Laiskottelua pihalla

Kiitos kaikille kommentoijille edellisen postauksen yhteydessä!
Ja kaikille kävijöille, teitä on ollut paljon, kun 100 000 meni rikki juhannuksena.

On ollut ilo huomata uusia lukijoitakin, Tervetuloa Toukokalliolle!

 :)

Maanantaina muutettiin taas jalkaterän asentoa kengässä 

ja oon joutunu käveleen keppien kanssa pari päivää.

Uuteen asentoon totutteleminen vaatii aikaa ja lepoa.

Aamupäivällä laiskottelin kalliolla samalla kun vahdin lasten uintia altaassa. 

Ja tiiättekö, mä olen oppinut nauttimaan rauhallisesta elämästä, siitä että on aikaa.

On aikaa ottaa aurinkoa ja seurata pilviä minnehän nekin mahtavat kulkea...

Tänä iltana pystyin jo kävelemään ilman keppejä jonkin verran.

Vapautta sekin, kun liikkuessa kädet ovat vapaana. :)

Hain kalliolta päivällä jääneet tavarat,
täkin, uuden Viherpihan ja menneillään olevan virkkaustyön.
Jämälangoista.

Mitähän siitäkin tulee...

En mä tiiä vielä, kunhan huvikseni virkkailen.

Autossakin, kun en laiskuuttani viitsi lähteä känkkäsemään miehen mukaan kauppaan, 

vaan mieluummin odottelen ja virkkaan.

Älkää muuten kertoko hänelle, että mä salaa nautin siitä

ettei mun tartte kantaa vähään aikaan yhtään ainutta ostoskassia! ;)

Oon mä jotain muutakin tehnyt... Istuttanut kukkia. 

Vaikka kuinka jalka on kipeä tai tekeminen on hankalaa, niin siitä en näköjään pysty luopumaan.

Hidasta oli kukkien laittaminen tänä kesänä kun viimeiset sain maahan vähän ennen juhannusta. 

Kuitenkin sain! :)

Hopeahärkki valkaisee kulkureitin reunusta 

ja syksystä jääneet seiväspylväät toimii nyt koristekurpitsan tukena.

Huomenna taas hellettä luvassa. 

Aion nauttia kiireettömyydestä ja lämmöstä.

Ehkä sinäkin, löytäisitkö kiireettömän hetken? 

Olla vaan. 

Lämpimin terveisin Sanna

Tilkkutäkki leppoisiin kesäpäiviin

Virkkausta kaikilla automatkoilla hiihtolomasta asti, muutama tilkku kerrallaan.

Keväällä elämän meno oli niin vilkasta ettei useaan viikkoon syntynyt yhtään tilkkua. 

Silloin tunsin mitä on, kun koko ajan on paljon kaikenlaista ohjelmaa. 

En pitänyt siitä ettei ole aikaa rauhoittua ja vaan olla. Ei aikaa edes käsitöille.

Oliko aikaa edes läheisille? Toivottavasti tarvittava määrä.

Tilkkutäkin valmistuksen aikana on tapahtunut paljon. 

Kaikki ne muistot kätkeytyy siihen.

Reilu kuukausi sitten hektinen elämän meno pysähtyi, kun loukkasin jalkani.

Aiempien kokemusten kautta ymmärsin että, kaikella on tarkoituksensa.

Vieläpä hyvä tarkoitus, tälläkin!

Sitä en vielä varmaan tiedä mikä se on, mutta ajatuksia herää.

Loukkaantumisen myötä lähdin pois tälle ajalle tyypillisestä oravanpyörästä,

jossa koko ajan touhutaan jotakin,

Huomaa katsovansa kuin sivusta tämän elämän menoa.

Ja tiiättekö, katson sitä aika surullisena.

Koska huomaa minkä asioiden perässä ihmiset menee.

Ja samalla kysyn itseltäni ja muilta, missä on se pieni ihminen, 

joka meinaa hukkua tämän elämän kaikkeen "turhuuteen"?

Kaikkeen touhuiluun, tavaraan, menemisiin...

Niillä tietenkin on tarkoituksensa täällä elämässä, mutta...

Onko sen kaiken touhun keskellä aikaa ja läsnäoloa tärkeimmille ihmisille ja ystäville?

Huomaan myös ketkä todella ovat ystäviäni, ketkä välittävät,

vaikka en menossa mukana pysty olemaankaan.

He tulevat käymään tai muuten muistavat.

Samalla ymmärrän että niitä ei ole paljoa, mutta ovat sitäkin rakkaampia ja tärkeimpiä minulle. 

Kiitollisena heille suru väistyy ja tilalle tulee ilo. :)

Jos jotain voin itse tästä oppia, niin sen että,

pyrkii pitämään oman elämän sellaisena, 

jossa on aikaa pysähtyä kohtaamaan ihminen,

toisia ihmisiä, ketkä elämän varrella vastaan tulee.

Erilaisia palasia tässä täkissä, kuten elämässäkin.

Silti kokonaisuus on kaunis ja kevyt.

Täkissä on käytetty samanpaksuisia lankoja, itseltäni, äidiltäni, kirpparilta ja ostettuja.

Suuri osa on Novitan Cottonia.

Reunapitsin malli on omasta päästä, syntyi virkatessa kokeilujen kautta.

Toivottavasti saadaan kaunista säätä juhannukseksi, 

niin voin levittää tilkkutäkin kalliolle ja viettää leppoisasti kesäpäiviä siinä istuskellen.

Jos sataa vettä, niin sitten otan täkin kaveriksi kasvihuoneeseen, 

jossa saan nauttia hiljaisuudesta, luonnosta ja kukkien kauneudesta. :)

Hyvää ja rauhallista Juhannusta kaikille!

Kiitollisena ajattelen teitä jokaista,

lämpimin terveisin Sanna

Kukkaseppele luonnonkukista

Eilen aamulla heräsin  poikkeuksellisesti jo ennen viittä tilaustyön takia.

Iltavirkulle  ei silloin tuu unta kuin muutama tunti. ;)

Kesäaamuna ei kuitenkaan aikainen herätys haittaa. 

Tyttö oli edellisenä iltana kerännyt kukkia lähiniityltä.

Mustikanvarpuja,koiranputkia, hiirenvirnaa, päivänkakkaraa, puna-ailakkia.

 Silmät sirrillään tehty työ... ei hassumpi vai mitä? ;)

Jalka paranee hyvin. 

Se ei tykännyt helteistä...vaan kipeytyi melkoisesti.  

Voitte kuvitella että, olisitte koko ajan laskettelumono jalassa 30 asteen helteessä. ;)

Sieltä voi löytyä se tunne joka mulla oli. 

Niin paljon kuin mä tykkään helteistä, niin nyt en niitä toivo muutamaan viikkoon!

Nyt onneksi kipu hellittänyt.

Annan sille kylmähoitoa useita kertoja päivässä turvotuksen estämiseksi

ja kivun lievittämiseksi. 

Kylmä vesikylpy vaikuttaa todella hyvin.

Kainalosauvat on jäänyt tuonne nurkkaan lojumaan. :)

Mukavaa tiistaita!

-Sanna-

Mökillä kalastettiin

Viikonloppuna lapset viihtyivät ongella pitkiä aikoja, tuulisesta säästä huolimatta. 

Kaikki ovat oppineet kalastuksen salat jo niin hyvin, että jokainen sai saalista.

Eikä neitiä iljettänyt madon laittaminen koukkuun. :)

Muutama isompikin kala tarttui koukkuun, kymmenien pienten ahventen joukossa.

Onkipaikan läheisyydessä olevassa huvimajassa paistoimme kaikenlaisia herkkuja. 

Nuorimmainen mutustelee pekonisientä tikun nokasta.

Lähellä majapaikkaamme on vanhan pihapiirin kirppis. 

Siellä oli monenlaista mielenkiintoista katsottavaa ja jotain pientä tarttui mukaankin, mm.pitsiliinoja.

Mökkiloma sujui todella leppoisissa tunnelmissa ja

nyt jaksaa taas paremmin tarttua arjen touhuihin pienen irtioton jälkeen.

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Sanna-

Kukat kukkii ilman huolehtimistakin ;)

Olen saanut huomata, että kauneutta ja kukkia on tuolla pihalla, vaikka en niistä pysty nyt huolta pitämään.

Suurin osa kukkapenkeistä jäi saamatta perinteiset keväthuollot ja silti ihan hyvin näyttävät voivan.

Nyt siis olosuhteiden pakosta olen opetellut uutta taitoa: 

Osata jättää tekemättä sellaiset työt, joita ei ole ihan välttämätön tehdä.

Viime syksynä tein talon pohjoisnurkalle uuden kukkapenkin, johon laitoin saniaista ja kuunliljoja. 

Hyvin saniaiset ovat lähteneet kasvuun uudessa varjoisessa paikassa.

 

 Mä en muistanut, että olin syksyllä istuttanut tällaisia kaunokaisia! :)

Pidän todella paljon näistä tulppaaneista, jotka kukkivat aika myöhään paikkansa takia.

Ne ovat puolivarjoisassa paikassa, jossa keväällä sulaa myöhään lumet.

 Tomaatit ja vähän muutakin sain istutettua kasvihuoneeseen siskoni avustuksella. 

Ehkä sinne mennään  seuraavassa postauksessa.

Viimeisimmässä Magneettimedia-lehdessä oli juttu kasvihuoneestani ja hiekkaviljelystä. 

Poikkeapa katsomaan jos aihe kiinnostaa. :)

Eilen jalkaterää säädettiin jyrkempään kulmaan ja

akillesjänne venyy nyt muutaman päivän aika kipeästi.

Viime viikolla pystyin jo käveleen ilman keppejä, 

mutta nyt ne on taas pari päivää käytössä, jotta jalka tottuu uuteen asentoon.

Mutta nyt on jo nähty että jalka on alkanut paranemaan ja jänne korjaantuu hiljalleen. :)

Taidan palata nyt käsitöiden pariin.

Leppoista tiistaita!

-Sanna-

Kesäloma

Koulun kevätjuhlassa koululaiset halusivat minuakin muistaa ruusuilla.

Tuli vähän haikea mieli, koska heidän kanssaan oli todella mukava työskennellä.

Vielä kevätjuhlan päätyttyä kaksi oppilasta toi minulle nuo vaaleanpunaiset ruusut.

Ihania iloisia oppilaita, jotka toivottelivat minulle hyvää kesää ja toipumisia. 

Sellainen todella lämmittää mieltä ja olisi tehnyt mieli halata niitä tyttöjä. :)

Heti juhlan jälkeen lapset pääsivät isänsä kanssa kalastamaan.

Reilun tunnin kuluttua tulivat iloisina kotiin ja kaikki pikkukalastajat saivat kalan, kolme kirjolohta!

Iltapäivällä mieheni teki nuotiopaikan pikaisesti (pihakeittiö meillä vielä odottelee valmistumistaan) 

ja laittoi loimulohen siihen lämpiämään.

Odotellessa tein kameran kanssa kierrosta pihapiirissä ja kuvasin kukkia.

Kevätvuohenjuuri...

Siperianunikko...

ja kevätkaihonkukka kukkii kauniisti.

Moni pihatyö saa nyt odottaa.

Mieli olisi vaan niin menossa kaikenlaisiin pihapuuhiin.

Ehkä minulle nyt opetetaan kärsivällisyyttä lisää ja kaaoksen sietokykyä.

Kaaosta nimittäin syntyy, kun perheessä äidin liikkuminen on rajoittunutta.

Aivan uskomatonta kuinka paljon kaikenlaisia töitä pitää vaan jättää tekemättä

ja tehdä vain välttämätön. Täytyy miettiä tärkeysjärjestystä tosissaan.

Hetken tie on kevyt.

Siihen haluan tarttua.

Vain juuri ne asiat mihin pystyn.

Se riittää nyt.

Koska elämä on tilanteesta huolimatta tässä ja nyt.

Eikä sitten kun mulla on "robottikenkä" pois jalasta 

tai sitten kun olen kuntoutunut.

Ne on hyviä tavoitteita, mutta elän tänäänkin.

Iloitsen kesästä.

Pysähdyn.

Katson kaikkea kaunista mitä näen ympärilläni.

Tunnen tuulen kosketuksen, 

nautin valosta, lämmöstä ja luonnosta.

Keskityn olennaiseen, kaikkein tärkeimpiin asioihin.

Rakkaisiin ihmisiin.

Tunnen kiitollisuutta.

Rauhoitun. 

Kesäyön tunnelmissa toivon sinulle ihania kesäpäiviä!

-Sanna-

Kesäkukkia pihalta

Aamulla keräilin pihapiiristä kaikenlaisia kukkia pojan avustuksella.

Niistä tein asetelman takan reunalle.

Vietän aika paljon aikaa nyt sohvalla, joten on kivaa piristystä kukat siinä näkösällä.

Puutarhalla kävin tiistaina. Yksi siskoistani oli kuskina ja

toinen tuli kaveriksi kantamaan kukkia ja taimia, kun itse en voi kantaa mitään.

Nyt olenkin saanut jälleen opetella sitä että,

on toisten avun armoilla monenlaisten asioiden kanssa.

En ole voinut kantaa kahvikuppiani pöytään keppien kanssa, en pysty siivoamaan, 

kuskata pyykkejä pihalle kuivumaan...jne.

Arki muuttuukin yllättävän haastavaksi kun ei voi kävellä ilman keppejä.

Monia asioita silti voin tehdä, mutta huomaan että väsyn todella nopeasti

ja jalka turpoaa, jos olen kauan ylhäällä.

Tunnin jumppa- ja venyttelytuokio lähes joka aamupäivä 

vähentää turvotusta ja pitää yllä lihaskuntoa.

Siitä tulee hyvä olo ja mieli, juuri sitä mitä aina liikunnasta haen.

Pitäis tieten hankkia kuntopyörä, 

koska sillä kuulemma saa ja voi polkea tällaisen vamman kanssa.

Maanantaina kävin kontrollissa jalan kanssa ja kipsi vaihtui tällaiseen kenkään. :)

Kaikenlaisia keksintöjä niitä on!

Lapset sanoo sitä robottikengäksi.  

Hassultahan se näyttää... toisten mielestä kuin laskettelukenkä.

Tässä kengässä jalka on nyt kaksi viikkoa 30 asteen kulmassa.

Sitten muutetaan kulmaa 15 asteeseen seuraavaksi kahdeksi viikoksi.

Sen jälkeen vielä kaksi viikkoa kenkä on suorakulmassa ja nilkka pääsee liikkumaan 15 astetta.

Samalla kenkään vaihdetaan ohuempi pohja, joten kävely helpottuu huomattavasti.

Juhannuksen jälkeen ollaan siis tuossa vaiheessa.

Parasta tässä kengässä on että sillä voi kävellä, ilman keppejä!

Ja kengän saa kokonaan pois, pesun ajaksi.

Robottikengällä siis mennään nyt seuraavat kuusi viikkoa. ;)

Huomenna ehkä saan kaverin kasvihuoneen laittoon ja

uusia kokeiluja olen suunnitellut hiekkaviljelyyn.

Ihanaa kun on kesä, kukat, linnut, vihreys...

Nautitaan niistä!

Terveisin Sanna