntaita!

Prinsessalle oma pesä

 Tämä pieni huone oli alunperin suunniteltu vaatehuoneeksi, jossa on vain yksi pieni ikkuna. Tyttö kuitenkin halusi  tämän huoneen itselleen, ehkä juuri tuon pesän takia. :) Siihen olen nyt tehnyt prinsessan lukupesää.

Huoneen teema on lähtenyt maalatusta omenapuun oksasta. Teeman mukaiset värit vaaleanpunainen, vihreä ja valkoinen helpottivat tilkkukankaiden valintaa.

Tilkkutyön aloitin jo syksyllä, kun stromsön innoittamana kokeilin norjalaista tilkkutekniikkaa. Se jäi sitten jouluaskareiden takia hetkeksi odottamaan parempaa aikaa. Tykkään tästä tekniikasta kovasti, koska siinä ei tarvitse olla niin tarkka saumojen kohdilleen osumisen kanssa. Tein tilkuista  vanhan patjan päälle päällisen, jonka voi tarvittaessa pestä.

 Päällisen toisella puolella on luonnonvalkoinen samettikangas. Siihen kirjoin samettilangalla ja ompelukoneella isoja kukkakuvioita. Samettikangas tuntuu mukavan pehmoiselta.

Jos joskus värikäs tilkkupäällinen kyllästyttää voi patjan kääntää toisinpäin ja saa siten vaaleampaa ja rauhallisempaa tunnelmaa.

Tämän sisälle kätkeytyy vieraspeitto, jota tarvitaan kun  yövieraita tulee kylään. Muina aikoina se toimii selkänojana lukupesässä. Päällinen on tehty samettikankaasta, jonka keskelle on ommeltu puuvillakangasta. Siihen olin ennen sitä aplikoinut koneella Dreams-tekstin ja linnun. Pitsit viimeistelevät päällisen.

Kukkakokeiluja tein siskoni innoittamana. Hän teki juhlapukuunsa tosi kauniin kukan ja pitihän sitä itsekin kokeilla millaisia kukkia saan aikaseksi.

Terälehtien reunat olen sulattanut kynttilän liekin lähellä. Tämä onnistuu vain sellaisista kankaista, jotka sulavat. Käytin vanhaa verhokangasta ja tilkkuja. Lehtien kohdalla tuottikin vähän hankaluuksia, kun brodeerauksessa käytetyssä langassa onkin puuvillaa, joka alkaa helposti palamaan, eikä sula. Vihreän kankaan tilkut on tytön juhlamekosta.

Kukkia tehdessä tuli ajatus köynnöksestä... aivan kuin kukat jatkuisivat seinämaalauksesta. Köynnöksen kukat ovat vaan vähän isompia ja kirkkaamman värisiä. Köynnöksen varsi on virkattu ketjusilmukoilla ja sen sisälle pujottelin rautalankaa, jotta köynnöstä saisi muokattua haluamaani asentoon. Valkoiset verhot ovat vauvan sänkykatoksen verhot ja sopivat mielestäni täydellisesti tähän. Muistaakseni ompelin nuo verhot tytölleni hänen ollessa vielä mahassa. :) Hyvä kun on käyttöä edelleen.

Prinsessakin halusi ommella jotain ja katseli Tilda-kirjaa, löytyiskö sieltä jotain sopivaa. Kruunuun hän ihastui ja minun avustamana hän ompeli sen itse. Kuin kruunuksi lukupesälle! Sopii todella hyvin pesään.

Tytön huoneen sisustaminen jatkuu vielä, kun suunnitelmissa on tilkkupäiväpeitto ja ilmoitustaulu. Aikataulua näille ei ole...sitten kun inspiraatio iskee. Yleensäkin annan "tuulen kuljettaa" itseäni ja teen sitä mikä milloinkin tuntuu parhaimmalta. Kuitenkin luotan siihen että jossain vaiheessa toteutan ne suunnitelmat jotka pitääkin. Toisinaan ne matkan varrella kyllä muuttuu... ;)

Iloista keskiviikkoa!