Näytetään tekstit, joissa on tunniste kranssit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kranssit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tervehdys kaikille!


Pitkästä aikaa päätin kirjoittaa ajatuksiani tänne blogiin. :) Ajatuksia, jotka tässä hetkessä heräävät. Ne kertovat luovuudesta. Valinnoista. Siitä, mistä olen löytänyt kokemuksen hyvästä elämästä.

Blogini on syntynyt luovuudesta. Kaikki mitä tänne olen laittanut, on syntynyt luovuuden kautta.
Mitä luovuus on sinulle? Kuinka se sinun elämässäsi ilmenee?

Minulla se on aikaisemmin ilmennyt käsillä tekemisen kautta.
Käsitöiden, sisustamisen, askartelun ja puutarhassa puuhastelun kautta.
Nyt huomaan, että ilmenemismuoto on muuttunut viime vuosina.
Käsitöiden tekeminen on vähentynyt, huomattavasti.
Jossain vaiheessa se jäi kokonaan pois, rasitusvamman takia. Kädet tarvitsivat lepoa.
Luovuus vaihtoi "kanavaa" ja se on enemmän ajattelun puolella.
Lisäksi valokuvaaminen ja piirtäminen kulkevat vahvasi mukana.
Olen siis tahtonut oppia ajattelemaan luovasti ja joustavasti.
Kun käsitöiden tekeminen väheni, niin samalla kirjoittaminen lisääntyi.
Opiskelujen myötä olen kirjoittanut paljon, luonut uusia ajatuksia, pohtinut ja analysoinut.
Niin, mitä olen pohtinut ja analysoinut?
Elämää, ilmiöitä, itseäni, hyvinvointia, ihmisyyttä, tunteita.
Ja samalla, olen opetellut tiedostamaan ja hyväksymään tätä hetkeä juuri sellaisena kuin se on.

Miten luovuus tähän liittyy? Nyt hetkeen? Tiedostamiseen?
Luovuus ilmenee tässä hetkessä, sen kautta löydämme itsestämme ja elämästä jotain uutta.
Sen kautta voimme kasvaa enemmän omaksi itseksemme, sekä ilmentää jotain itsessäni olevaa. Luovuus on tiedostamista. Se on heittäytymistä elämään, Nyt -hetkeen.
Se on läsnäoloa. Suostumista elämän virtaan.
Elämä on liikettä. Se ei pysähdy, vaan kulkee ja elää koko ajan.
Mutta ihmisen on hyvä toisinaan pysähtyä, jotta näkisi sen mitä nyt tapahtuu
ja mikä nyt tahtoo tapahtua, minun elämässäni.
Sillä jos menee niin vauhdilla ettei näe ja tiedosta mitä omassa elämässä tapahtuu juuri nyt,
niin silloin ei myöskään kykene vaikuttamaan siihen, vaan saattaa kulkea sellaisessa virrassa,
joka ei ehkä ole omaa elämää. Silloin ei ole hyvä olla.
Kysyin joitain vuosia sitten, kenen elämää elän? Onko elämäni itseni näköistä?
Miksi elän niinkuin elän? Miksi teen niin kuin teen? Miksi valitsen niin kuin valitsen?
Pysähtymällä ja tarkkailemalla mitä minussa tapahtuu, olen saanut vastauksia. Yhä uudelleen ja uudelleen. Niissä hetkissä, löydän tienviitat, sen mikä suunta juuri tässä hetkessä on hyvä valita.



Olen valinnut tien Kohti Hyvää Elämää.
Askel askeleelta valitsen sen, mikä tuntuu juuri oikealta tässä hetkessä.
Se, mitä se on, ei tule aina tunteiden kautta, vaan saan vastaukset intuition kautta.
Se on syvempää ymmärrystä ja tietoa siitä, mikä on hyväksi laajempaa kokonaisuutta ajatellen,
eikä vain itseäni ajatellen.


Tällä tiellä minua tukenut opiskeluni Hyvinvointivalmentajaksi vuosi sitten,
sekä tänä talvena ollut jatkokoulutus.
Sieltä olen löytänyt avaimia hyvinvointiin ja hyvään elämään.
Sellaisia avaimia, jotka todella toimii! Kun vain itse sitoutuu ja ottaa vastuun omasta elämästään.
Ne avaimet toimivat silloin kun niitä itse käyttää.
Se ei lopulta auta itseä eteenpäin, että joku neuvoo miten niitä avaimia käytetään.
Siinä saa kyllä tiedon hyvästä elämästä, mutta se ei vielä riitä. On itse tiedostettava ja otettava vastuu. Tehtävä tarvittavat teot. Täytyy löytää tahto elää itsensä näköistä elämää ja hyvää elämää.
Sekä uskoa olevansa sen arvoinen.



Jos tahtoo elää hyvää elämää, on tärkeää hyväksyä tämä hetki juuri sellaisena kuin se on.
Ja on tärkeää hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin nyt on. Koska se kaikki jo on NYT.
Sillä jos en hyväksy itseäni ja Nyt -hetkeä sellaisena kuin se on, silloin vastustan sitä, tiedostamattani. Ja kaikki se mitä vastustan,  vahvistuu. Mitä asioita siis haluan vahvistaa elämässäni?
Mitkä ovat hyviä asioita, hyvää elämää tukevia valintoja? Mistä sinä löydät hyvän elämän?

Valoisaa ja tietoista maaliskuun alkua!

-Sanna-


maanantai 26. joulukuuta 2011

Joulun ajan tunnelmaa


Toukokallion joulu on sujunut mukavasti läheisten parissa.
Aika touhukasta on ollut, kun meillä käy useita vieraita ja itsekin vierailemme sukulaisilla.
Eilinen ilta vierähti  veljen luona saunoessa ja kylpypaljussa löhöillessä.
Oli siinäkin ihmettelemistä ulkomaalaisella vieraallamme, niin erilaista kulttuuria.


Aaton tunnelmia muutamin kuvin...


Lapset halusivat kasata paketeista tornin kuusen viereen. ;)






Kuusen koristeet olen tehnyt lähes kaikki itse.
Joka jouluksi yritän tehdä jotain uutta.
Uusina koristeina on rautalangasta väännettyjä palloja. 
Ne maalasin turkoosilla maalilla ja vähän päälle valkoista maalia, kuin lumeksi.


Saadut joulukortit keräsin vanhaan ikkunaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla.
Itsekuvatut joulukortit näyttää olevan tänä jouluna suosittuja. :)


Valokranssin tein siskolle lahjaksi.
Itselläni on ollut tällainen vessassa kaksi vuotta ja valot on aina päällä.
Toivottavasti nämä valot kestää ihan yhtä kauan.


Lapsiperheen joulu ei ole kovin rauhallinen...
Sitä kaipaan nyt, rauhallisuutta ja hiljaisuutta.
Siitä onkin toivoa, kun huomenna lähdemme mieheni kanssa kaamosmatkalle pohjoiseen. :)
Siellä on aikaa rauhoittua ja nauttia kauniista luonnosta.

Hyvää Tapaninpäivää!
Lämpimin terveisin Sanna

torstai 22. joulukuuta 2011

Havukranssi ja -köynnös


Havukranssi on koristanut oveamme jonkin aikaa. 
Sydämet ovat vaan odottaneet maalausta, 
kun ei ollut helppo löytää turkoosia spray-maalia.
Tämän joulun väreiksi olen valinnut valkoisen ja turkoosin. 
Värit tulee näkymään koristeissa, kynttilöissä, kattauksessa...

Sydämet on väännetty rautalangasta, 
kiertämällä sukkapuikon ympärille ensin lankaa 
ja siitä kierretystä sitten aletaan muotoilemaan sydän.
Samalla tekniikalla olen tehnyt joulukuuseen palloja. 
Niistä kuvia sitten kun saadaan kuusi koristeltua.
Toimme sen sisälle tänään sulamaan, joten ehkä huomenna...


Köynnöksen tein todella pikaisesti jäljelle jääneistä havuista. 
Valoineen se toivottaa ihan kaikki vieraat meille lämpimästi tervetulleeksi.

Tänään meillä oli lasten kanssa pientä järjestelyä ohjelmassa, jokainen omissa huoneissaan.
Isommat lapset puuhastelivat muuallakin talossa.
Joulu lähestyy mukavasti ja edelleenkään ei ole mihinkään kiire. ;)
Tuntuu uskomattomalta, että kun ei kiirehdi ja stressaa mitään joulujuttuja, 
niin silti kaikki tarpeellinen tulee tehtyä ja hyvällä mielellä. 
Ja muistutan teitäkin...että tänään kääntyy suunta valoa kohti! :)

Joulutunnelmissa...
-Sanna-



tiistai 11. lokakuuta 2011

Kranssi koivunoksista


Niin kivasti oli jäkälä alkanut kastavaan pihapiirissä olleessa koivun oksissa.
Kaadettuamme keräilin niitä talteen kuivumaan.
Ystävän luokse mennessä mietin, mitähän veisi tuliaiseksi. Jotain nopeaa ja helppoa...
Muistin varastossa olevat oksat ja etsin kuumaliimapyssyn.
Katkoin pätkiksi oksat.
Aloin liimailemaan pätkiä toisiinta ja ympyrän muotoon.
Säästelin "jäkäläisimmät" päällimmäiseksi.
Siitä se kranssi sitten vaan muotoutui, aikaa meni ehkä noin tunti.

Olin tyytyväinen lopputulokseen...
olihan tämä ensimäinen kokeilu tuollaisesta kranssista. :)
Ystäväkin vaikutti tyytyväiseltä kranssin saatuaan!

Teen kyllä muullonkin tuollaisia...
ehkä kokeilen korin tai vadin muotoonkin oksista.  
Pitää vaan ensin hakea niitä lisää sisälle kuivumaan. :)

maanantai 8. elokuuta 2011

Norjan matkailua


Kolme siskoa päätti viime viikko sitten, että nyt lähdetään asuntoautolla Norjaan.
Houkuttelivat minutkin mukaan. :)
En voinut itse ajaa ollenkaan, mutta olihan siinä kolme kuskia jo.
Kukaan ei ole koskaan ajanut asuntoautolla ja lähteminen taisi jännittää kaikkia.
Tiistai-iltana pääsimme liikkeelle ja alkukommelluksien jälkeen matka alkoi sujua.



Norjan raja lähestyi keskiviikkona ja mieleeni hiipii pieni epäilys taivasta katsellessa...
"Ei kai vaan ole taas sellainen suttunen sää, ettei vuorista näe kuin pienen osan."
Niin monesti on sateinen ja tuulinen sää häirinnyt upeita maisemia Norjassa matkaillessamme.
Ensimmäinen ilta siellä pilvistä ja vähän sadetta...


Mutta loppuviikon olikin aivan upeat säät.
Saimme todella nauttia niistä ja luonnon kauneudesta.


Kuljeskelimme rantakallioilla...


ihmettelimme luontoa...



keräsimme kanervia ja hillan lehtiä, joista askartelimme kransseja iltaa istuessa.


Tutustuimme Narvikin kaupunkiin...


ihastelimme taloja ja pihoja...


ja kauppakeskuksen vaate- ja sisustusliikkeitä.



Minä ja nuorin siskoni kalastelimme vähän.
Sisko saikin elämänsä suurimman kalan, jonka minä tuomitsin heti pieneksi, turskaksi. ;)



Auringonlasku oli viimeisenä iltana upea.
Oli ihana rauhoittua vaan katselemaan ja kuuntelemaan aaltojen läiskettä.


Aamukahvilla auringon lämmittäessä.
Ei millään haluaisi lähteä takaisin!
Vielä kävimme rannassa kahlaamassa ja ottamassa viimehenkoset merituulesta. :)


Vuonot oli kuitenkin jätettävä taakseen ja aloitettava kotimatka.
Jälleen jää ikävä ja kaipuu upeisiin maisemiin ja luonnon rauhaan.



Paluumatkalla pysähdyimme muutamissa kivoissa paikoissa Ruotsin puolella.
Tämän hirsikirkon läheisyydessä keittelimme ruokaa ja ostimme viimeisiä tuliaisia.
Kaikin puolin koko matka sujui loistavasti!
Kiitokset siskoille ja loistaville kuskeille! :)

Nyt paluuta arkeen uusin voimin...
Pyykinpesu odottaa. ;)

Lämpimin terveisin Sanna



tiistai 19. heinäkuuta 2011

Mesiangervokranssin tekoa jalka jäässä


Kattelin keittiön ikkunasta pellolle ja keksin...
Teen mesiangervosta kranssin oveen juhlien ajaksi...jos ehdin!
Lapset pöristivät mönkijällä pellolle ja toivat mulle ämpärillisen kukkia.
Aamupäivä meni mulla viimeisissä järjestelyissä ja salaatin teossa. 
Jalka ei oikein tykännyt, kun lepoa ei ollut tarpeeksi. 



Tutuksi tullut kivun- ja turvotuksen lievityskeino helpotti olotilaa ja
siinä mulle tuli sopiva tilaisuus valmistaa kranssi. :)

Ajan hyötykäyttöäkö? 
Jalan "liotuksen" parissa on tullut vietettyä monta tuntia viime viikkojen aikana.
On ollu pakko keksiä siihen jotain tekemistä ettei ois niin tylsää istuskella pesuhuoneessa. 
Virkkausta, hartioiden venyttelyä, rautalankatöitä... 
Ja EI oo tylsää! :)

Palataan taas!
-Sanna-

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kukkaseppele luonnonkukista

Eilen aamulla heräsin  poikkeuksellisesti jo ennen viittä tilaustyön takia.
Iltavirkulle  ei silloin tuu unta kuin muutama tunti. ;)
Kesäaamuna ei kuitenkaan aikainen herätys haittaa. 

Tyttö oli edellisenä iltana kerännyt kukkia lähiniityltä.
Mustikanvarpuja,koiranputkia, hiirenvirnaa, päivänkakkaraa, puna-ailakkia.

 Silmät sirrillään tehty työ... ei hassumpi vai mitä? ;)

Jalka paranee hyvin. 
Se ei tykännyt helteistä...vaan kipeytyi melkoisesti.  
Voitte kuvitella että, olisitte koko ajan laskettelumono jalassa 30 asteen helteessä. ;)
Sieltä voi löytyä se tunne joka mulla oli. 
Niin paljon kuin mä tykkään helteistä, niin nyt en niitä toivo muutamaan viikkoon!
Nyt onneksi kipu hellittänyt.
Annan sille kylmähoitoa useita kertoja päivässä turvotuksen estämiseksi
ja kivun lievittämiseksi. 
Kylmä vesikylpy vaikuttaa todella hyvin.
Kainalosauvat on jäänyt tuonne nurkkaan lojumaan. :)

Mukavaa tiistaita!
-Sanna-

lauantai 4. joulukuuta 2010

Havukransseja

Havukranssit saivat tänään koristuksen päälleen.
Pohjat olin tehnyt alkuviikosta.
Tämä kranssi on tulee meidän ulkooveen...
Kunhan tekolumet ensin kuivuvat.

Rautalankasydämiä koristeena.


Tämän kranssin vien tänään kiitokseksi siskolleni ulkosaunan lainasta. 
Ystävälle järjestämme kivan illan yllätyksenä, ettehän kerro hänelle mitään!
Todennäköisesti hän ei ehdi vierailemaan ainakaan tänään blogissani, joten yllätys pitäisi onnistua. :)





Leppoisaa lauantai-iltaa!

Lämpimin terveisin Sanna

perjantai 3. joulukuuta 2010

Yhdessä tekemisen iloa! :)


Viikko on vierähtänyt taas vauhdilla, kun päivät on täyttynyt monenlaisista puuhista ja töistä.
Viime viikonloppuna olimme mökillä siskojen ja veljien puolisoiden kanssa,
yhteensä kymmenen naista ja lisäksi yksi ihan pikkuruinen, kuukauden ikäinen tyttövauva.
Jos vähänkin kuvittelette että  siskoissa on samaa verta kuin minussakin, 
niin mitähän siellä mökillä puuhaillaan? ;)
Kaikenlaisia käsitöitä, jokainen omalla tavallaan!
Vähän liikuntaakin, mm. hauskoja hyppykuvia otimme pakkasessa auringon paistaessa.
Ja siihen vielä hyvää ruokaa ja herkuttelua, puheen pälpätystä.
Todellista naisenergiaa oli kyllä ilmassa ja 
niin hauskaa, että mulla ainakin oli kyljet kipeänä nauramisesta! ;)

Sitten kuvia kättemme töistä...
Vanhoista räsykuteista pitsimattoa oman mielen mukaan.

Valmiin ohjeen mukaan valmistui kaunis pitsimatto.

Tästäkin tulee matto, kuteet vaan loppui kesken.
Palasia taitaa tulla koko mattoon 15-18kpl, jotka kasataan yhteen, 
ehkä jokin pieni virkattu palanen tulee väleihin.
Yksi maton aloitus jäi kuvaamatta, mustasta trikoosta alkoi valmistua myös pitsimatto.


Eri sävyissä virkattuja kaulahuiveja, jotka vielä huovutetaan.


Kukka laukkuun koristeeksi.



Lapasia neulottiin myös, yhdet jäi kuvaamatta.

Rautalankakranssin vääntämistäkin kokeili yksi mun siskoista.
Ehkä vähän innostui liikaa polkemaan kasaan sitä, 
kun mä videokuvasin sitä touhua, enkä huomannut rajoittaa siskon innostumista! ;D
Onneksi rautalankaa on helppo muokata takaisin haluamaansa muotoon.


Mä vääntelin sydänkoristeita rautalangasta,
neuloin säärystintä ja tuubia.
Jälkimmäisistä kuvaa myöhemmin, kun valmistuvat.

Mietin että jotain tästä vielä puuttuu...
Kaksi teki langasta palloja kuuseen,
vesi-ilmapallon päälle kieritetty valkoista lankaa ja se uitettu vesi-liimaseoksessa.
Voi olla etten ihan kaikkia käsitöitä muista, mutta paljon siellä tapahtui
ja mökki oli kyllä sen näköinen että kymmenen naista siellä värkkäilee. :)
Kiitos vielä kaikille osallistujille ja taidamme ottaa vuoden päästä uudestaan...
Ellei jo aiemmin!!
Toivottavasti sitten pääsee äitikin mukaan. :)

Touhukasta viikonloppua teille kaikille vierailijoille!
-Sanna-

tiistai 21. syyskuuta 2010

Rautalankakranssi

Sateisena päivänä ehtii tänne blogimaailmaan paremmin. :)
Suuret kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille!
Omaksi yllätyksekseni huomasin että
joku muukin tykkää kahvisäkkisohvasta! :)

Viime joulun aikaan tuo kranssi oli ulko-ovessa,
koristeena valkoisia tähtiä. 
Poistin tähdet ja muokkasin kranssia polkemalla jaloillani,
vähän littanampaan muotoon.
Vessassa ei ole ikkunaa, 
joten tykkään että siellä on aina joku pieni valo päällä.
Nuo lehtivalot on ollutkin siellä pidemmän aikaa, valolipan reunassa.
Uudistuksia on kiva tehdä joskus
ja kranssista valot tulevat paremmin esille.


Syksyn tullen valoa haluaa lisätä sisälle.
Pimeässä kranssi valaisee niin hyvin 
ettei ole ihan pakko laittaa toisia valoja päälle.

Kukkapenkin uudistus edistyy hiljalleen.
Uudet mullat on jo paikoillaan 
ja seuraavaksi pääsen istuttamaan kukat. 
Sade haittaa nyt tuon työn jatkamista, 
joten taidan keskittyä virkkaamiseen tai maalaamiseen.

Taitaa olla valoa ja pimeää melkein saman verran tällä hetkellä,
kun syyspäiväntasaus on lähipäivinä.
Nautitaan valon ja pimeän vuorottelusta!
Terveisin Sanna