Norjan matkailua: Saltstraumen

 Teimme perheen ja kahden muun läheisen kanssa lomamatkan perinteisesti Norjaan. 

Junkerdalin kanjoni on aina yhtä jännittävä paikka mennä 

kapean tien ja vastaan tulevan liikenteen vuoksi.
Innostus ja jännitys vuoristomaisemista tuntui matkaseurueessa.

 Nuorisolla oli omat kivat juttunsa Norjassa, välillä temppuiltiin, 

välillä oli omat bileet asuntovaunussa. Musiikki ja laulu soi kaikuen kallion seinämästä. 

Useana iltana lähes koko porukka pelasi krokettia upean luonnon keskellä. 

Tekemistä ja ihmeteltävää riitti kaikilla.
Kahdeksan hengen seurue tarvitsi majapaikaksi kaksi telttaa ja yhden asuntovaunun.
Nuoriso majoittui asuntovaunussa ja aikuiset teltoissa.

 Minä  otin itselle omaa aikaa ja menin rantakiville 

istuskelemaan ja olemaan luonnon tyyneydessä.

 Rauha, levollisuus, kauneus ja selkeys on läsnä. 
Tässä paikassa on hyvä olla.

Minulta ei puutu mitään.
Kaikki on hyvin ja juuri niin kuin kuuluu olla.

Saltsraumenissa on maailman suurimmat pyörrevirrat. 

Ihmettelimme korkealta sillalta niitä ja luonnon kauneutta.
Auringon paiste lämmitti ja luonto näytti parhaimman puolensa auringon valossa.
Lokit lenteli alapuolellamme. Tuuli viilenti sopivasti.
Etäisyys ja maiseman näkemisen laajuus selkeytti olemista.

Voimme nähdä asioita niin monesta näkökulmasta, monella tapaa.

Korkealta näkee kokonaisuuksia ja laajasti.

Ruohonjuuritasolta näkee sen mikä on ihan tässä ja nyt, edessä.

Varjon suojasta voi nähdä kirkkaasti ja selkeästi.

Varjo tuo rajat ja raamit. Yksityiskohdat selkiintyvät.

Kuka katsoo ja miten, se ratkaisee.

Eikä itseasiassa kukaan ole sen oikeammassa kuin toinen. 

On vain oma näkökulma ja tapa katsoa maailmaa.

Olemmehan kaikki saman luonnon keskellä ja samassa maailmassa. 

Jossa jokaisella on oma paikkansa. Oma tehtävänsä.

Miksi on niin paljon valtataistelua ja kilpailua?

Kaikille riittää, kunhan vain annamme itselle
ja toisille tilaa olla juuri se joka on.
Se, jolla on kyky tarkkailla ja olla tässä hetkessä läsnä.
Se, joka todellisuudessa on.

Puhtaat virtaavat vedet saivat haltioitumaan luonnon ihmeellisyydestä.

Virkistävää ja puhdistavaa oli tuonne pulahtaa. 

Aikuisistakin tuli uteliaita tutkijoita ja innostuivat virtaavasta vedestä.

Otin aina sopivan tilaisuuden tullen hetken itselleni.

Istahdin kivelle kuulostellen tuntemuksia ja ajatuksiani.

 Antaa virran viedä pois kaikki se, mitä en enää tarvitse.
Antaa virran puhdistaa ja virkistää.

Meillä on kyky päästää irti vanhasta ja tehdä tilaa uudelle.
Saamme mahdollisuuden kasvaa,
uudistua ja tulla enemmän omaksi itseksemme.

Säilyköön tämä valppaus ja selkeys, jonka luonnon läheisyydessä tavoitin.
Läsnäololla elämä saa virrata minussa vapaasti ja puhtaasti, juuri sellaisena kuin se on.

Luonto tekee ihmiselle hyvää. 

Se on paras paikka olla ja löytää kaikki se hyvä ja tärkeä, mitä elämässä on.

Mitä enemmän olen luonnossa, sitä paremmaksi tunnen oloni. 

Ihmeellinen on luonnon vaikutus.

Salstraumenin läheisyydessä majailimme kolmen päivän ajan.
Kalastus oli hyvin palkitsevaa pyörrevirtojen läheisyydessä
ja saimmekin nauttia seitistä tehdystä ruoasta heti alkulomasta.
Luonto oli läsnä myös ruokien muodossa.
Matkatarina jatkuu seuraavassa postauksessa.

Valoisin terveisin Sanna

Tuunauspäivän satoa

Heippa blogisiskot!
Eilen me siskojen (siskoihin kuuluu siis mun siskot ja mun veljien puolisot)
kanssa jälleen tuunasimme ja värkkäilimme yhdessä.
Mä tein sammaleesta kruunun...
Pohjana on rautalangasta väännetty aihio ja
sen päälle kiinnitin ohuella rautalangalla sammalta.
Helminauhakoristelu sitten lopuksi. :)

Kierrätys tuntuu olevat meillä siskoilla yhteinen tärkeä asia käsitöitä tehdessä, sen huomasin.
Yksi virkkasi mattoa vanhoista matonkuteista,
jotka oli jo entiseltä omistajalta saanu polttotuomion.
Lastenhuoneeseen ihanan värikäs matto!

Yksi teki lyhtyjä pilttipurkeista parvekkeelle,
 tulikohan ne johonkin puunoksaan siellä roikkumaan.

Yksi kutoi asustekokonaisuutta, vielä puuttuu hattu ja kaulahuivi.

Ja yksi uudisti vauvan makuupussia laittamalla uuden kankaan siihen päälle.
Näin saa itselleen tai lahjaksi mieluisan värisen makuupussin. :)
Melkoinen pulina, hälinä ja sotku tuunauspuuhissa tulee,
kun on paljon porukkaa tekemässä ja lapset juoksee ja leikkii...siinä sivussa.
Ihanan elämän makuista!

Huikeat 50000 meni rikki laskurissa,
joten teille kaikille kiitokseksi järjestän arvonnan.
Lähiaikoina. :)


Mukavaa sunnuntaita!
-Sanna-

Sienestää siskojen kanssa

Kävimme viime viikolla siskojen kanssa sieniä katselemassa. 

Tätä tietä lähdimme kulkemaan peikkometsään,

jollaiseksi mukana olleet lapset metsää kutsuivat.

Sieniä kasvoi sammaleen seassa ja

niitä yritimme tunnistaa tytön kanssa.

Haperoitako??

Tämäkin??

Entä nämä?

Haperoita en ole oppinut poimimaan ja käyttämään,

vaikka ne ovatkin kuulemma todella hyviä ruokasieniä.

Metsässä oli eniten haperoita ja nyt innoistuinkin,

jospa oppisin niitä tunnistamaan varmasti.

Nyt keräsimme vain tatteja ja rouskuja.

 Niistä ei sitte tullu otettua yhtään kuvaa.

Kenenhän koti tuolla kannonkolossa on? :)

Kanttarelleja kävimme etsimässä toisesta paikasta ja

pannullinen niitä löytyikin. 

Oikeaa herkkua! :)

Samalla reissulla löysin  aarteita,

joita pitää vähän kunnostella.

Niistä kerron myöhemmin, kunhan saan kunnostustyöt aikaseksi.

Nyt yritän parannella lievää flunssaa ja lepäillä.

Aurinkoisin terveisin 

Sanna

Riippukeinu ja lepo

Hei!

Aika vierähtää vauhdilla ja syksy hiipii hiljaa Toukokalliolle. 

Vielä viikko sitten makoilin iltaisin riippukeinussa terassillamme.

Kuuntelin lintujen laulua ja hiljaisuutta hitaasti keinahdellen.

Katselin salamoiden räiskettä  ihmettellen ja ihastellen luonnon voimaa.

Vilkkaiden ja raskaidenkin päivien jälkeen on ihanaa rauhoittua ja levätä.

Mietin kuinka tärkeää on tietää jokaisen mitä kulloinkin jaksaa 

ja kuinka elämä opettaa rajallisuutensa.

Mitkä asiat todella ovat elämässä tärkeitä? 

Onko se, että koti on viimeisen päälle?

Tai rahaa kaikenlaiseen "niin tarpeelliseen"?

Vai se että näkee lapsen ilon tai murheen tekemisen lomassa? 

Tai pienet onnen rippeet arjen touhuissa, murheenkin keskellä?

Kysymyksiä voisi olla vaikka kuinka paljon

ja vastauksia monenlaisia 

riippuen kuka vastaa ja millaisessa elämäntilanteessa elää.

Joskus elämään tulee suuriakin muutoksia ja ne saattaa pysäyttää.

Olenkin huomannut kuinka tärkeää on kuunnella muutoksen  tuomaa viestiä ja

kysyä itseltä mitä minulle kuuluu ja läheisilleni oikeasti kuuluu.

Pysähtyessä huomaa elämänsä tärkeimmät asiat. 

Silloin ymmärrämme pitää rakkaimmistamme huolta 

ja osoittaa heille kuinka paljon välitämme.

Kertoa ystävälle, kuinka tärkeä hän on

ja muistamme ottaa riittävän usein yhteyttä.

Emmehän anna arkisten kiireiden alle unohtua läheisistä välittämistä.

Se että pidämme toisistamme huolta antaa valtavasti voimaa ja iloa elämään! 

Kiitos sinulle ystäväni, joka kysyit minun kuulumisia. 

Kiitos sinulle blogiystäväni, joka piristät päiviäni mukavilla viesteillä!

Tiedätkö, että se merkitsee minulle todella paljon.

Iloa ja rakkautta elämäänne!

Lämpimin terveisin Sanna

Leikkimökin maalausta

Heippa taas!

Leikkimökkiä olen maalaillut tällä viikolla ja nyt se näyttää oikein pirteeltä, vai mitä?

Sisällä seinät on paneeloitu, katosta vielä puuttuu, kun materiaali loppui kesken.

Opettelin usean vuoden tauon jälkeen käyttämään sirkkeliä, kuviosahaa ja naulainta.
Ja osan seinistä paneeloin itse. :)

Hyllyäkin aloittelin sinne... 

Oispa mukava päästä jo sisustelemaan!

Vaahteran alla on kiva paikka leikkimökille. 

Samalla tulee mukavia piilopaikkoja lapsille. 

Lapset ovatkin jo ottaneet käyttöönsä pienen terassin. 

Kaksi nuorinta saivat vihreät tuolit synttärilahjaksi ja sopiva paikka niille löytyi pian.

Nyt pieni jakkara saa toimia pöytänä, kunnes saan tehtyä siihen vähän isomman.

Terassin lattia pitää maalata vielä toiseen kertaan, 

muut pinnat saivatkin jo kaksi maalikerrosta.

Täytyy käydä ostamassa lisää...

Oven kahvaksi laitoimme tuollaisen käkkyrän. 

Se on lojunut puhapiirissämme muutaman vuoden, ilman mitään tarkoitusta.

Viikonloppu on sujunut rauhallisesti.

Kolme vanhinta on reissussa minun vanhempieni ja veljieni kanssa ja

meitä on ollut vain neljä täällä kotona.

Olemme viettäneet iltoja joen rannassa, kalastelleet ja nuotioineet.

Mieheni sai eilen kaksi kirjolohta ja ominkin virvelin sen jälkeen itselleni.

Mutta ei mulla tärpännyt tällä kertaa. :)

Tuon kukkakimpin kokosin siellä rannalla ja 

laitoin sen kallion koloon odottamaan kotiin lähtöä.

Mukavaa heinäkuista viikkoa!

 -Sanna-

Kalastamassa

Hei!

Juhannuksen aikaan menin lasten kanssa lähellä olevalle joelle kalastamaan ja makkara paistelemaan. Kalastelusta ei kuitenkaan tullut oikein mitään tämän iloisen puuha-peten ansiosta.

Hänellä kun riittää kaikenlaista mielenkiintoista puuhaa rannalla...mieluisimpana kivien heittely.

Ja siinähän mulla sitten riittää touhua kun yhtä varoittelen ettei heitä toisia kalastajia kivillä, 

toisen siimoja irrotellaan sähköjohdoista ja puusta...

Kolmevuotias oli todella vauhdissa, kun kengätkään ei pysy jalassa.

Jos vähän erehdyin kuvaamaan, sai jo vauhdilla katsella mihin poika katosi ja juosta perään. 

Täytyy myöntää, mä luovutin! 

Totesin että on varmaan helpompi kun lopetamme kalastamisen ja menemme tekemään nuotiota. 

Niin, kaikki muu tarpeellinen olikin mukana paitsi tulitikut! 

Etsimme löytyiskö autosta jostain tikkuja ja kun ei, niin päätimme lähteä kotia takasin...aika pettyneenä. Liikkeelle päästyämme nuorimmaisella oli tekemisen puutetta tai jotain,

kun jostain syystä heitti limsapullon,

johon tuli reikä ja sitähän sitten roiskui ympäri autoa. 

Minä kun  ajoin en voinut ku sanoa vanhimmalle pojalle että ota se pullo ja laita jalkatilaan, mä pysähdyn! Ripeästä toiminnasta huolimatta auto oli melkoisessa siivossa tuon jälkeen.

Sisuunnuin siitä että varmaanhan me makkarat paistetaan vielä nuotiolla ja 

haimme kotoa tulitikut ja puita.

Menimme rauhallisempaan paikkaan jossa ei ollut muita. 

Siellä puuha-peten kekseliäisyys ei ollut parhaimmillaan ja saimme lopulta rauhoittua nuotion äärellä.

Joki oli vähän matkan päässä ja ihastelimme siellä kaunista luontoa.

Kaipasin juhannuksen jälkeen omaa aikaa  ja silloin menen usein merelle, kävemään ja juoksemaan.

Ihanaa on tuntea tuuli ja meren tuoksu!

Tasan puolen yön aikaan näytti näin kauniilta! 

Kuinka mieli rauhoittuukaan luonnon keskellä. :)

Kun kalastus jäi minun osalta juhannuksena pariin heittoon, lähdin pojan kanssa tiistai-iltana kalaan.

Tunnin aikana sain kirjolohen ja taimenen!

Kun vuorokaudella luvalla ei saa ottaa kuin kaksi lohikalaa, minun piti lopettaa virvelöinti.

Poika jatkoi vielä jonkin aikaa ja sai puolikilosen ahvenen.

Kirjolohi ja ahven onkin jo savustettu ja syöty, taimenta syödään suolattuna.

Ehkä mä vielä innostunkin uuteen harrastukseen!

Toiveikasta torstaita ja leppoisia kesäpäiviä!

Sanna

Hyvää juhannusta!

Luonnonkukat kukkivat parhaimmillaan juhannuksen aikaan. :) 

Luonto on kauneimmillaan ja minä olen surullinen.

Olisin halunnut viettää juhannusta kaikkien rakkaimpien kanssa,

mutta mieheni lähti "muille vesille" juhannuksen viettoon, eli kalastelemaan.

Aikaisempina vuosina olemme perheen kanssa käyneet asuntovaunulla reissussa juhannuksen aikaan.

Minulle on tärkeää että juhannus vietetään perheen ja läheisten kesken.

Kuinka sinä vietät juhannusta?

Mitkä asiat sinulle siinä ovat tärkeitä?

Onneksi luonto ja sää ovat niin kauniita että ne vievät kaipuuta pois ja antavat iloa tähän päivään.

Toisinaan suru ja ilo kulkevat käsikädessä.

Nauttikaa rakkaimpien seurasta ja ihanasta kesästä!

Sanna

Leikkimökki valmistuu

Kun vaahtera kukki, kerroin teille että meillä alkaa pieni rakennusurakka.

Omenapuun aloittaessa kukintaansa kerron teille mikä se on.

Kuten otsikkokin kertoo, kysymys on leikkimökistä tai -majasta.

Lautakasa on vähän jo vähentynyt, kun mökin runko on noussut harjakorkeuteen.

Tässä vähän jo ulkovuoraustakin on paikoillaan. 

Vanhat ikkunat sain  vanhemmiltani ja pienemmät löytyivät meiltä.

Kuva otettu pariviikkoa sitten.

Eilen päivällä menin kuvailemaan miestäni työn touhussa, justiin ehdin ennen kuin katto tuli valmiiksi. Ulkovuoraus ja katto on tehty kuusen pinnoista.

Pintojen alla mökin sisäosan kohdalla on peltiä, jotta sade ei mene sisälle. 

Katon viimeistelyt menneillään.

Seuraavaksi on vuorossa terassi ja kaiteet.

Siinä onkin minulle puuhaa, kun kuorin pieniä kuusia paljaaksi.

Eilen illalla mökki näytti tältä.

Terassin lattia ja kaiteet valmiina. 

Nyt sisälle tulevat laudat ovat kuivumassa auringossa, niistä tulee lattia. 

Seinäpanelit sisälle löysin autotallin vintiltä...rakennus aikaisia jäännöksiä.

Sisältä mökki tulee valkoiseksi, ehkä lattiakin.

Valkoista tulee myös ulkopuolelle ikkunanpuitteisiin, oveen, ohtalautoihin ja ehkä terassin kaiteisiin. Rakennuspuuha siis jatkuu.

Toisinaan minun ideoita mieheni pitää aika erikoisina... ja ei aina ole oikein innostunut niistä! 

Tähän sain hänen pään käännytettyä seuraavalla konstilla. 

Pari vuotta sitten löysin kuvan, jossa oli omenapuuhun rakennettu kuusenpinnoista maja ja ihastuin siihen. Laitoin kuvan vessan seinälle...siellä kun on aikaa  haaveille.

Kuva taisi tehdä tehtävänsä miehenikin päässä!

Hän alkoi sen jälkeen kun oman metsän saimme ostettua, puhumaan leikkimökin tekemisestä. :)

Tänään vietämme tuplasynttäreitä kun kaksi nuorimpaa poikaa täyttävät vuosia. Eskarilainen 7 vuotta ja nuorin 3 vuotta. Vesipyssyleikkien saattelemana juhlat vielä jatkuvat illalla, kun kummeja tulee käymään.

Muistammeko aikuiset nauttia lasten ilosta?

Muistatko sinä?

Vaahteran kukkiessa

Toukokallion isäntä osti viime vuonna traktorin sukulaismiesten kanssa yhdessä. Mä kyllä vähän ihmettelin... Mitä ihmettä me tehdään traktorilla? Pikkuhiljaa mulle on auennut tää juttu! ;) Hän nimittäin osti meille metsääkin ja siitä mä oon mielissään. Mä saan sieltä kaikenlaista puutarviketta, risuja, oksia, jäkälää, sammalta... Ei tarvitse enää maanomistajien lupaa kysellä ja materiaalia saa riittävästi. Kunhan vaan viitsii itse lähteä hakemaan, n.20km päästä ja huonon kelin aikaan vajaa kilometri kävelyä. Talvella metsäämme menee tie, kesällä sinne ei pääse autolla.

Vihreää kultaa isäntä sahasi kevättalvella. Vasemmassa laidassa polttopuurankoja ja oikeassa laidassa on tukkeja, jotka viime viikolla vietiin sahalle.

Tässä ne tukit sitten on! Koko perheen voimin taapeloimme laudat ja lankut kuivumaan. Tänä iltana piirtelimme kuvia paperille... Ihania suunnitelmia... Jotain sellaista mistä olen kauan haaveillut. Kerron teille sitten kunhan asia etenee.

Tänään tarkastelin vaahteran kukkia. Ne ovat todella kauniita. Edelleen nautin lämpimistä päivistä ja puutarhatyöt edistyvät siinä samalla. Ja juuri tässä järjestyksessä, Kun osaa nauttia, työtkin sujuvat kuin itsestään!

Valoisia ajatuksia toivottaen Sanna

Aurinko lämmittää

Mä nautin ihan täysillä näistä ihanista lämpimistä päivistä! Kukat nousee melkein silmissä mullasta ja alkavat aukaista nuppujaan. Narsissit ovat hakeneet paikkaansa meidän kallioisessa pihassa, useamman vuoden ajan. Nyt ne palkitsevat minua ja kertovat olevan sopivalla paikalla. :)

Päivänliljan lehtien lomassa näkyy jo nuppuja. Eilen en vielä niitä huomannut, tänä iltana kuvatessani yllätyin! Aurinko on saanut paljon aikaan parin päivän aikana. Tänään alkoi nurmikkokin vihertään oikein kunnolla ja koivut ovat hiirenkorvalla.

Idänsinililja ja siperianunikko levittäytyvät yhdessä kukkapenkissäni. Ne viihtyvät kallion läheisyydessä. Siperianunikko tykkää huidella ympäri kukkapenkkiä, mutta mä sitten niitä karkureita kuskaan oikealle paikalle. Uusia karkureita on jo tällekin keväälle löytynyt aika ison penkin toisesta laidasta. ;)

Valkovuokko aloittelee kukintaansa unkarinsyreenin juurella.

Rantakauden avasimme tänään menemällä Kalajoelle merelle. Lapset pulikoivat matalassa rantavedessä, jota paahtava aurinko oli lämmittänyt. Auton mittari näytti 27 astetta!

 Poika yrittää pukkia uimapatjaa eteenpäin vähän liian matalassa vedessä.

Enpä muista toista kevättä, jolloin olisimme olleet meren rannalla toukokuun puolessa välissä.

 

Kuinka moni on jo ehtinyt tuskailla, että on jo liian lämmintä?

Kaikki ei helteistä tykkää, mutta minä NAUTIN!

Ihania kesäisiä päiviä toivotellen Sanna