Virkattu muistojen räsymatto

Kaappeja siivotessa löytyy kaikenlaista poistettavaa,

 kuten kuluneita lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja.

Revin ne matonkuteeksi ja virkkasin matoksi.

Muistojen matossa on meidän häälahjaksi saatuja pussilakanoita,

 pienten lasten lakanoita,

vuosien takaa tutuksi tulleita kuvioita. 

Virkatessa kätkin mattoon ne parhaimmat ajatukset, ihanimmat muistot.

 Raskaista muistoista halusin luopua.

Vanhan on hyvä saada uusi muoto.

Niin kuin elämässäkin.

Elämä muuttuu ja uudistuu.

Ihmiset sen mukana, elämänvirrassa kulkiessa.

Vanhasta luopuessa tekee tilaa uudelle.

Lapset kantavat minunkin elämää mukana, 

omissa muistoissaan ja kokemuksissaan.

Toivottavasti he ovat saaneet oikeanlaiset eväät elämäntielle.

Kukin juuri hänen elämään tarpeelliset.

Tänään lähti meillä nuorimmainen eskariin ja koti on hiljainen.

Ajatukset ovat tässä hetkessä. 

Siinä, kuinka viiden koululaisen matka jatkuu.

Saattelen lapsiani heidän elämän matkan alussa.

He ovat minulla hetken lainassa, kunnes rientävät omaan, itsenäiseen elämään.

Askel kerrallaan minun on äitinä luovutettava heidät elämän kannateltavaksi.

Lukukauden alkaessa huomaan pysähtyväni ajattelemaan 

kuinka nopeasti vuodet vierii ja lapset kasvaa.

Suojeltua koulutietä kaikille lapsille ja nuorille!

-Sanna-

Valokransseja ja uusia verhoja

Aamuhämärässä kuvasin viime aikaisia tekeleitäni...

Rautalangasta (hitsauslangasta) vääntelemät sydänkranssit toimii nyt ikkunavaloina joulun ajan

ja ne valaisevat aika hyvin olohuonetta pimeällä.

Huomenna onkin vuoden pimein päivä, talvipäivänseisaus.

 Erilaiset valot tuovat ihanaa tunnelmaa pimeään.

Samoin lumi...onneksi saimme lunta takaisin ennen joulua.

Parhaillaan sitä tulee lisää, joten toiveissa on että saamme valkoisen joulun.

Meille tulee vieras toiselta puolelta maapalloa joulun ajaksi

ja on mukava että hän pääsee näkemään ja kokemaan suomalaista talven kauneutta.

Kielimuuri vähän jännittää mua... 

vaikka  onhan tässä vielä pari päivää aikaa muistella kuinka sitä englantia väännettiin. ;)

Vai keskittyiskö kuitenkin joulun valmisteluun? :)

Valkoinen pellava kangas on odotellut aika kauan tuolla ompeluhuoneessa.

Löydettyäni sopivat pitsit sain vihdoin innostuksen ompelemiseen.

Syksyiset verhot saivat väistyä uuden tieltä.

Laitoin virkkaamiani "lumihiutaleita" koristeeksi siihen nyt joulun ajaksi, 

ehkä ne jää pidemmäksikin aikaa.

 

Lastenhuoneen verhot ovat myös valmiina.

Tämä kangas miellytti lapsia värikkyydellään.

Ei kyllä ole kovin jouluiset verhot, mutta mulle ei olekaan tapana laittaa jouluksi eri verhoja.

Ja valoa ja kevättä kohti sitä pian taas mennään.

Nyt kuitenkin keskitytään jouluun, perheeseen ja läheisiin.

Kaikkiin rakkaisiin ihmisiin.

Tärkeintä mielestäni joulussa on rakkaus, 

se että välitetään toisistamme ja osoitetaan se.

Ja vähän tonttuilun muodossa leikkimieltä, niin saadaan lisää iloa taloon.

Tässä lapset ovat meille aikuisille parhaita esimerkkejä. :)

Kolme yötä jouluun on...

Rauhallinen puuhailu jatkuu vielä Toukokalliolla, 

ilman suurempaa hälinää ja hössötystä.

Mukavaa joulunodotusta!

Lämpimin ajatuksin Sanna

Isoäidinneliöistä virkattu matto

Mökillä ollessamme naisporukalla viime kuussa,  olimme käsitöiden kimpussa

ja mullaki oli yksi maton aloitus mukana....

Lauantaina kävimme porukalla kangaskaupassa ja 

siellä ihastuin matonkuteisiin...juuri näihin väreihin.

Silmissä alkoi muodostua kuva sellaisesta matosta, jossa on eri kokoisia ympyröitä...

Aloitinkin sitä mökillä ollessamme, kunnes... VÄLÄHTI jostain ajatus. :)

Teen isoäidinneliöistä maton! 

Nämä värit sopii just siihen.

Ei muuta kuin ympyrän purkuun ja aloitetaan alusta...

Lopputuloksesta päätellen kannatti muuttaa suunnitelmaa. 

Värikäs matto viehättää lapsia 

ja he ovatkin jo ehtineet käyttää sitä pelilautana, itse keksimälleen pelille. :)

Maton koko on 120x160cm ja kuteita meni 5,6kg.

Tätä mattoa ei oikein enää voi painonsa puolesta pestä pesukoneessa,

mutta värikkyytensä takia ei varmaan kovin usein tartte pestäkään.

Pieniä jouluvalmisteluja olen tehnyt ja olenkin päättänyt ottaa todella rauhallisesti, 

tarkoituksena  kiireetön ja lämmin joulun aika.

Joka vuosi meillä jouluvalmistelut yksinkertaistuu ja

teen vain just sen mitä haluan ja viitsin, ilman minkäänlaisia paineita. :)

Kiireetöntä tunnelmaa sinullekin!

-Sanna-

Lämpöä syksyn iltoihin

Hei, onkohan täällä muitakin, jotka on kyllästynyt sateisiin?

Ihan pakko on nyt keksiä aivan muuta puuhaa, kuin puutarhatyöt...

Eli lämpimämpää tunnelmaa kynttilöillä sisälle! :)

Se piristää!

Huomio kiinnittyy sateesta kynttilöiden tuomaan tunnelmaan ja lämpöön.

Siivouspäivän päätteeksi on kiva laittaa kynttilöitä vähän joka paikkaan.

Sisälle oon kantanut jokin aika sitten pasuunakukan ja...

Nyt se sitten kukkii! :) 

Muutama kukka on auennut ja lisää nuppuja kasvamassa.

Onkohan kaikki aloittelijan virheet nyt tehty tuon kukkalajin kanssa?? ;)

Koristekurpitsat keräsin sisälle ja halloween-tunnelmaa on vähän etuajassa. 

Näistä on kaiverrettu yhdessä lasten kanssa jo naamoja ja tuikkukippoja.

Syksyn satoa ja kynttilöiden tunnelmaa katsellessa...

Täytynee siis lopultakin heittää päivänvarjo hyllylle seuraavaa kesää odottamaan!

Varjon runko on väännelty rautalangasta ja 

varjo virkattu sopivaksi "omasta päästä" löytyneellä ohjeella.

Lämmin auringon valo on vaihtunut lämpimään kynttilän liekkiin 

ja varmasti takkakin alkaa säiden viiletessä lämpiämään lähes joka päivä.

Nautitaan siis nyt niistä iloista joita syksy meille antaa!

Sateesta huolimatta. ;)

Silti toivon muutamaa kuivempaa päivää,

jotta saisin vähän kukkapenkkejä siistittyä ja tulppaanit istutettua maahan.
Katotaan nyt sitten, mitä meille jatkossa annetaan! :)

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Lämpöisin terveisin Sanna

Pölyt pois ompelukoneesta...

Ja pitkän tauon jälkeen otetaan käyttöön!

Leikkimökin verhokangas tuolla työhuoneessa odottelikin jonkin aikaa. :)

Valmiista verhoista ja muutenkin mökistä kuvia laitan piakkoin.

Vähän siivousta ohjelmassa ennen sitä. ;)

Nähdään pian!

-Sanna-

Laiskottelua pihalla

Kiitos kaikille kommentoijille edellisen postauksen yhteydessä!
Ja kaikille kävijöille, teitä on ollut paljon, kun 100 000 meni rikki juhannuksena.

On ollut ilo huomata uusia lukijoitakin, Tervetuloa Toukokalliolle!

 :)

Maanantaina muutettiin taas jalkaterän asentoa kengässä 

ja oon joutunu käveleen keppien kanssa pari päivää.

Uuteen asentoon totutteleminen vaatii aikaa ja lepoa.

Aamupäivällä laiskottelin kalliolla samalla kun vahdin lasten uintia altaassa. 

Ja tiiättekö, mä olen oppinut nauttimaan rauhallisesta elämästä, siitä että on aikaa.

On aikaa ottaa aurinkoa ja seurata pilviä minnehän nekin mahtavat kulkea...

Tänä iltana pystyin jo kävelemään ilman keppejä jonkin verran.

Vapautta sekin, kun liikkuessa kädet ovat vapaana. :)

Hain kalliolta päivällä jääneet tavarat,
täkin, uuden Viherpihan ja menneillään olevan virkkaustyön.
Jämälangoista.

Mitähän siitäkin tulee...

En mä tiiä vielä, kunhan huvikseni virkkailen.

Autossakin, kun en laiskuuttani viitsi lähteä känkkäsemään miehen mukaan kauppaan, 

vaan mieluummin odottelen ja virkkaan.

Älkää muuten kertoko hänelle, että mä salaa nautin siitä

ettei mun tartte kantaa vähään aikaan yhtään ainutta ostoskassia! ;)

Oon mä jotain muutakin tehnyt... Istuttanut kukkia. 

Vaikka kuinka jalka on kipeä tai tekeminen on hankalaa, niin siitä en näköjään pysty luopumaan.

Hidasta oli kukkien laittaminen tänä kesänä kun viimeiset sain maahan vähän ennen juhannusta. 

Kuitenkin sain! :)

Hopeahärkki valkaisee kulkureitin reunusta 

ja syksystä jääneet seiväspylväät toimii nyt koristekurpitsan tukena.

Huomenna taas hellettä luvassa. 

Aion nauttia kiireettömyydestä ja lämmöstä.

Ehkä sinäkin, löytäisitkö kiireettömän hetken? 

Olla vaan. 

Lämpimin terveisin Sanna

Tilkkutäkki leppoisiin kesäpäiviin

Virkkausta kaikilla automatkoilla hiihtolomasta asti, muutama tilkku kerrallaan.

Keväällä elämän meno oli niin vilkasta ettei useaan viikkoon syntynyt yhtään tilkkua. 

Silloin tunsin mitä on, kun koko ajan on paljon kaikenlaista ohjelmaa. 

En pitänyt siitä ettei ole aikaa rauhoittua ja vaan olla. Ei aikaa edes käsitöille.

Oliko aikaa edes läheisille? Toivottavasti tarvittava määrä.

Tilkkutäkin valmistuksen aikana on tapahtunut paljon. 

Kaikki ne muistot kätkeytyy siihen.

Reilu kuukausi sitten hektinen elämän meno pysähtyi, kun loukkasin jalkani.

Aiempien kokemusten kautta ymmärsin että, kaikella on tarkoituksensa.

Vieläpä hyvä tarkoitus, tälläkin!

Sitä en vielä varmaan tiedä mikä se on, mutta ajatuksia herää.

Loukkaantumisen myötä lähdin pois tälle ajalle tyypillisestä oravanpyörästä,

jossa koko ajan touhutaan jotakin,

Huomaa katsovansa kuin sivusta tämän elämän menoa.

Ja tiiättekö, katson sitä aika surullisena.

Koska huomaa minkä asioiden perässä ihmiset menee.

Ja samalla kysyn itseltäni ja muilta, missä on se pieni ihminen, 

joka meinaa hukkua tämän elämän kaikkeen "turhuuteen"?

Kaikkeen touhuiluun, tavaraan, menemisiin...

Niillä tietenkin on tarkoituksensa täällä elämässä, mutta...

Onko sen kaiken touhun keskellä aikaa ja läsnäoloa tärkeimmille ihmisille ja ystäville?

Huomaan myös ketkä todella ovat ystäviäni, ketkä välittävät,

vaikka en menossa mukana pysty olemaankaan.

He tulevat käymään tai muuten muistavat.

Samalla ymmärrän että niitä ei ole paljoa, mutta ovat sitäkin rakkaampia ja tärkeimpiä minulle. 

Kiitollisena heille suru väistyy ja tilalle tulee ilo. :)

Jos jotain voin itse tästä oppia, niin sen että,

pyrkii pitämään oman elämän sellaisena, 

jossa on aikaa pysähtyä kohtaamaan ihminen,

toisia ihmisiä, ketkä elämän varrella vastaan tulee.

Erilaisia palasia tässä täkissä, kuten elämässäkin.

Silti kokonaisuus on kaunis ja kevyt.

Täkissä on käytetty samanpaksuisia lankoja, itseltäni, äidiltäni, kirpparilta ja ostettuja.

Suuri osa on Novitan Cottonia.

Reunapitsin malli on omasta päästä, syntyi virkatessa kokeilujen kautta.

Toivottavasti saadaan kaunista säätä juhannukseksi, 

niin voin levittää tilkkutäkin kalliolle ja viettää leppoisasti kesäpäiviä siinä istuskellen.

Jos sataa vettä, niin sitten otan täkin kaveriksi kasvihuoneeseen, 

jossa saan nauttia hiljaisuudesta, luonnosta ja kukkien kauneudesta. :)

Hyvää ja rauhallista Juhannusta kaikille!

Kiitollisena ajattelen teitä jokaista,

lämpimin terveisin Sanna

Virkattu matto kuistille

Kuistilla kukat ja taimet valtaavat tilaa. 

Kiinanruusu (nurkassa tuolin päällä) sai uuden ruukun.

Kiinanruusu osoitti mieltään kyllä siitä!

Lehdet nuupotti viikon ajan ja pelkäsin sen kuolevan kokonaan.

Onneksi se on nyt virkkunut ja ehkä alkaa siitä vielä kasvamaankin. :)

Virkkasin pitsimaton kuistille.

Malli on muokattu virkkauslehden pitsiliinan mallista.

Ihanan kevyt matto ja helppo pestä. 

Ei suinkaan muuten onnistuisi meidän talossa vaalea matto 

ja vielä kuistilla, jossa lapset kulkee likaiset kengät jalassa. 

Siksi maton paikka onkin tuolla nurkassa, jossa ei kuljeta.

Lapset valitsivat isänsä kanssa minulle äitienpäiväruusun. 

Niin kaunis väriltään! Ja tuoksuu hyvälle. :)

Huomasin että viimevuotinenkin ruusu on vielä hengissä tuolla kukkapenkissä.

Maa on sulanut niin että voin nostaa sen sieltä ruukkuun kasvamaan.

Muistetaan äitejämme Rakkaudella!

Aurinkoisin terveisin Sanna

Pitsimatto tytön huoneeseen

Lämmin tervehdys kaikille pitkästä aikaa!

Niin, kyllä mä täällä muutaki teen kuin töitä ja opiskelen... 

Virkkausta monenlaista, jotkut työt kokeiluja oppilaita varten,

toiset sitten itselle tarpeen mukaan.

En vaan oo saanut aikaseksi kuvata niitä! 

Tänään oli tytön huone siistinä, joten ennen kuin hän tulee koulusta,

niin äkkiä kuvailemaan... 

Mattojen virkkaukseen jää helposti koukkuun 

ja niitä sitte alkaa ilmestyyn vähän joka puolelle, vai?

Olen ihastunut trikookuteesta virkattuihin mattoihin monestakin syystä. 

Niitä  voi tehdä minkä mallisia, kokoisia ja värisiä vaan haluaa.

Ne on paksuja ja siten pysyy hyvin paikoillaan.

Kun ei tee liian isoja, niin maton voi helposti pestä koneessa.

Ja sen takia meillekin voi laittaa vaaleitakin mattoja!! :)

Muokkasin mallia vähän edellisestä virkkaamastani pitsimatosta. 

Tuohon mattoon meni noin 2,5kg trikookudetta ja maton halkaisija on 120cm.

Ohjetta en edelleenkään ole tehnyt, en tiiä osaisinko tehdäkään...

Mä oon tosi huono kaikkien ohjeiden kanssa,

kun yleensä katson vähän suuntaa kuvasta
ja sitten muokkaan mallia oman pään mukaan.

Kevät etenee ihanasti ja kesäkukkien kasvatus alkaa. 

Tänä vuonna mulla on osa jo myöhässä, kuten lobelia,

ja todennäköisesti jätän sen kasvatuksen nyt pois.

Kokeilin pelargonian lisäämistä ja mielenkiinnolla odotan onnistuuko. :)

Aurinkoisia päiviä ja iloa sinullekin!

-Sanna-

Joulukortteja

Viimeisetkin joulukortit ovat valmiina.

Mulla on tapana käydä kävelemällä jakamassa tähän lähialueelle kortit päivä, pari ennen aattoa.

Nyt vähän mietityttää tuo kävelylenkki, kun pakkasta on 24 astetta.

Ehkä joudun turvautumaan autoon jos tuosta vielä pakkanen kiristyy.

Ajattelin kortteja tehdessä että sydämeemme kätkeytyy tärkeä viesti, josta joulun aika muistuttaa.

Rakkaus, mitä kaikkea todellinen rakkaus on?

Niin suuri kysymys että menen itsekin sanattomaksi sen äärellä.

Jospa joulun aika antaisi meille vastauksia.

Tähdet voivat johdattaa meitäkin, jos vaan maltamme pydähtyä kuuntelemaan niiden  viestiä.

Siivet muistuttaa meitä siitä että meistä pidetään täällä hyvää huolta.

On myös ihania "maan päällisiä enkeleitä", ystäviä, jotka välittävät meistä ja pitävät huolta tarvittaessa.

Niitä on ihana muistaa joulun aikaan korteilla.

Vielä on jotain tekemistä ennen aattoa, mutta rauhallisella mielellä ollaan.

Tänä jouluna ei ole tietoakaan hössötyksestä ja stressistä.

Mietinkin, että tuntuu oudolta... Ei tunnu oikein joulutunnelmalta...

Mutta jos on joulun tunnelmaan oppinut liittämään kiireen ja

kaikenlaisen tekemisen, niin onhan se outoa, kun ei niin teekään. ;)

Enemmän tykkään että tekee vähemmän ja tyytyväisellä mielellä, ihan rauhassa vain välttämättömän.

Vähemmän lahjoja, vähemmän ruokaa, vähemmän askarteluja, vähemmän leipomista, siivoamista...

Oletko sinä kokeillut?

Tuleeko joulu vähemmälläkin?

Kaksi yötä jouluun on...

Kuuluu laulu keittiöstä.

Rauhallista joulun odotusta!

-Sanna-

Tytön kampaus joulujuhlaan

Tänä iltana oli koulun joulujuhla ja tein sinne pikaisesti tytölleni kampauksen.

Kihartaminen tapahtui kahdella kihartimella...

Toinen kierrettiin paikolleen ja sitten tyttö piti itse siitä kiinni, kun odoteltiin kihartumista.

Samalla mä laitoin toista kiharrinta toiseen paikkaan.

Olen joskus ennenkin kiire tilanteessa käyttänyt kahta kiharrinta ja se jouduttaa tosi paljon. ;)

Kaksi kukkapinniä ja...

rautalankaketjua helmeineen laitoin koristeeksi.

Tytär valmiina juhlaan. :)

Taisi tässä tilanteessa jännittää aika lailla, kun tiedossa oli soololaulua kaverin kanssa.

He lauloivat valoesityksen aikana Avaruus-kappaleen.

Juhlahumu jatkuu huomenna, kun aamulla teen neljälle kampauksen hääjuhlaan.

Muuten elämä on Toukokalliolla mennyt todella hektisesti,

työt ovat päättyneet tälle vuodelle ja pieniä jouluvalmisteluja on tehty.

Joulusta en aio stressata, siitä tulee varmasti ihan yhtä mukava ilman sitäkin. ;)

Mukavaa perjantai-iltaa!

- Sanna-

Juhlahame tytölle

Tyttö toivoi itselleen salsahametta joulujuhlaan ja sehän mulle sopi hyvin

koska sellainen on aika helppo valmistaa ja kaavojakaan ei tarvitse.

Kankaiksi kelpasi vaaleanpunainen satiini (vanhat verhot) ja mun vanhasta juhlapuvusta jäänyt sifonki.

Sifonki on siis satiinin päällä ja siitä tulee tuollainen hohtavan näköinen vaikutelma hameeseen.

Koristeeksi virkkasin kultaisesta rautalangasta ja

helmistä ketjua, jonka kiinnitin käsin ompelemalla.

Nyt jatkan vielä virkkausta...

Tuliskohan siitä asuun sopiva koru? ;)

Hyvää lauantai-iltaa!

-Sanna-

Yhdessä tekemisen iloa! :)

Viikko on vierähtänyt taas vauhdilla, kun päivät on täyttynyt monenlaisista puuhista ja töistä.

Viime viikonloppuna olimme mökillä siskojen ja veljien puolisoiden kanssa,

yhteensä kymmenen naista ja lisäksi yksi ihan pikkuruinen, kuukauden ikäinen tyttövauva.

Jos vähänkin kuvittelette että  siskoissa on samaa verta kuin minussakin, 

niin mitähän siellä mökillä puuhaillaan? ;)

Kaikenlaisia käsitöitä, jokainen omalla tavallaan!

Vähän liikuntaakin, mm. hauskoja hyppykuvia otimme pakkasessa auringon paistaessa.

Ja siihen vielä hyvää ruokaa ja herkuttelua, puheen pälpätystä.

Todellista naisenergiaa oli kyllä ilmassa ja 

niin hauskaa, että mulla ainakin oli kyljet kipeänä nauramisesta! ;)

Sitten kuvia kättemme töistä...

Vanhoista räsykuteista pitsimattoa oman mielen mukaan.

Valmiin ohjeen mukaan valmistui kaunis pitsimatto.

Tästäkin tulee matto, kuteet vaan loppui kesken.

Palasia taitaa tulla koko mattoon 15-18kpl, jotka kasataan yhteen, 

ehkä jokin pieni virkattu palanen tulee väleihin.

Yksi maton aloitus jäi kuvaamatta, mustasta trikoosta alkoi valmistua myös pitsimatto.

Eri sävyissä virkattuja kaulahuiveja, jotka vielä huovutetaan.

Kukka laukkuun koristeeksi.

Lapasia neulottiin myös, yhdet jäi kuvaamatta.

Rautalankakranssin vääntämistäkin kokeili yksi mun siskoista.

Ehkä vähän innostui liikaa polkemaan kasaan sitä, 

kun mä videokuvasin sitä touhua, enkä huomannut rajoittaa siskon innostumista! ;D

Onneksi rautalankaa on helppo muokata takaisin haluamaansa muotoon.

Mä vääntelin sydänkoristeita rautalangasta,

neuloin säärystintä ja tuubia.

Jälkimmäisistä kuvaa myöhemmin, kun valmistuvat.

Mietin että jotain tästä vielä puuttuu...

Kaksi teki langasta palloja kuuseen,

vesi-ilmapallon päälle kieritetty valkoista lankaa ja se uitettu vesi-liimaseoksessa.

Voi olla etten ihan kaikkia käsitöitä muista, mutta paljon siellä tapahtui

ja mökki oli kyllä sen näköinen että kymmenen naista siellä värkkäilee. :)

Kiitos vielä kaikille osallistujille ja taidamme ottaa vuoden päästä uudestaan...

Ellei jo aiemmin!!

Toivottavasti sitten pääsee äitikin mukaan. :)

Touhukasta viikonloppua teille kaikille vierailijoille!

-Sanna-