Riippukeinu ja lepo

Hei!

Aika vierähtää vauhdilla ja syksy hiipii hiljaa Toukokalliolle. 

Vielä viikko sitten makoilin iltaisin riippukeinussa terassillamme.

Kuuntelin lintujen laulua ja hiljaisuutta hitaasti keinahdellen.

Katselin salamoiden räiskettä  ihmettellen ja ihastellen luonnon voimaa.

Vilkkaiden ja raskaidenkin päivien jälkeen on ihanaa rauhoittua ja levätä.

Mietin kuinka tärkeää on tietää jokaisen mitä kulloinkin jaksaa 

ja kuinka elämä opettaa rajallisuutensa.

Mitkä asiat todella ovat elämässä tärkeitä? 

Onko se, että koti on viimeisen päälle?

Tai rahaa kaikenlaiseen "niin tarpeelliseen"?

Vai se että näkee lapsen ilon tai murheen tekemisen lomassa? 

Tai pienet onnen rippeet arjen touhuissa, murheenkin keskellä?

Kysymyksiä voisi olla vaikka kuinka paljon

ja vastauksia monenlaisia 

riippuen kuka vastaa ja millaisessa elämäntilanteessa elää.

Joskus elämään tulee suuriakin muutoksia ja ne saattaa pysäyttää.

Olenkin huomannut kuinka tärkeää on kuunnella muutoksen  tuomaa viestiä ja

kysyä itseltä mitä minulle kuuluu ja läheisilleni oikeasti kuuluu.

Pysähtyessä huomaa elämänsä tärkeimmät asiat. 

Silloin ymmärrämme pitää rakkaimmistamme huolta 

ja osoittaa heille kuinka paljon välitämme.

Kertoa ystävälle, kuinka tärkeä hän on

ja muistamme ottaa riittävän usein yhteyttä.

Emmehän anna arkisten kiireiden alle unohtua läheisistä välittämistä.

Se että pidämme toisistamme huolta antaa valtavasti voimaa ja iloa elämään! 

Kiitos sinulle ystäväni, joka kysyit minun kuulumisia. 

Kiitos sinulle blogiystäväni, joka piristät päiviäni mukavilla viesteillä!

Tiedätkö, että se merkitsee minulle todella paljon.

Iloa ja rakkautta elämäänne!

Lämpimin terveisin Sanna

Tomaateille minikasvihuone ja kuvia puutarhasta

Heippa! :)

Kiitos teille kun vierailette täällä ja kirjoitatte kivoja viestejäkin. :) 

Viimeksi kerroin että samantien reissulta tullessa säntäsimme pihatouhuihin.

Minun askareena oli silloin minikasvihuoneen valmistaminen. 

Tomaatintaimia olikin vähän liikaa, vaikka olin antanut niitä äidilleni ja kahdelle siskolle, silti vielä jäi.

Olin laittanut vanhoja siemeniä ja ajattelin että läheskään kaikki ei idä...

Valmistin sitten kasvimaan keskelle heinäseipäistä ja rakennusmuovista pienen kasvihuoneen, 

jonne sain mahdutettua muutamia tomaatintaimia. 

Kuvassa ovi on auki, taitettuna taakse.

Ovena toimii koko etureunan kokoinen muovi, jonka reunassa on pieni heinäseiväs. 

Vähän samanlainen oli minun  ensimmäinen kasvihuoneeni, kun lasista en vielä omistanut. 

Silloin ainakin sain sieltä tomaatteja, toivottavasti tänäkin kesänä.

Heinäseipäistä tein kuuköynnökselle tuen "portin pieleen".

Köynnös pääsee kiipeämään juuttinarua pitkin, jota kiertelin ympäri seipäitä.

Ympärille istuttelin limenvihreitä zinnioita, jotka alkaa kukkimaan heinäkuussa ja

kukkivat koko loppukesän. :)

Vanha pajuista tehty lankakori on päässyt nyt krassien koriksi.

Sisälle laitoin multasäkin väärinpäin, jonka olin leikannut kyljestä auki ja täytin uudelleen mullalla.

Kasvihuoneeseen laitoin tomaatit kasvamaan ennen reissua.

Nyt se on tyhjentynyt lähes kaikista kukkien taimista ja tilaa on vaikka istuskelullekin...

Aikaa  ei ehkä ihan vielä, kun jotain piha-askareita on vielä kesken. ;)

Oven pielessä on kaksi sinkkisankoa täytetty kukilla.

Isot sammalpallot saivat jatkoaikaa talven jälkeen.

Päälle tein reiän ja ujutin ison multasäkin (tyhjillään! :-) pallon sisälle ja

tyttäreni täytti sen kaverinsa kanssa mullalla. 

Sivuille tein reikiä kohtiin missä pajupunos oli vähän harvempaa ja istutin niihin suikeroalpia.

Haaveena olisi että koko pallo peittyisi kasvin alle.

Risukoriin laitoin kasvamaan talven yli selvinneen verenpisaran ja itsekasvatettuja valkoisia lobelioita.

Olin kurssilla keväällä, jossa opeteltiin risukorin tekemistä. 

Montaa koria en  ehtinyt tehdä, kun jo tuli lehdet puihin ja materiaalin kerääminen oli myöhäistä.

Ens talvena sitte... ;)

Toisen verenpisaran ostin toiveekkaana että saisin näitä itselleni useampia, useammaksi vuodeksi.

Lopuksi  kuvia perennapenkistä.

Nautin niin paljon nyt kaikenlaisesta kukkaloistosta ja puutarhan hoidosta.

Ihanaa, kun on kesä ja pian juhannus!

Ja tulikin niin pitkä postaus, että miehen pihapuuhat jää seuraavaan kertaan.

Valoisia kesäpäiviä ja rentoa mieltä! 

toivoopi Sanna

Pajukellot

Pajukellot soittavat hiljaista kilkatusta tullessani portin läpi.

Portti on saanut myös valot valaisemaan pimeässä.

Joulun tunnelma tuntuu jo portista tultaessa.

On ihanaa tulla kotiin!

Heti seuraavana päivänä, kun olin saanut kellot valmiiksi ja paikoilleen, tuli pakkaset ja kellot huurtuivat kauniisti. Luonnossa näyttää pakkashuurteen myötä paljon valoisammalta. Tuntuu jo talvelta ja siitä minä pidän. Ehkä joskus saamme luntakin...

Pajukellot soittaa myös sinulle muistutukseksi... ARVONTAAN ehtii vielä osallistua (muutama postaus taaksepäin), eli se tapahtuu huomenna illalla kello 22.oo. Vielä sinunkin nimesi mahtuu sinne! Vihjeeksi palkinnosta...olen perjantaina istunut ompelukoneen ääressä ja välillä neula kädessä. ;)

Joulun tunnelma lisääntyy koko ajan, nauttikaamme siitä!

Sammalnalle pajupesässä tervehtii: ARVONTA

Sammalnalle on saanut kivan kiikun ja se ihan mielissään keikkuu oven pielessä.

Kattelee, kuka tänne Toukokalliolle nyt tulee...tunnistaakohan tulijaa...vai kertooko tulija itse terveisensä ja kuka on...

Astuukohan tulijakin omasta pesästään... Rohkaistuen kirjoittaan ja osallistua ARVONTAAN!

Pian tulee vuosi siitä kun aloitin tämän blogin pitämisen! Ja on ollut kyllä mielenkiintoinen vuosi. Kiitos siitä kaikille teille lukijoille ja kävijöille! Arvonnan palkinto on vielä yllätys...minullekin. Se selviää viikon aikana, mitä kivaa keksin askarrella tai ommella. Jotain itsetehtyä kuitenkin.

Arvonta tapahtuu itsenäisyyspäivänä 6.12. illalla. Siihen saakka on mahdollisuus osallistua, kunhan vain kirjoitat jonkinlaisen puumerkin tämän postauksen kommenttilaatikkoon.

Kransseja pajusta...

Pajukrassiin tein kellot myös pajusta... Siitä on useampi vuosi aikaa kun viimeksi pajukelloja tein, niin piti vähän aikaa pyöritellä kuutta pajua kädessä ennen kuin muistin tekniikan. Enkä varmaan osaisi sitä neuvoa kellekään, muuten kuin näyttämällä.

Pojan tekemä pajukranssi.

Sammalkranssi enkelirusetissa

Tästä enkelistä tulikin sitten aika laiha....

Sydänkranssi on tehty rautalankarungon päälle katajasta. Tästä tyylistä minä pidän. :)

Pajupallon ohje ja pajupallosta sammalpalloksi

Tee kolme samankokoista rengasta tasaisesti taipuvista pajuista.

Laita kaksi rengasta ristikkäin ja kiinnitä risteyskohdista rautalangalla (2kpl). Laita vielä kolmas rengas poikittain päälle ja kiinnitä risteyskohdat (4kpl). Tarkkaile asetellessa pallon muotoa. Nyt runko on valmis.

Ala pujottelemaan pajuja tyvi edellä runko-osien alta ja päältä. Laita pajun tyvi aina runko-osan alle, pallon sisäpuolelle. Latvat jää vielä odottamaan. Tässä vaiheessa musta tuntuu aina ettei tästä mitään palloa tule. :)

Pujottele pajuja (tyvi edellä) tasaisesti jokapuolelle. Jokainen löytää tehdessä oman tyylinsä. Toinen taivuttaa suorempaa reittiä, toinen saattaa kaarrella pajuja palloon. Lopputulos on erinäköinen. Tässä mallissa pajut on pujoteltu aika suoraan.

Kun pallo on jo vähän tiiviimpi, pujottele latvat punoksen sekaan. Leikkaa pallon ulkopuolelle tulevat tyven ja latvan päät pois.

Tässä aika harva pallo valmiina. Mitä tiheämmän haluat sitä enemmän pujottele uusia pajuja sekaan. Kuivuneeseenkin palloon voi lisätä myöhemmin pajuja ja tihentää sitä.

Jatkan vielä ohjetta kuinka tein pajupallosta sammalpallon.

Laita sammallevyjä pallon päälle ja kierrä rautalankaa niiden päälle. On helpompi tehdä isoista sammallevyistä. Täytä koko pajupallon pinta sammaleella ja kierritä rautalankaa päälle niin tiheästi, että sammal pysyy hyvin pallon päällä.

Sammalpallo valmiina. Jota jatkoin vielä....

Pujottelemalla pajuja sammaleen päälle, vähän kuin koristeeksi.

Ja koristelemalla maalatuilla käpykukilla, jotka valitettavasti menivät "kiinni" ulkona vesisateessa.

Pallo valmiina emalisankossa. Kaksi tällaista asetelmaa koristaa meidän ovenpielessä. Päälle voisi vielä laittaa lyhdyn tai pelkän kynttilän lasipurkissa. Toivottavasti kukatkin aukeaa, kun sää kuivenee. ;)

Kesäkukkia pihalla

Vielä on kesää vähän jäljellä, ainakin kukkien muodossa. Kasvattamiani daalioita ja lobelioita.

Pajuamppelissa petunioita, mustasilmäsusannaa ja lobeliaa.

Tämä mustasilmäsusannaruukku on ollut aika aurinkoisella paikalla ja lehdet siitä syystä vaaleita. Varjossa näyttää menestyvän paremmin. Taustalla pölkyn päälle on päässyt uudelleen käyttöön alumiininen mehumaijan alaosa, nyt kukkaruukun muodossa.

Limenvihreät zinnian taimet palkitsevat nyt kasvattajaansa kukinnoillaan. Ne kestää maljakossa parikin viikkoa ja ovat muutenkin hyvää kimppumateriaalia tanakan varren takia. Näistä taitaa tulla yksi suosikeistani, samoin kuin ovat kesäpäivänhatut.

Isosamettiruusua olen myös käyttänyt leikkokukkana. Ensi vuonna taidan kasvattaa pienempää lajia, kun nämä kasvoivat vähän liikaakin... :)

Gladiolus on todella näyttävä kukka. Näitä on kiva viedä vaikka ystävälle vieraillessa, hyvä vaihtoehto kimpulle.

Kivimuurin reunalla kasvaa krassi.

Hopeavillakkoa kasvatin ekakertaa ja aika pieneltä ne alkukesästä näytti kun penkin reunaan istuttelin. Kesä on niitäkin kasvattanut mukavasti, ehkä mä näitä joskus toistekin kasvatan. Zinniat laitoin myyrän syömien perennojen paikalle, jotain sieltä kesän mittaan on kuitenkin noussut. :)

Voimme vielä nauttia lämpöisistä säistä, kukista, perhosista... Samalla kun varaudumme talven varalle poimien erilaisia metsän antimia, mustikoita ja vadelmia. Kohta kypsyvät puolukat ja tyrnit. Sieniäkin voisi vielä katella. Ja ihanaa kun kesää on vähän jäljellä. Iloitkaamme siitä!

Lobelian kasvatus onnistui

Keväällä kylvin pienen pieniä riippalobelian siememiä siinä toivossa, että loppukesästä ne sitten kukkisivat parhaimmillaan. Se onnistui!! :) Nyt kun puutarhalta ostetut lobeliat ovat jo vähän ränsistyneet, niin itsekasvatetut ovat parhaimmillaan. Kyllä niitä itse kannattaa kasvattaa, vaikka se keväällä ja alkukesästä tuntuukin toivottomalta ajatukselta "Tuleekohan näistä mitään?" Hyvällä kastelulla lobelia on menestynyt hyvin tuossa pajukorissa, joka on koristanut oveamme koko kesän.

Vanhaan koriin laitoin kaikki loput pienet ja surkeimmat taimet kasvamaan ja pidin sitä kasvihuoneessa alkukesän. Siellä ne saivat vahvistua ja nyt jaksavat kukkia loistavasti.

Pyykkinarujen vieressä roikkuu pajuamppeli täynnä lobeliaa. Blogiystäväni, nauttikaamme kaikista onnistumisistamme ihan täysillä!! Se tuo valtavasti iloa elämään. :)

Hyvää sunnuntaipäivää!

Kukka-asetelmia ja köynnöstuki

Viime viikonloppuna tein häihin kukka-asetelmat minulle jo niin tutuiksi käyneisiin kukkapylväisiin. Mieheni on tehnyt ne meidän häihin 12 vuotta sitten ja sen jälkeen niitä on käytetty useissa häissä vuosien varrella. Eipä sitä silloin tiennyt, kun niitä meidän häihin valmistettiin. :) Metallimies teki pylväät tietenkin metallista, oman suunnitelman mukaan ja maalasi valkoisella. Olen edelleenkin tyytyväinen niihin. Asetelmia olen tehnyt useamman kerran noihin pylväisiin, jos löydän kuvia tekeleistäni, voin laittaa niitä tänne joskus.

Nyt mulla oli kukkana upeita gladioluksia, joiden kanssa hääpari oli suunnitellut vuorenkilven lehtiä, koiranputkea ja heinää. Käytin lisäksi myös muutaman norjanangervon oksan. Myöhemmin vielä tein heinästä ja kultaisesta rautalangasta sydämet asetelmiin risusydämen tyylillä ja laitoin ne vielä koristeeksi tuohon eteen koiranputkien lomaan. Ne ei näy kuvissa, koska mulla ei ole nyt ollenkaan omaa kameraa kun Toukokallion Eemeli (2v) oli vauhdissa eräs ilta ja sai rikottua sen. Olen lainannut näihin kuviin siskolta kameraa.

Mustasilmäsusannan tueksi olen tehnyt köynnöstuen liotetusta pajusta. Tehdessäni vanha saviruukku halkesi ja suunnittelinkin upottavani sen maahan niin että vähän reunaa näkyy, kun en enää viitsi alkaa vaihtamaan ruukkua.

Lasten riemua on riittänyt uima-altaalla. Sinne juostaan pitkiäkin matkoja pihalta, otetaan kunnolla vauhtia ja hypätään vaikka pää edellä. Sää ei ole vielä kovin paljon lämmittänyt vettä, eikä lapset tarkene pitkiä aikoja altaassa riehakoida. Mutta eiköhän lämmintä vielä tule tälle kesälle. Altaasta saan hyvää kasteluvettä kukille ja kasvihuoneeseen, joka on ihan altaan lähellä.

Tänään siivoilimme lasten kanssa asuntovaunua, kun olemme lähdössä juhannuksen ajaksi reissuun Pelloon. Innokkaana lapset olisivat heti alkaneet pakkaamaan tavaroitaan mukaan, taisi muutama pussukka jo vaunuun mennäkin, vaikka yritin niitä rauhoitella, kun siivous oli vielä kesken. Huomenna sitten pääsee pakkaamaan...

Ihanaa ja aurinkoista Juhannuksen aikaa!

Tomaatin kasvatusta ja hiekkaviljelyä

Kasvihuoneessa olen touhunnut innoissani pari päivää. On se vaan niin mukavaa taas aloitella siellä tomaatin ja kurkun kasvatus. Maanantaina istuttelin sieltä kesäkukat penkkeihin pihalle ja ruukkuihin.( Niistä laitan myöhemmin kuvia.) Niin sain tilaa kasvihuoneeseen. Viime keväänä laitoin sinne penkkeihin hiekan, aika karkeaa, melkein kuin salaojasoraa. Nyt aloitin sillä että kastelin hiekan kokonaan ja sitten kaivoin siihen sopivan istutuskuopan, kuvassa on kahdelle kurkulle paikka. Kuopan pohjalle laitoin pari kourallista turpeeseen sekoitettua hevosen lantaa. Seuraavaksi kasvuturvetta kuoppa täyteen ja reunoja on hyvä muokata, kun hiekka on märkää.

Oven pieleen punoin liotetusta pajusta paikan samettiruusuille ja pavuille. Sillä sain hyvin rajattua eri multa-alueita toisistaan ja pajulaatikon sai nopeasti tehtyä suoraan hiekkaan, oikealle paikalle sopivan kokoisena.

Kasvuturpeella täytettyihin istutuskuoppiin istutin tomaatit ja kastelin ne hyvin lasten avustuksella. Ihana Piha-ohjelmassa oli hiekkaviljelystä asiaa ja innoissani etsin lisää tietoa netistä. Luettuani päätin kokeilla muutamalla tomaatilla sitä niin että istutan ne hiekkaan suoraan ja siihen vaan ruohonsilppu päälle. Loppukesästä voin sitten vertailla kummalla tavalla tomaatti kasvaa paremmin vai onko mitään eroa. Jos ei ole, niin taidan siirtyä täysin hiekkaviljelyyn kasvihuoneessa. Onhan se halvempaa ja helpompaa. :)

Niin, seuraavana päivänä leikkasin nurmikon keräävällä leikkurilla ja siitä sain ruohonsilppua hiekan peitteeksi ja kasveille ravinteeksi. Samalla maa pysyy kosteampana ja lämpimämpänä. Tässäkin puuhassa lapset ovat innokkaasti mukana. :)

Etupihalla kallionkoloihin tehty kukkapenkki näyttää nyt tällaiselta. Tänään päivällä kuvatessani osa kukista kaipailee jo vettä, kun täällä ei ole pitkään aikaan satanut kunnolla. Illalla saimme lopultakin sadetta ja minä riemuitsin. :) Mulla oli silloin kukkapenkin reunuksen punonta kesken ja sain mukavasti vettä niskaan. Ihana, lämmin kesäinen sade ei haitannut ollenkaan.

Aurinkoisia kesäpäiviä toivotellen Sanna