Virkattu muistojen räsymatto

Kaappeja siivotessa löytyy kaikenlaista poistettavaa,

 kuten kuluneita lakanoita, pussilakanoita ja tyynyliinoja.

Revin ne matonkuteeksi ja virkkasin matoksi.

Muistojen matossa on meidän häälahjaksi saatuja pussilakanoita,

 pienten lasten lakanoita,

vuosien takaa tutuksi tulleita kuvioita. 

Virkatessa kätkin mattoon ne parhaimmat ajatukset, ihanimmat muistot.

 Raskaista muistoista halusin luopua.

Vanhan on hyvä saada uusi muoto.

Niin kuin elämässäkin.

Elämä muuttuu ja uudistuu.

Ihmiset sen mukana, elämänvirrassa kulkiessa.

Vanhasta luopuessa tekee tilaa uudelle.

Lapset kantavat minunkin elämää mukana, 

omissa muistoissaan ja kokemuksissaan.

Toivottavasti he ovat saaneet oikeanlaiset eväät elämäntielle.

Kukin juuri hänen elämään tarpeelliset.

Tänään lähti meillä nuorimmainen eskariin ja koti on hiljainen.

Ajatukset ovat tässä hetkessä. 

Siinä, kuinka viiden koululaisen matka jatkuu.

Saattelen lapsiani heidän elämän matkan alussa.

He ovat minulla hetken lainassa, kunnes rientävät omaan, itsenäiseen elämään.

Askel kerrallaan minun on äitinä luovutettava heidät elämän kannateltavaksi.

Lukukauden alkaessa huomaan pysähtyväni ajattelemaan 

kuinka nopeasti vuodet vierii ja lapset kasvaa.

Suojeltua koulutietä kaikille lapsille ja nuorille!

-Sanna-

Sängynpääty

Ensin toivottelen tervetulleeksi kaikki uudet lukijat. Mahtavaa, että täällä vielä ihmisiä käy! 

Vaikka mun päivitykset on ollu harvinaisia viimeisen vuoden ajan.

 Pitkän aikaa mulla on ollut suunnitelmissa rakentaa tuppeen sahatusta haapalaudoista sängynpääty.

Laudat saivat vähän harmaantua viime kesänä ulkona. Niihin tuli kaunis väri.

 

Nyt se sitten on valmis! 

Juuri sellaisena kuin suunnittelin.

Paitsi väri. 

Olin suunnitellut käsittelevän sen jollain vähän harmahtavalla vahalla tai öljyllä,

 mutta totesin päädyn olevan hyvä sellaisenaan, ilman mitään käsittelyä.

Tikkaat ja lehtikorin oon tehnyt kauan sitten. 

Sopivat kuitenkin hyvin uuden päätyn kanssa.

Elämäni tärkeimmät asiat löytyy tuosta kuvasta.

Carpe Diem-tartu hetkeen-teksti on muistutuksena toisesta niistä.

Omin käsin, rautalangasta väännetty.
Menisikö paremmin tajuntaan näin? ;)

Jokainen aamu sen luen. 

Elämä on tässä ja nyt. 

Läsnäolevassa hetkessä.

Näin eläessä kaikki on hyvin. Aina.

Läsnäolevassa hetkessä kaikki on juuri niin kuin pitää.

Siinä on kaikki se mitä tarvitsen. 

Rakkaus

on lempeä

ei kadehdi

ei kersku

ei pöyhkeile

ei käyttäydy sopimattomasti

ei etsi omaa etuaan

ei katkeroidu

ei muistele kärsimäänsä pahaa

ei iloitse vääryydestä

vaan iloitsee totuuden voittaessa

kaiken se kestää

kaikessa uskoo

kaikessa toivoo

kaiken se kärsii

Rakkaus ei koskaan katoa.

 Taulu on tärkein taulu mun kodissa.

Se on kulkenut jokaisessa aikuisena asumassani talossa.

Siinä on elämäni tarkoitus, suunta, 

ohje, kuin punainen lanka, mitä kohti mennä, mitä opetella.

Suuria sanoja ja ihan totta! 

Kun vuosia ja kokemusta tulee, tajuaa noiden sanojen viisauden,

 pikkuhiljaa aukeaa ja ymmärtää.

Silti, aina vaan uudelleen, palaan tuon tekstin äärelle.

Ihmettelemään, kysymään, kuuntelemaan, näkemään.

Rakkauden tavoittaa vain tässä hetkessä. 

Kevät etenee näiden aatosten mukana ja nautin  luonnossa liikkumisesta.

Tai vain olemisesta siellä, metsän keskellä, hiljaisuudessa.

Luonnon keskellä tavoitan hyvin läsnäolevan hetken.

Koen kaikilla aisteilla luonnon hienouden.

 Uskomattomia ihmeitä löydän ja iloitsen.

Olen kiitollinen. Tästä hetkestä. Luonnon ihmeistä. Rakkaudesta.

Valoisaa kevättä teille kaikille!

-Sanna-

Mullan vaihtoa ja katse uuteen kasvuun

 Tänään on hyvä mullanvaihto päivä.

Kukille, juurille, tuoretta, uutta multaa.

Juuret ovat säilyttäneet talven pimeänä aikana voiman uuteen kasvuun.

Kukka on levännyt, rauhoittunut,

kunnes voi jälleen alkaa loistamaan valon kanssa kilpaa.

Pimeästä talvesta selvinneet pelargoniat leikkasin mullan vaihdon yhteydessä ja

näin sain lisää kukkia kesäksi.

Samaa olen tehnyt minäkin.

Rauhoittunut, lakannut suorittamasta ja alkanut kuuntelemaan itseäni.

Sisäistä ääntäni, sitä viisautta joka kaikille meille ihmisille on annettu.

Minulle se sanoo, että talvella kuuluu kääntyä sisäänpäin, rauhoittua ja kuunnella.

Kerätä voimia uuteen kasvuun.

Luonto ja kukatkin toimivat näin.

Kuuntelin sydäntäni.

Sisältä löytyi voima. 

Todellinen rakkaus. Rauha. Ilo.

Usko elämään, että elämä kantaa. Aina.

Kohtasin häpeääni.  

Sitä joka on estänyt mua elämästä omana itsenäni.

Häpeä syntyy rakkaudettomuudesta.

Häpeä saa menemään piiloon, peittelemään, piilottelemaan, 

salaamaan itsestään sellaisia puolia joita ei halua hyväksyä itsessään. 

Häpeä tarvitsee parantuakseen rakkautta.

Tahdoin kasvaa itsekseni, sellaiseksi joka aidosti olen. 

Elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ne on tullut suuren kivun kautta.

Löysin vapauden!

Että osaan lentää, siipeni kantavat! 

Annan elämän tuulen viedä, sinne minne minun tie on tarkoitettu. 

Minun ei tarvitse kuin kuunnella ja antaa mennä.

Voi sitä levollisuutta ja rauhaa, minkä olen saanut kuin lahjana.

Uutta kasvua voi vaan ihmetellä.

Ihastella iloiten.
Olen kiitollinen tällä hetkellä.

Aurinkoisia päiviä sinulle!

-Sanna-

Lastenhuoneen uudistusta

Kylläpäs kesti mulla pakollinen tauko vähän turhan kauan. 

Mutta nyt on taas oma kone toiminnassa ja voin jatkaa juttujani täällä blogissa.

Kiitos kun olette jaksaneet odottaa. :)

Lastenhuoneen uudistus tapahtui talvella, nämä kuvat on siis otettu pari kuukautta sitten.

Kalusteisiin maalailin pirteää turkoosia, sänky vähän vaalennettuna.

Tuolin löysin kirpparilta ja musta väri sai peittyä myös turkoosilla. 

Tässä nurkassa asustaa kohta viisivuotias poika, nuorimmainen.

Toisessa nurkassa asustelee ainokainen tyttömme. 

Vielä kelpaa 11-vuotiaalle vaalenpunainen.

Peilin hän sai joululahjaksi ja tekstiilit on mun tekemiä käsitöitä.

Uskollinen unikaveri Eveliina-pupu on odottelemassa tyttöä unille 

ja antamassa jokainen ilta sitä turvaa, mitä on äitin kautta siihen "tallennettu" vuosien varrella. ;)

Eveliina-pupu tietää kaiken ja kuuntelee kaiken.

Kukkaköynnös kiemurtelee sängynpäädyssä 

ja sydän muistuttaa kaikkein tärkeimmästä, Rakkaudesta.

Vielä vähän aikaa hän, tyttömme, on pieni ja katselee peilistä itseään lapsen silmin.

Pieniä merkkejä on jo siitä että lapsen mieli alkaa muuttumaan ja nuoruus lähestymään.

Siihen samaan kasvuun joutuu mukaan itsekin, tytöstä pikkuhiljaa alkaa kasvaa aikuinen.

Ei aina niin helppo tie, silti täysin välttämätön.

Voi, kuinka ymmärrän että juuri nyt, tällä hetkellä hän tarvitsee äitiään ja rakkautta paljon.

Tukemaan siinä kasvussa jonka jokainen nainen on joskus käynyt. 

Muistutan samalla itseäni,

 Se riittää mitä olen, 

Se riittää mihin pystyn, 

Riittää että Rakastan.

Valoisia kevätpäiviä!

Lämpimin terveisin Sanna

Joulun ajan tunnelmaa

Toukokallion joulu on sujunut mukavasti läheisten parissa.

Aika touhukasta on ollut, kun meillä käy useita vieraita ja itsekin vierailemme sukulaisilla.

Eilinen ilta vierähti  veljen luona saunoessa ja kylpypaljussa löhöillessä.

Oli siinäkin ihmettelemistä ulkomaalaisella vieraallamme, niin erilaista kulttuuria.

Aaton tunnelmia muutamin kuvin...

Lapset halusivat kasata paketeista tornin kuusen viereen. ;)

Kuusen koristeet olen tehnyt lähes kaikki itse.

Joka jouluksi yritän tehdä jotain uutta.

Uusina koristeina on rautalangasta väännettyjä palloja. 

Ne maalasin turkoosilla maalilla ja vähän päälle valkoista maalia, kuin lumeksi.

 

Saadut joulukortit keräsin vanhaan ikkunaan roikkumaan pienillä pyykkipojilla.

Itsekuvatut joulukortit näyttää olevan tänä jouluna suosittuja. :)

Valokranssin tein siskolle lahjaksi.

Itselläni on ollut tällainen vessassa kaksi vuotta ja valot on aina päällä.

Toivottavasti nämä valot kestää ihan yhtä kauan.

Lapsiperheen joulu ei ole kovin rauhallinen...

Sitä kaipaan nyt, rauhallisuutta ja hiljaisuutta.

Siitä onkin toivoa, kun huomenna lähdemme mieheni kanssa kaamosmatkalle pohjoiseen. :)

Siellä on aikaa rauhoittua ja nauttia kauniista luonnosta.

Hyvää Tapaninpäivää!

Lämpimin terveisin Sanna

Isoäidinneliöistä virkattu matto

Mökillä ollessamme naisporukalla viime kuussa,  olimme käsitöiden kimpussa

ja mullaki oli yksi maton aloitus mukana....

Lauantaina kävimme porukalla kangaskaupassa ja 

siellä ihastuin matonkuteisiin...juuri näihin väreihin.

Silmissä alkoi muodostua kuva sellaisesta matosta, jossa on eri kokoisia ympyröitä...

Aloitinkin sitä mökillä ollessamme, kunnes... VÄLÄHTI jostain ajatus. :)

Teen isoäidinneliöistä maton! 

Nämä värit sopii just siihen.

Ei muuta kuin ympyrän purkuun ja aloitetaan alusta...

Lopputuloksesta päätellen kannatti muuttaa suunnitelmaa. 

Värikäs matto viehättää lapsia 

ja he ovatkin jo ehtineet käyttää sitä pelilautana, itse keksimälleen pelille. :)

Maton koko on 120x160cm ja kuteita meni 5,6kg.

Tätä mattoa ei oikein enää voi painonsa puolesta pestä pesukoneessa,

mutta värikkyytensä takia ei varmaan kovin usein tartte pestäkään.

Pieniä jouluvalmisteluja olen tehnyt ja olenkin päättänyt ottaa todella rauhallisesti, 

tarkoituksena  kiireetön ja lämmin joulun aika.

Joka vuosi meillä jouluvalmistelut yksinkertaistuu ja

teen vain just sen mitä haluan ja viitsin, ilman minkäänlaisia paineita. :)

Kiireetöntä tunnelmaa sinullekin!

-Sanna-

Lastenhuoneen maalausta

Nyt se sitten on valmis! Lastenhuone uudessa värissään. :)

Olikin siinä urakkaa teippailla listoja, pakkeloida koloja ja

maalata kolmeen kertaan, jotta vanha maali peittyisi.

Hidasta, mutta mielenkiintoista puuhaa!

Lopputulos miellyttää kaikkia, vaikka vähän muutosvastarintaa kuuluikin vielä siinä vaiheessa

kun näytin maalipurkkien värejä joita seiniin laitan.

Maalit kaikki on jäänteitä yläkerran maalauksista joten tulipahan nekin käytettyä loppuun 

ja hyvin riittivät pienellä sekoituksella. 

Tuota alaosan maalia ei sitten taida värikartalta löytyäkään. ;)

Tyttö luovutti oman huoneensa yläkerrasta vanhimmalle pojallemme 

ja muutti itse nuorimman kanssa yhteen alakerran leikkihuoneeseen.

Aika näyttää kuinka yhteiselo onnistuu tytön (11v.) ja pojan (4v.) kanssa.

Kolme huonetta meillä oli eilen järjestelyn alla...huh..huh...

Kyllä siinä riittääkin puuhaa, niin että nyt sitten saa kärsiä selkäsäryistä.

Vielä on paljon tekemistä sisustuksen uusimisessa.

Pojan sänky ja senkki odottaa maalaamista.

Verhot on tarkoitus uusia, niillä ehkä väriä lisää tuonne huoneeseen.

Uutta mattoa alan tekemään tänä viikonloppuna sinne, kun olen naisporukalla mökillä.

Sen teen vanhoista lakanoista repimällä kudetta ja virkkaamalla.

Nyt siis lähden rentoutumaan käsitöiden ja sukuni naisten pariin!

Rentouttavaa viikonloppua sinullekin!

Lämpimin terveisin Sanna

Lämpöä syksyn iltoihin

Hei, onkohan täällä muitakin, jotka on kyllästynyt sateisiin?

Ihan pakko on nyt keksiä aivan muuta puuhaa, kuin puutarhatyöt...

Eli lämpimämpää tunnelmaa kynttilöillä sisälle! :)

Se piristää!

Huomio kiinnittyy sateesta kynttilöiden tuomaan tunnelmaan ja lämpöön.

Siivouspäivän päätteeksi on kiva laittaa kynttilöitä vähän joka paikkaan.

Sisälle oon kantanut jokin aika sitten pasuunakukan ja...

Nyt se sitten kukkii! :) 

Muutama kukka on auennut ja lisää nuppuja kasvamassa.

Onkohan kaikki aloittelijan virheet nyt tehty tuon kukkalajin kanssa?? ;)

Koristekurpitsat keräsin sisälle ja halloween-tunnelmaa on vähän etuajassa. 

Näistä on kaiverrettu yhdessä lasten kanssa jo naamoja ja tuikkukippoja.

Syksyn satoa ja kynttilöiden tunnelmaa katsellessa...

Täytynee siis lopultakin heittää päivänvarjo hyllylle seuraavaa kesää odottamaan!

Varjon runko on väännelty rautalangasta ja 

varjo virkattu sopivaksi "omasta päästä" löytyneellä ohjeella.

Lämmin auringon valo on vaihtunut lämpimään kynttilän liekkiin 

ja varmasti takkakin alkaa säiden viiletessä lämpiämään lähes joka päivä.

Nautitaan siis nyt niistä iloista joita syksy meille antaa!

Sateesta huolimatta. ;)

Silti toivon muutamaa kuivempaa päivää,

jotta saisin vähän kukkapenkkejä siistittyä ja tulppaanit istutettua maahan.
Katotaan nyt sitten, mitä meille jatkossa annetaan! :)

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Lämpöisin terveisin Sanna

Takan maalausta

Jonkin aikaa olen suunnitellut takan valkaisua. 

Viime viikolla sain sen sitten tehtyä. :)

Vedellä ohennetulla maalilla vetelin pensselillä kaks kerrosta,

niin että väri ei ole ihan tasainen, tarkoituksella vanha väri kuultaa joissain kohti alta.

Vanha väri takassa ja uunissa oli siis keltainen. 

Tähän asti olen tykännyt siitä, mutta nyt kaipaan vähän valoisampaa ilmettä tupaan.

Keltainen väri antaa sellaisen vaikutelman kuin se tulisi lähemmäksi...

siis takkakin näyttää paljon isommalta.

Valkoisella saatiin valoisuutta ja avaruutta. 

Koko takka/uuni-yhdistelmä näyttää nyt pienemmältä.

Viimeiset gladiolukset pelastin paleltumiselta viikonloppuna, ennen yöpakkasta.

Kurkut ja kurpitsat paleltuivat...niitä en muistanut peitellä.

Leivinuuni on yleensä koko talven ahkerassa käytössä.

Harvoin leivon siinä, mutta lämmityksessä käytämme sitä jatkuvasti.

Keskellä taloa olevat tulisijat jakavat lämpöä talvella koko alakertaan.

Viimeiset marjat keräsin pois pensaista, karviaisia ja aronioita.

Jälleen linnut ehtivät ennen minua aronian marjojen hyödyntämiseen...muutaman litran sain hilloa varten.

Ja pari oksaa maljakkoon. 

Ehkä ens vuonna jo muistan laittaa pensaisiin verkot! :)

Akillesjänteen katkeamisesta tulee tänään  neljä kuukautta.

Tiivis liikuntaohjelma minulla on nyt menneillään, jotta saan jalan hyvin kuntoutettua.

Lähes joka päivä teen jotakin...jumppaa, kuntopyöräilyä, kävelyä, vesijuoksua, venyttelyä
ja pilates alkaa ensi viikolla.

Maanantaina kävin kokeilemassa kuinka lentopallo pysyy käsissä ja

ilokseni huomasin että kädet edelleen toimii! ;) 

Vähän tuntumaa jo palloon... vaikka vasta kahden kuukauden päästä voin aloitella pelaamista.

Siellä toisten peliä seuratessa tuli tunnemuistina se hetki kun jänne katkesi.

Pahoinvointi aalto meni läpi kehon ja sellainen iljettävä tunne, kun jänne napsahti.

Ehkä sitä tarvii tällaista "siedätyshoitoa", jotta sitten aikanaan voi palata pelaamaan, 

eikä pelkäisi liikaa jänteen uudelleen katkeamista.

Pitkä työ on vielä edessä saada jalka kuntoon, mutta motivaatiota riittää, onneksi.

Koska, mä HALUAN vielä pelata ja juosta joskus! :)

Tavoite on siis selvä, sitä kohti mennään.

Tänään lihasten vahvistaminen jatkuu vesijuoksulla.

Se on kivaa muutaman ystävän kanssa.

Ystävien tuki onkin ollut tarpeen viime aikoina, 

koska olen elänyt todella haastavaa aikaa elämässäni.

Olen kaikille heille todella kiitollinen! <3

Kiitos myös kaikille teille, jotka vierailette täällä!

On piristävää lukea viestejänne. <3

Lämpimin terveisin Sanna

Leikkimökin sisustamista

Mulla kaikki asiat tapahtuu tänä kesänä hitaasti, mutta ei haittaa. :)

Sateesta huolimatta menin leikkimökkiin vähän siivoilemaan ja kuvaamaan.

En halunnut kastella itseäni keräämällä kukkapenkeistä kimppua,

joten katkaisin yhden gladioluksista pöydälle pötköttämään.

Seinäpaneelit  on jämätavaraa, samoin kattopaneelit.
Kattopaneelit sain  veljeltäni,  jolla oli jäänyt joltain työmaalta pätkiä. 

Vielä sopiva käsittelyaine pensseleineen mukaan. Olipahan helppo homma. :)

Mökin rakentamisen ideana on ollut että, mahdollisimman paljon tehdään kierrätysmateriaaleista.

Uutta on kuitenkin verhokangas...

Halusin tietynlaista ja kirpparilta sitä etsiessä olisi voinut mennä paljon aikaa.

Verhot on ommeltu virkattuun pitsiin kiinni  ja niin ne oli helppo pujotella paikoilleen.

Näin "ruma" vaijeri ei näy juuri ollenkaan. :)

Haapapöllistä mies kokeili tuolin tekoa.

Lapsille tämä on erityisen mieluisa istuin.

Mun ehdotuksesta (olin nähnyt jossain kuvassa) hän kokeili myös tällaisia jakkaroita ja näistä mää niin tykkään!

Kuoren väri hiottuna on just sama kuin katossa.

Haluaisin vähän isompia samanlaisia sisälle takan eteen. :)

Pöydän mieheni teki mäntypelekasta ja haapapöllistä. 

Käsittelin kannen mehiläisvahalla, jotta lika ei niin tarttuisi.

Liinan kangas on kirpparilöytöjä.

Hyllyn tein itse. Silloin tais olla vielä jalka paketissa, kun tuota värkkäilin.

Tähän alle mulla on tarkoitus tehdä tiskipöytä.'

Allaskin (Emalivati) on valmiina oottamassa, kunhan pystyn paremmin toimimaan ja saan aikaseksi.

Pienet kattilat, pannut, vuokat ja aterimet ovat kirpparilta.

Nämä kivat ruusuiset sopii sisustukseen vaan niiin hyvin! :)

 

Pöydän ääreen mahtuu monta pientä leikkijää. 

On kiva seurata mitä kaikkea ne jo nyt on keksinyt.

Muun muassa pyykkinaru on ilmestynyt mökistä puunoksaan 

ja siellä roikkuu harsoja ja luutuja. :)

 

Gladiolukset on mun suosikki kukkiani.  Kasvatan niitä joka vuosi.

Tänä vuonna mulla on kaikkia erivärisiä, mielenkiinnolla odotan minkä värisiä sieltä vielä tulee. 

Tämä  väri on yksi parhaista!

Iloa elämään saa paljon kukkien kautta. :)

Hyvää viikonloppua sinulle!

Lämpimin terveisin Sanna