Itsenäisyydestä ja vapaudesta

Tänään, vietämme 96. Itsenäisyyspäivää.

Se saa minut pohtimaan vapautta.

Ruohonjuuritasolla.

Vapauden vuoksi meidän isovanhemmat taistelivat.

Vapauden puolesta haavoittuivat, osa antoi henkensä.

Vapauden perintöä me seuraavat sukupolvet saamme kantaa.

Meillä on oma osuutemme, 

oma vastuumme maamme vapauden säilymisestä.

Huolehtia maastamme tänä päivänä  mahdollisimman hyvin.

Rakentaa hyvinvoivaa yhteiskuntaa, omilla valinnoilla.

Kaikki isot valinnat lähtee ihmisestä.

Ihmisten muodostamista ryhmistä.

Siksi jokaisella on vastuu itsestä, omista valinnoista.

 Miten valitsen tässä hetkessä? 

Mitä sanon tällä hetkellä?

Toiminko arvojeni mukaisesti?

Toiminko niin, että kunnioitan itsenäisyyttä ja vapautta?

Millaista mallia annan lapsilleni?

Annanko heille vapauden valita?

(Sellaisissa asioissa mihin kypsyystason mukaan pystyy.)

Näytänkö heille kunnioituksestani maatamme kohtaan?

Luontoa kohtaan?

Vapaudella on aina kaveri mukana.

Vastuu.

Vapautta ei ole ilman vastuuta.

Minulla on vapaus valita.

Mitä teen.

Mitä ajattelen.

Minne menen.

Missä asun.

Mihin ryhmään kuulun.

Kenen kanssa olen.

...

 Kaikessa voin valita!

Samalla hetkellä kun valitsen, olen vastuussa valinnan seurauksista.

En ehkä tekohetkellä ymmärrä mitä siitä seuraa, 

mutta kokemuksista voi oppia.

Kuinka usein  sanotaankaan, että ihminen lyö päätään seinään.

Silloin kun tuntuu siltä, silloin valitsee saman toimintatavan kuin ennenkin 

ja se ei ole toiminut.

Jatkossa, voi valita toisin. Tehdä toisin.

Kokeilla jotain muuta, toimisiko se.

Sukupolvien ketjussa kulkee samat toimintamallit, 

käyttäytymismallit, elämäntapa, tunneilmasto,

asenteet, arvot...

Ne kulkee mukana niin kauan, ennen kuin tiedostaa niiden olemassaolon.

Tiedostamalla saa vapauden valita.

Toistanko historiaa vai valitsenko toisin?

Olenko itsenäinen?

Ja valitsenko sen, mikä itselle on parasta?

Valitsenko niin, että annan lapsilleni hyvän mallin elää?

Mitä arvoja on valintojen takana?

Kunnioitanko ja arvostanko erilaisuutta? 

Sitä, ettei kaikkien kuulu valita samaa?

Ihminen ei ole olosuhteidensa uhri, 

vaan aina voi itsenäisesti valita toisin.

Vapaus tuo ilon elämään.

Ilo, pulppuaa sydämestä, 

saa heittäytymään elämän virtaan.

Luottamaan.

Kiljumaan riemusta, nauramaan, hyppelehtimään.

Ihmettelemään. Hymyilemään.

Se näkyy ihmisestä päälle päin. Iloitseeko hän, elääkö vapaasti.

Sellaisen ihmisen seurassa on piristävää olla. 

Joskus hämmentävääkin, jos oma ilo on jäänyt jonkin alle piiloon. 

 Silloin kysyn, miksi minun on tällä hetkellä vaikea iloita?

Löydän vastauksen itsestäni. 

Kuulostelemalla ajatuksiani ja tunteitani.

Jälleen saan tilaisuuden valita toisin.
Vapaus antaa sydämelle tilan rakastaa.
Vapaus tulee rakkaudesta.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

-Sanna-

Virkattu muistojen räsymatto

Kaappeja siivotessa löytyy kaikenlaista poistettavaa,

 kuten kuluneita lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja.

Revin ne matonkuteeksi ja virkkasin matoksi.

Muistojen matossa on meidän häälahjaksi saatuja pussilakanoita,

 pienten lasten lakanoita,

vuosien takaa tutuksi tulleita kuvioita. 

Virkatessa kätkin mattoon ne parhaimmat ajatukset, ihanimmat muistot.

 Raskaista muistoista halusin luopua.

Vanhan on hyvä saada uusi muoto.

Niin kuin elämässäkin.

Elämä muuttuu ja uudistuu.

Ihmiset sen mukana, elämänvirrassa kulkiessa.

Vanhasta luopuessa tekee tilaa uudelle.

Lapset kantavat minunkin elämää mukana, 

omissa muistoissaan ja kokemuksissaan.

Toivottavasti he ovat saaneet oikeanlaiset eväät elämäntielle.

Kukin juuri hänen elämään tarpeelliset.

Tänään lähti meillä nuorimmainen eskariin ja koti on hiljainen.

Ajatukset ovat tässä hetkessä. 

Siinä, kuinka viiden koululaisen matka jatkuu.

Saattelen lapsiani heidän elämän matkan alussa.

He ovat minulla hetken lainassa, kunnes rientävät omaan, itsenäiseen elämään.

Askel kerrallaan minun on äitinä luovutettava heidät elämän kannateltavaksi.

Lukukauden alkaessa huomaan pysähtyväni ajattelemaan 

kuinka nopeasti vuodet vierii ja lapset kasvaa.

Suojeltua koulutietä kaikille lapsille ja nuorille!

-Sanna-

Norjan matkailua

Jokainen kesä sinne pitää lähteä.

Sydämestä käy kutsu, sekä minulle, että miehelleni.

Lapsetkin ovat jo siihen oppineet.

Norjaan... 

Tänä kesänä reilun viikon vietimme Pohjois-Norjaa matkaten asuntovaunun kanssa.

Kaksi aikuista, neljä lasta.

Eikä olla oltu Norjan puolella kuin muutama tunti 

niin ensimmäiset ovat lempipuuhassaan.

Kalastamassa.

Minä tutkailen sorsaperhettä.

Ihmettelen meren monimuotoisuutta ja taivaan värejä.

Nuorimmat lapset iloitsivat isoista aalloista ja tuulesta.

 

Ja illalla rauhoituimme nuotion äärellä.

Ajelimme Narvikista pohjoiseen päin.

Tämä vanha pankki löytyi Rollan saarelta. Upea rakennus!

 

Kiipeilin nuorimman kanssa rinteitä, istuskelimme ja katselimme.

Siihen hetkeen ei kaipaa mitään muuta. Siinä on hyvä olla.

Hämmästelimme puita, kelottuneita, hopeisia oksia.

Tytön kanssa kiipeilimme myös, samalla lakkoja keräten.

Sateen ja auringon yhteisiä valoilmiöitä vuorien välissä. Kaunista!

Yksinkertainen on kaunista. En koskaan lakkaa ihmettelemästä luontoa.

Yksin tykkään vaellella vuorten rinteillä, tällä kertaa lähdin mutkaista tietä kipuamaan ylöspäin.

Seikkailija herää minussa ja lähden poikkeamaan pienemmille teille ja poluille.

Lopulta päädyn rinteen reunalle, polkukin on päättynyt.

Jalat ei vaan nyt tykännyt minun jokaipäiväisestä kiipeilystä.

Akillesjänne kipeentyi ja hoidin sitä liottamalla kylmässä vedessä.

Parin päivän päästä kipu helpotti.

Jälleen totesin kivunlievityksessä kylmähoidon olevan todella tehokas.

Leiriytymispaikan lähellä rakennettiin uutta siltaa.

Sateenkaari näyttää kuin siunaavan sen.

Aina hakeuduimme veden äärelle.

Tässä tyyntä, niin levollista.

Näiden hetkien vuoksi olemme täällä. 

Pysähdymme, olemme, ihmettelemme.

Poroparat hätääntyi autoista, eivätkä päässeet sorarinnettä ylös. 

Jatkoivat tietä pitkin, häiriten edelleen autoilijoita.

On meidän ihmisten hyvä oppia kunnioittamaan eläimiä.

 Sitä porot ainakin meille opettaa. Luonnon ehdoilla täällä lopulta mennään.

Paluumatkalla poikkesin katselemaan löytyykö suolta lakkoja.

Ensimmäiset olivat kypsyneet ja sain naposteltavaksi yli puolilitraa alle tunnin reissulla.

Yöttömän yön aurinko kalastajien ilona.

Nuorimmainenkin taisi oivaltaa kalastuksen salat.

Viimeisenä malttoi lähteä nukkumaan.

Virkistyneena saimme palata kotiin.

Arkiaskareisiin.

Välillä mieli palaa hetkiin, luonnon ihmeiden rauhoittamiin tilanteisiin, ihaniin kokemuksiin.

Siitä voi ammentaa voimaa tähän päivään.

Tänä päivänä sade hellittää,

käden rasituskipu hellittää, 

(olen liikaa  tehnyt kaikenlaista puutarhatyötä)

ehkä johonkin kevyeen puuhasteluun joutaisin.

Levollisin mielin jatketaan arkea.

-Sanna-

Tulvien ja krookusten aikaa

Viime viikolla kuvasin krookuksia, jotka niin raikkaina pilkistelivät maasta,

vaikka lumi oli vielä silloin ihan vieressä.

Omenapuiden juurelle olen istuttanut kymmeniä krookuksia ja 

joka kevät ne ovat ensimmäinen väripilkku tuolla pihalla.

Tänään syreenin juurella kukkaloisto oli parhaimmillaan ja vieressä narsissit esittelevät jo nuppujaan.

Ulkona saimme nauttia auringonpaisteesta ja sen lämmöstä. Ihana kevät!

Pihalla siivotessa mietin tämän kevään puutarhatöitä...kasvimaan uusiminen, 

kukkapenkkien siistiminen... 

Voi, kuinka paljon onkaan töitä, 

kun viime kesänä en pystynyt tekemään juuri mitään jalkavamman takia.

Mutta...stressiä puutarhatöistä en ota, 

vaan teen juuri sen mikä tuntuu hyvältä tehdä ja mitä pystyy tekemään. :)

Perinteeksi meidän perheessä on muodostunut keväällä jäiden lähdön ja tulvien seuraaminen. 

Viime viikolla lähtivät jäät joesta, ilman sen suurempia patoja  ja

lämpivät säät ovat sulattaneet lumet täältä seudulta lähes kokonaan.

Nyt vesi olikin todella korkealla joessa.

Lapset ihmettelivät veden määrää ja voimakkaita virtauksia. 

He muistivat, missä normaalisti vesi kesäaikaan on... 

Takana näkyvälle isolle kivelle he pääsevät itse kiipeämään.

Kodassa paistuivat makkarat tulvien ihmettelyn lomassa.

 Luonto jälleen sai porukan rauhoittumaan ja 

kinastelut peliajoista, karkkipäivästä ja ilmapalloista unohtuivat. ;)

Harmi kun emme ehtineet nähdä melojia, jotka juuri ennen meidän tuloa poistuivat.

Olisi ollut varmaan hurjan näköistä menoa tuollaisissa tyrskyissä!

Aamulla tein yhden kampauksen. 

Nyt olikin vähän erilaista tehdä, 

kun yritin saada kesytettyä luonnonkiharoita taipumaan haluamaani muotoon.

Ei siis kiharrettu mitään, vaan suoristettiin.

Huomenna oiskin sitten seuraava kampausharjoitus. :)

Keväisin terveisin Sanna

Lastenhuoneen uudistusta

Kylläpäs kesti mulla pakollinen tauko vähän turhan kauan. 

Mutta nyt on taas oma kone toiminnassa ja voin jatkaa juttujani täällä blogissa.

Kiitos kun olette jaksaneet odottaa. :)

Lastenhuoneen uudistus tapahtui talvella, nämä kuvat on siis otettu pari kuukautta sitten.

Kalusteisiin maalailin pirteää turkoosia, sänky vähän vaalennettuna.

Tuolin löysin kirpparilta ja musta väri sai peittyä myös turkoosilla. 

Tässä nurkassa asustaa kohta viisivuotias poika, nuorimmainen.

Toisessa nurkassa asustelee ainokainen tyttömme. 

Vielä kelpaa 11-vuotiaalle vaalenpunainen.

Peilin hän sai joululahjaksi ja tekstiilit on mun tekemiä käsitöitä.

Uskollinen unikaveri Eveliina-pupu on odottelemassa tyttöä unille 

ja antamassa jokainen ilta sitä turvaa, mitä on äitin kautta siihen "tallennettu" vuosien varrella. ;)

Eveliina-pupu tietää kaiken ja kuuntelee kaiken.

Kukkaköynnös kiemurtelee sängynpäädyssä 

ja sydän muistuttaa kaikkein tärkeimmästä, Rakkaudesta.

Vielä vähän aikaa hän, tyttömme, on pieni ja katselee peilistä itseään lapsen silmin.

Pieniä merkkejä on jo siitä että lapsen mieli alkaa muuttumaan ja nuoruus lähestymään.

Siihen samaan kasvuun joutuu mukaan itsekin, tytöstä pikkuhiljaa alkaa kasvaa aikuinen.

Ei aina niin helppo tie, silti täysin välttämätön.

Voi, kuinka ymmärrän että juuri nyt, tällä hetkellä hän tarvitsee äitiään ja rakkautta paljon.

Tukemaan siinä kasvussa jonka jokainen nainen on joskus käynyt. 

Muistutan samalla itseäni,

 Se riittää mitä olen, 

Se riittää mihin pystyn, 

Riittää että Rakastan.

Valoisia kevätpäiviä!

Lämpimin terveisin Sanna

Isoäidinneliöistä virkattu matto

Mökillä ollessamme naisporukalla viime kuussa,  olimme käsitöiden kimpussa

ja mullaki oli yksi maton aloitus mukana....

Lauantaina kävimme porukalla kangaskaupassa ja 

siellä ihastuin matonkuteisiin...juuri näihin väreihin.

Silmissä alkoi muodostua kuva sellaisesta matosta, jossa on eri kokoisia ympyröitä...

Aloitinkin sitä mökillä ollessamme, kunnes... VÄLÄHTI jostain ajatus. :)

Teen isoäidinneliöistä maton! 

Nämä värit sopii just siihen.

Ei muuta kuin ympyrän purkuun ja aloitetaan alusta...

Lopputuloksesta päätellen kannatti muuttaa suunnitelmaa. 

Värikäs matto viehättää lapsia 

ja he ovatkin jo ehtineet käyttää sitä pelilautana, itse keksimälleen pelille. :)

Maton koko on 120x160cm ja kuteita meni 5,6kg.

Tätä mattoa ei oikein enää voi painonsa puolesta pestä pesukoneessa,

mutta värikkyytensä takia ei varmaan kovin usein tartte pestäkään.

Pieniä jouluvalmisteluja olen tehnyt ja olenkin päättänyt ottaa todella rauhallisesti, 

tarkoituksena  kiireetön ja lämmin joulun aika.

Joka vuosi meillä jouluvalmistelut yksinkertaistuu ja

teen vain just sen mitä haluan ja viitsin, ilman minkäänlaisia paineita. :)

Kiireetöntä tunnelmaa sinullekin!

-Sanna-

Lastenhuoneen maalausta

Nyt se sitten on valmis! Lastenhuone uudessa värissään. :)

Olikin siinä urakkaa teippailla listoja, pakkeloida koloja ja

maalata kolmeen kertaan, jotta vanha maali peittyisi.

Hidasta, mutta mielenkiintoista puuhaa!

Lopputulos miellyttää kaikkia, vaikka vähän muutosvastarintaa kuuluikin vielä siinä vaiheessa

kun näytin maalipurkkien värejä joita seiniin laitan.

Maalit kaikki on jäänteitä yläkerran maalauksista joten tulipahan nekin käytettyä loppuun 

ja hyvin riittivät pienellä sekoituksella. 

Tuota alaosan maalia ei sitten taida värikartalta löytyäkään. ;)

Tyttö luovutti oman huoneensa yläkerrasta vanhimmalle pojallemme 

ja muutti itse nuorimman kanssa yhteen alakerran leikkihuoneeseen.

Aika näyttää kuinka yhteiselo onnistuu tytön (11v.) ja pojan (4v.) kanssa.

Kolme huonetta meillä oli eilen järjestelyn alla...huh..huh...

Kyllä siinä riittääkin puuhaa, niin että nyt sitten saa kärsiä selkäsäryistä.

Vielä on paljon tekemistä sisustuksen uusimisessa.

Pojan sänky ja senkki odottaa maalaamista.

Verhot on tarkoitus uusia, niillä ehkä väriä lisää tuonne huoneeseen.

Uutta mattoa alan tekemään tänä viikonloppuna sinne, kun olen naisporukalla mökillä.

Sen teen vanhoista lakanoista repimällä kudetta ja virkkaamalla.

Nyt siis lähden rentoutumaan käsitöiden ja sukuni naisten pariin!

Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

Lämpimin terveisin Sanna

Leikkimökin sisustamista

Mulla kaikki asiat tapahtuu tänä kesänä hitaasti, mutta ei haittaa. :)

Sateesta huolimatta menin leikkimökkiin vähän siivoilemaan ja kuvaamaan.

En halunnut kastella itseäni keräämällä kukkapenkeistä kimppua,

joten katkaisin yhden gladioluksista pöydälle pötköttämään.

Seinäpaneelit  on jämätavaraa, samoin kattopaneelit.
Kattopaneelit sain  veljeltäni,  jolla oli jäänyt joltain työmaalta pätkiä. 

Vielä sopiva käsittelyaine pensseleineen mukaan. Olipahan helppo homma. :)

Mökin rakentamisen ideana on ollut että, mahdollisimman paljon tehdään kierrätysmateriaaleista.

Uutta on kuitenkin verhokangas...

Halusin tietynlaista ja kirpparilta sitä etsiessä olisi voinut mennä paljon aikaa.

Verhot on ommeltu virkattuun pitsiin kiinni  ja niin ne oli helppo pujotella paikoilleen.

Näin "ruma" vaijeri ei näy juuri ollenkaan. :)

Haapapöllistä mies kokeili tuolin tekoa.

Lapsille tämä on erityisen mieluisa istuin.

Mun ehdotuksesta (olin nähnyt jossain kuvassa) hän kokeili myös tällaisia jakkaroita ja näistä mää niin tykkään!

Kuoren väri hiottuna on just sama kuin katossa.

Haluaisin vähän isompia samanlaisia sisälle takan eteen. :)

Pöydän mieheni teki mäntypelekasta ja haapapöllistä. 

Käsittelin kannen mehiläisvahalla, jotta lika ei niin tarttuisi.

Liinan kangas on kirpparilöytöjä.

Hyllyn tein itse. Silloin tais olla vielä jalka paketissa, kun tuota värkkäilin.

Tähän alle mulla on tarkoitus tehdä tiskipöytä.'

Allaskin (Emalivati) on valmiina oottamassa, kunhan pystyn paremmin toimimaan ja saan aikaseksi.

Pienet kattilat, pannut, vuokat ja aterimet ovat kirpparilta.

Nämä kivat ruusuiset sopii sisustukseen vaan niiin hyvin! :)

 

Pöydän ääreen mahtuu monta pientä leikkijää. 

On kiva seurata mitä kaikkea ne jo nyt on keksinyt.

Muun muassa pyykkinaru on ilmestynyt mökistä puunoksaan 

ja siellä roikkuu harsoja ja luutuja. :)

 

Gladiolukset on mun suosikki kukkiani.  Kasvatan niitä joka vuosi.

Tänä vuonna mulla on kaikkia erivärisiä, mielenkiinnolla odotan minkä värisiä sieltä vielä tulee. 

Tämä  väri on yksi parhaista!

Iloa elämään saa paljon kukkien kautta. :)

Hyvää viikonloppua sinulle!

Lämpimin terveisin Sanna