Sohvatyynyt pellavasta ja asiaa rakkaudesta

Nämä tyynyt on ollu viime keväästä asti tuolla aloitettuna...

Joskus vaan jää joku työ toisten käsitöiden varjoon ja unohtuu.

Käyköhän niin joskus rakkaudellekin?

Se jää toisten asioiden varjoon ja unohtuu mikä on tärkeintä.

Joskus ne varjot ovat elämän kuormaa, jota kertyy liikaa haastavissa elämäntilanteissa.

Joskus se on itsekkyyttä.

Joskus pelkoa.

Pelkoa tulevaisuudesta, kun ei voi tietää mitä se tuo tullessaan.

Pelkoa toisen menettämisestä, pelkoa että toisellakin asioita kasaantuu liikaa

ja rakkaus jää niiden varjoon.

Silti... tajuan että voin vaikuttaa itseeni.

Voin valita pelkäänkö vai rakastanko.

Voin kysyä mitä pelkään ja miksi?

Pelko suojaa pettymyksiltä, mutta siinä ei pääse kokemaan rakkautta.

Rakkaus tuo mukanaan haavoittuvuuden, sen että saatan pettyä. 

Rakastaessa pettymyksiä joutuu sietämään ja hyväksymään. 

Ja kestämään surua. 

Suru on vanhasta luopumista ja tekee tilaa uudelle,

muutokselle.

Elämä kulkee kuin joki, virta. 

Se ei pysähdy,

vaan hakee aina jonkin uoman mistä kulkea.

Esteitä tulee eteen, mutta silti  vesi vaan kulkee.

Näitä ajatuksia olen kesällä joen rannalla istuskellessa ajatellut.

Joka päivä kysyn itseltäni,

uskallanko tänään heittäytyä elämän virtaan 

ja sietää kaikki sen mukana tuomat asiat ja tunteet?

Päätän uskaltaa.

Silloin saa kokea sellaisia asioita, joita ei voi kuin ihmetellä.

Todellinen elämä on ihmettä!

Kaikkine väreineen, tunteineen, asioineen...

Niin, tyynyistä... ;)

Aloitin tosiaan keväällä ja 

joku prosessi on niiden mukana kulkenut,

kuten monissa muissakin käsitöissäni.

Ehkä se liittyy tuohon aiemmin kirjoittamaani...

Virkkasin omasta päästä nuo sydänpitsit pellavalangasta.

Valkoiseen kankaaseen kirjoin nimikirjaimet samalla langalla.

Pellavaiset sydäntyynyt koristavat nyt olohuoneen toisella sohvalla.

Uskalletaanhan heittäytyä elämän virtaan!

Nautitaan tästä päivästä!

Terveisin Sanna

Pussukka unelmille

Pienen pussukan ompelin piristykseksi ystävälle

ja sisälle laitoin herkkujen lisäksi seuraavan viestin:

Joskus vaikeassa elämäntilanteessa saatamme unohtaa unelmamme.

Unelmat antavat meille toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

Unelmoimalla voi päästä hetkeksi irti raskaasta todellisuudesta

ja se antaa voimaa myös tähän päivään. 

Uskalla unelmoida ja haaveilla!

Tämä pussukka on sitä varten.

Voit laittaa sinne unelmiasi pienen kuvan, tekstin tai esineen muodossa.

Ja muista, unelmat ovat sitä mitä kohti olet menossa, 

suunta mitä asioita elämässäsi voisi olla tulevaisuudessa.

*Jos toivottomuuden tunne iskee,

voit mennä kurkistamaan pussiin,

Mitä ihanaa tulevaisuus voi tuoda tullessaan.

Toiveikasta viikonloppua!

-Sanna-

Pellavainen essu ja pitsin virkkausta

Viikonloppureissu oli oikein virkistävä ja säät suosivat meitä. Asustelimme vanhimman poikani kanssa ystävälläni ja pojan kummilla.  Sunnuntaina tapasin entistä opiskelukaveriani ja kämppistä, viimeksi olimme nähneet 12 vuotta sitten. Kuinka mukavaa onkaan nähdä pitkän tauon jälkeen ja vaihtaa kuulumisia! Muutama blogituttavuuskin kyseli tulisinko käymään... ;) Luin liian myöhään blogistani, että aika lähellä majapaikkaani yksi  oli torilla myymässä. Oikeesti olisi oikein mielenkiintoista tavata! Ehkä joskus jonkun kanssa järjestyykin.

Viime kesän belargonioista sain yhden selviämään talven yli ja se kukkii nyt ihanasti keittiön ikkunalla.

Reikäompeleilla päärmätty pellavainen essu valmistui keväällä.

Edellisen essun olen tehnyt itselleni seiskaluokalla, joten ehkä oli jo uuden aika, vai mitä? ;)

Nyt kun oma poika on sen ikäinen...

Taskuun kirjoin valkoisella pellavalangalla nimikirjaimet.

Kirpparilta ostetut siniraitaiset verhot olivat hankalan mittaiset ja päätin jatkaa niitä vähän pitsillä. 

Virkkaus sujuu mukavasti automatkoilla ja reissuilla toisten kanssa jutellessa. 

Nämä pitsit valmistui, kun olimme keväällä naisten kanssa mökillä rentoutumassa. 

Viime viikonlopun reissulla valmistui jo uusi työ, joka on kuivumassa kovettamisen takia.

Ehkä pian näette siitä kuvia, samoin kuin väliaika kuvia siitä mitä mieheni laudoista rakentelee. 

Oi, kun mä tykkään siitä jo nyt!! ;)

Jos nyt lähtisin edistämään rakennusprojektia ja menen kuorimaan kuusia...

Palaan pian aiheeseen,

siihen asti toivottelen teille iloisia hetkiä kauniissa toukokuussa!

Arvonta suoritettu

Täällä talossa on vallinnut Vaahteramäen meininki pari päivää. Lapset ovat kuin ensimmäistä kertaa pellolle päästetyt vasikat! Hypätään sisälle, ulos, kerjätään uimaan, laitetaan edes uima-allas... Tyytyvät sitten kylpyammeeseen pihalla. ;) Huh, huh...Lupasin eskarilaiselle kaverin yökylään, joten meininki sitäkin iloisempaa. Ihanaa kun tuntuu ihan kesältä! Mutta...Arvonnan suorittaminen viivästyi vuorokaudella! Nyt se kuitenkin on suoritettu. Onnettarena toimi Nuoleton soturi (viittaus muutama postaus taaksepäin).

Toinen palkinto on pieni liina  (53x53cm) pellavasta. Käsin tehty kokonaan, reikäompeleet, kirjonnat ja pitsin ompelu. Tämän voittaja saa valita, jos haluaa sydämen sisälle jonkin kirjaimen, sen kirjon vielä siihen. :)

Osallistujia oli todella paljon. Yllätyin kuinka paljon täällä vierailee väkeä ja on ilo lukea viestejänne. Suuri kiitos kaikille osallistujille! Kunhan vaan omaa aikaa saan enemmän, vierailen teidän uusien lukijoiden blogeissa. Sitten itse asiaan...Tervetuloa-kyltin voittaja on...

Keijukainen! Oikein paljon onnea sinulle!

Liinan voittaja on sitten Sude! Onnea sinullekin! Kerronko minulle pikimmiten jos haluat jonkun kirjaimen tuohon sydämen keskelle. Sydämiä on liinassa jokaisessa kulmassa, joten voin kirjoa toisenkin kirjaimen jos niin haluat.  Otattehan yhteyttä minuun sähköpostin kautta niin saan postitettua teille pian voittonne. (sanna.tanska@suomi24.fi)

Ihanaa kun te kaikki olette ottanut minut hyvin vastaan täällä blogimaailmassa! Kiitos mielenkiinnostanne!
Hyvää Helatorstai-iltaa ja nautitaan nyt auringon lämmöstä täysillä!

Prinsessalle oma pesä

 Tämä pieni huone oli alunperin suunniteltu vaatehuoneeksi, jossa on vain yksi pieni ikkuna. Tyttö kuitenkin halusi  tämän huoneen itselleen, ehkä juuri tuon pesän takia. :) Siihen olen nyt tehnyt prinsessan lukupesää.

Huoneen teema on lähtenyt maalatusta omenapuun oksasta. Teeman mukaiset värit vaaleanpunainen, vihreä ja valkoinen helpottivat tilkkukankaiden valintaa.

Tilkkutyön aloitin jo syksyllä, kun stromsön innoittamana kokeilin norjalaista tilkkutekniikkaa. Se jäi sitten jouluaskareiden takia hetkeksi odottamaan parempaa aikaa. Tykkään tästä tekniikasta kovasti, koska siinä ei tarvitse olla niin tarkka saumojen kohdilleen osumisen kanssa. Tein tilkuista  vanhan patjan päälle päällisen, jonka voi tarvittaessa pestä.

 Päällisen toisella puolella on luonnonvalkoinen samettikangas. Siihen kirjoin samettilangalla ja ompelukoneella isoja kukkakuvioita. Samettikangas tuntuu mukavan pehmoiselta.

Jos joskus värikäs tilkkupäällinen kyllästyttää voi patjan kääntää toisinpäin ja saa siten vaaleampaa ja rauhallisempaa tunnelmaa.

Tämän sisälle kätkeytyy vieraspeitto, jota tarvitaan kun  yövieraita tulee kylään. Muina aikoina se toimii selkänojana lukupesässä. Päällinen on tehty samettikankaasta, jonka keskelle on ommeltu puuvillakangasta. Siihen olin ennen sitä aplikoinut koneella Dreams-tekstin ja linnun. Pitsit viimeistelevät päällisen.

Kukkakokeiluja tein siskoni innoittamana. Hän teki juhlapukuunsa tosi kauniin kukan ja pitihän sitä itsekin kokeilla millaisia kukkia saan aikaseksi.

Terälehtien reunat olen sulattanut kynttilän liekin lähellä. Tämä onnistuu vain sellaisista kankaista, jotka sulavat. Käytin vanhaa verhokangasta ja tilkkuja. Lehtien kohdalla tuottikin vähän hankaluuksia, kun brodeerauksessa käytetyssä langassa onkin puuvillaa, joka alkaa helposti palamaan, eikä sula. Vihreän kankaan tilkut on tytön juhlamekosta.

Kukkia tehdessä tuli ajatus köynnöksestä... aivan kuin kukat jatkuisivat seinämaalauksesta. Köynnöksen kukat ovat vaan vähän isompia ja kirkkaamman värisiä. Köynnöksen varsi on virkattu ketjusilmukoilla ja sen sisälle pujottelin rautalankaa, jotta köynnöstä saisi muokattua haluamaani asentoon. Valkoiset verhot ovat vauvan sänkykatoksen verhot ja sopivat mielestäni täydellisesti tähän. Muistaakseni ompelin nuo verhot tytölleni hänen ollessa vielä mahassa. :) Hyvä kun on käyttöä edelleen.

Prinsessakin halusi ommella jotain ja katseli Tilda-kirjaa, löytyiskö sieltä jotain sopivaa. Kruunuun hän ihastui ja minun avustamana hän ompeli sen itse. Kuin kruunuksi lukupesälle! Sopii todella hyvin pesään.

Tytön huoneen sisustaminen jatkuu vielä, kun suunnitelmissa on tilkkupäiväpeitto ja ilmoitustaulu. Aikataulua näille ei ole...sitten kun inspiraatio iskee. Yleensäkin annan "tuulen kuljettaa" itseäni ja teen sitä mikä milloinkin tuntuu parhaimmalta. Kuitenkin luotan siihen että jossain vaiheessa toteutan ne suunnitelmat jotka pitääkin. Toisinaan ne matkan varrella kyllä muuttuu... ;)

Iloista keskiviikkoa!

Ompelulaatikko ja valkokirjontaa

 

 Sain tämän ihastuttavan ompelulaatikon siskoltani kiitokseksi niistä töistä joita tein hänen ja miehensä häiden eteen. Olin ihan mielissään kun sen sain, en todellakaan odottanut saavani mitään "palkkaa" tekemisistäni. 

  

 Jo samana iltana järjestelin pitsejä, nauhoja, helmiä...

  

ja kirjontalankoja laatikkoon.

Ihanaa oli saada niille noin kiva paikka. 

Kirjoessani voin kuskata laatikkoa mukana, 

missä milloinkin olen väkertämässä.

Useimmiten sohvalla...

Samalla voin seurata lasten touhuja.

 

 Tästä kirjasta löysin mieleisiä kirjontakuvioita. 

Ja kangas josta aloin tekemään kodinhoitohuoneeseen verhoa, 

löytyi keskeneräisten töitteni laatikosta...

Olin joskus aloittanut tekemään siitä liinaa ohuesta puuvillakankaasta, 

reunaa oli vähän matkaa ommeltu.

 

Jatkoin reikäompeleen tekemistä helmaan muliini langalla
ja kuvion kopioin kirjasta. 

Tikkasin sen  etupistoilla paperin läpi käsin neulalla.

 

 Useita tunteja kirjontaan on mennyt...noin kolme viikkoa sitten aloitin työn.

 

Kaksi kertaa verho kävi jo ikkunassa, eka kerran jälkeen tein ensimmäisen laskoksen... 

Taas ikkunaan testille...ei käy vieläkään...
Ompelin  toisenkin laskoksen. 

Sitten vasta sain verhosta mieleiseni. :) 

Laitan vielä muutamista pistoista kuvia joita käytin ja ohjeen helposta reikäompeleesta. 

Jos tänne eksyy joku jota kiinnostaa käsinkirjonta ja kaipaa ohjetta. ;)

Hyvää lauantaita ja mukavia käsityöhetkiä!

Reikäompeleen ohje ja kirjontapistoja

 

Ohjeen kuvat ovat laskoksesta, samanlaista ommelta voi käyttää reunapäärmeessä. Tämä on helpotettu versio reikäompeleesta, joka ei välttämättä käy tyynyliinoihin tai muihin kulutukselle alttiina oleville tekstiileille. 

1. Pura kankaasta 1-3 lankaa siitä kohdasta johon reikäompeleen haluat. Laskoksessa poista vielä yksi lanka 2cm (jos laskos on 1cm) päästä reikäompeleen paikasta ja silitä kohtaan taite, oikeat puolet vastakkain. Tämä helpottaa ompelua.

Reunapäärmeessä mittaa kankaan reunasta päärmeen leveys kaksinkertaisena (+saumanvara) ja pura siltä kohden 1-3 lankaa. Voit poistaa yhden langan saumanvaran verran reunasta ja silittää siihen taitoksen.

  

 2. Reikäommel ommeltaan vasemmalta oikealle. Pujota neula 3-8 langan takaa ja vedä läpi vielä kuitenkaan kiristämättä sitä.

  

 3. Vie sitten neula langan päältä ja pistä läpi taitoksen. Tämä pisto kiinnittää taitoksen.  Langasta muodostuu lenkki oikealle alas, jonka alta neula pujotetaan.

  

 

  

 4. Kiristä lankaa, niin kireälle että kankaan langat menevät yhteen. (Kuvassa ei ole vielä tarpeeksi kireä.)

Aloita seuraava pisto. :)

  

 Valmis reikäommel näkyy kauniisti verhossa valon tullessa läpi. 

  

 Tämä ommel on ns. lujempi, eli toimii paremmin käyttötekstiileissä kuin edellinen ommel.

  

  

 Kuvia verhossa käytetyistä pistoista.

 

Pyöreitä punospistoreikiä tein ohjeen mukaisesti. En leikannut kangasta keskeltä ollenkaan, vaan levitin kankaan kudetta niin että keskelle muodostui reikä.

Sormustyyny

 

 Vielä vähän häävalmisteluista kuvia...

  

 Sormustyynyn ompelin hääasuihin sopivaksi, samasta kankaasta, nauhasta ja pitsistä. 

 

Kirjailin vielä muliinilangalla päivämäärän ja hääparin nimikirjaimet samantyylisellä fontilla kuin kutsussa oli. 

Näin tyynystä sain heille henkiökohtaisemman.

Sitten viimeisen illan valmisteluista...

Kirjontaa verhoon ja ompelua

Heippa kaikille teille, Lukijat! Ja kiitos kun jaksatte aina ilostuttaa minua viesteillänne! :)
Mä olen tämän verhon kanssa viettänyt useita tunteja sohvalla ja neula kädessä. Pidän käsin kirjomisesta ja nyt kun yritän parannella pitkään jatkunutta yskää ottamalla vähän löysemmin, niin sain tämän lopultakin valmiiksi. Tuntuu että jotain pitää tehdä, kun liikunta on nyt vähemmällä. Mulla menee normaalisti liikuntaan ainakin neljänä päivänä viikossa tunnista kahteen tuntiin. Kun viime perjantaina päätin että nyt liikunnasta viikko paussia, niin mulla on lähes kymmenen tuntia "ylimääräistä" aikaa. ;) Ja yskä on nyt parempana...auttaako nyt sitten liikuntapaussi vai astmalääke, siitä en tiedä.

Valmiiseen verhoon kirjoin luonnonruusun kukkia. Mallin kopioin posliininmaalauslehdestä, jota vähän muuttelin mieleiseksi ja pistot suunnittelin tehdessäni, eikä tarvinnut purkaa kuin yhden ruusunnupun kohdalla. ;)

Kukkakuvion alapuolella on kahta erilaista  reikäommelta. Nimiä näille en tiedä... Helman päärmäsin myös reikäompeleella, siitä pidän erityisesti liinojen reinassa. Alareunaan ompelin koneella pitsin, joka on samanlaista kuin aiemmin tehdyssä keittiön verhossa. Näin sain kaksi erilaista verhoa sopimaan paremmin yhteen. Valkoiset pellavaverhot tuovat nyt ihanaa valoisuutta keittiöömme. Pidän siitä. :)

Sohvalla oleskellessani on syntynyt myös nämä todella helppotekoiset raitasukat. Aika näyttää saanko pitää nämä itselläni, vai omiiko ne jompi kumpi vanhimmista pojista.

Mun aika on kulunut myös ompeluiden parissa. Tästä alkoi morsiustytön mekon ompelu viime viikolla.

Leikatessani pukua ohuesta satiinikankaasta käytin painoja apuna, jotta kangas ei luista. Metallimieheni on useita vuosia sitten tehnyt nuo ja käytän niitä lähes aina kuin leikkaan jotain kaavojen mukaan. Silloin en tarvitse nuppineuloja juuri ollenkaan, ainoastaan kapeimpiin kohtiin.

Morsiustytön mekko on pientä koristusta vaille valmis. Sitä on ollut ihana ommella ja tyttöni on ollut aivan innoissaan sovittamassa mekkoa. Valmiin mekon näette sitten kun tämä tärkeä päivä muutaman viikon kuluttua koittaa. Oman pukuni kaavoitus odottaa minua huomenna...se ei ole mieluisinta puuhaa. En vaan löytänyt valmista kaavaa, kun olin mielessäni muodostanut jo aika selvän kuvan millainen siitä tulee. Kunhan vain saan kaavat tehtyä, niin sitten onkin taas mukava ommella.

Ystäväni Hannelen blogissa Näperryksiä laidasta laitaan on tulevan ystävänpäivän kunniaksi arvonta. Palkintona siellä on ihastuttava metallinen sydän. Käykää ihmeessä kurkkaamassa, siellä on muutenkin kaikenlaista kivaa! :)

Valoisia päiviä toivottelen teille kaikki vierailijat!
Sanna