Tunnustus :)

Sain tämän tunnustuksen  Werannalla -blogista. Kiitos paljon LENNU! Olen oikein iloinen saadessani sen sinulta. Ihanaa kun pidät minun blogistani!

 

Tunnustus täytyy antaa viidelle blogille ja linkittää heidät, myös tunnustksen lähettäjä linkitetään. Tämä tunnustus jatkaa matkaansa näille viidelle ihastuttavalle idearikkaalle blogille:

http://ainosofialla.blogspot.com/

http://sinisenoventakana.blogspot.com/

http://hahtuvanheijastus.blogspot.com/

http://leenajohannan.blogspot.com/

http://kaunispienielama.blogspot.com/

Olkaapa hyviä te ihastuttavien blogien pitäjät!

Posliininmaalaustöitä ja arvontapalkinto

Olen ollut maalauspiirissä vuosina 1998-2003 ja nämä kaikki työt ovat siltä ajalta. Posliinityöt eivät säily ikuisesti, varsinkin jos ovat käyttöastioita, joten ajattelin siksi laittaa tänne sivuille ne muistiin. Osa töistäni olen vienyt ihmisille lahjoiksi ja osa on jo hajonnut. Ruusutaulu sopii hyvin meidän kodin väreihin. Tykkään maalata kukkia ja varsinkin ruusuja.

Unikkotaulu on vieläkin ilman kehyksiä. Voisin nyt kyllä etsiä siihen sopivat, kun olen ottanut tuon taas esille.

Kellon maalasin meidän keittiön väreihin sopivaksi. Nyt vaan tuntuu, kun tuo "uusi" lautashylly on vieressä, että mun tarvii etsiä toisen tyylinen kello. Ehkä tämä löytää paikan jostain toisesta huoneesta.

Pidin tämän kuutamomaiseman maalaamisesta, vaikka nyt se tuntuukin vähän liian synkältä.

Pesuhuoneen laattoihin maalasin rakennusaikanamme lumpeita. Niistä muodostui kuin kaksi taulua seinälle. Mietin silloin että kuinkahan värit kestävät pesuaineita...aavistuksen on värit haalistuneet, ainakin osittain.

Koivulautasia maalasin kuusi kappaletta ihan arkiseen käyttöön. Tässäkin näkee kumpaa on käytetty enemmän, lautasta vai taljoilukulhoa. Kulhossa värit ovat säilyneet paremmin. Pesen koneessa nämäkin astiat.

Kielokulhoja pienten syötävien tarjoiluun.

Nämä ihanuudet sain "lohdutuspalkintona" "Olen kotona" -blogin arvonnasta. Ihanassa rasiassa oleva saippua tuoksuu oikein hyvältä, raskiikohan sitä käyttää ollenkaan. Ja suklaasta ei ole enää murustakaan jäljellä. :) Oikein paljon kiitoksia Olivienolle! Blogissa on kaikenlaista kivaa ja viihdyn siellä oikein hyvin. Suosittelen, että käypä kurkkaamassa.

Nyt lähden vyöhyketerapiaan rentoutuun ja toivottavasti saan apua pitkään jatkuneeseen yskään.
Muistakaa pitää huolta itsestänne. Rentouttavaa ja mukavaa keskiviikkoa!

Lautashyllyn maalausta ja rautalankatöitä

Lautashylly on lojunut varastossamme useita vuosia ja mieheni meinas joskus jopa polttaa sen. Hyllyn on tehnyt siskoni yläasteella ja se on ollut ensimmäisissä kodeissamme käytössä vihreän värisenä. Syksyllä keksin sen uudestaan ja nyt olikin sopiva aika tuunailla se uudenlaiseksi. Hioin entisen maalipinnan karheaksi ja pohjamaalasin hiekanvärisellä maalilla kahteen kertaan. Hioin jälleen vähän maalipintaa ennen pintamaalia, joka on Teknoksen Futura Aqua -kalustemaalia.Vielä sen jälkeen hioin maalipintaa vähän ja  "kulumiskohdista" eli ulkonurkista niin että pohjamaali tuli näkyviin.

Sopivia koukkuja olen etsinyt syksystä asti enkä mieleisiä löytänyt mistään. Lopulta kokeilin, onnistuisko ne tehdä rautalangasta. Ensimmäinen kokeilu ei päätynyt hyllyyn, seuraavat onnistuikin jo paremmin. Oli haastavaa koittaa saada viisi samankokoista. Tekemällä sain juuri sellaiset koukut jotka  halusin. :)

Pellavakankaasta ompelin pussukan koukkuun roikkumaan ja  muistuttamaan unelmien tärkeydestä. Sinne voikin laittaa kuvia ja tekstejä unelmistaan jokainen perheemme jäsen. Tyttäreni kirjoitti jo sinne lapun: Haluan ulkomaille. :) Mä lehtiä selaillessa saatan leikata jonkin kauniin kuvan tai idean talteen...nyt lappusillekin on oma paikka. Sieltä voin toisinaan tarkastella mihin suuntaan sitä on haaveillu menevänsä.

Reunan ompelin käsin "vanhan ajan tyyliin" reikäompeleella ja tekstin Dreams...onkohan ne nyt laakapistoilla ja varsipistoilla.

Kaipasin muistutusta myös perheen tärkeydestä...

ja vääntelin rautalangasta sydämen Family-teksteineen ja koukeroineen.

Talouspaperitelineen vuoro oli seuraavana... Ensimmäisestä tuli henkari, kun unohdin että täytyyhän rulla saada sinne jotenkin pujotettua. Toisessa tarvittiin vähän parempaa tuotesuunnittelua! Sain suurinpiirtein  mieluisen telineen väänneltyä ja se toimiikin oikein hyvin, ruokapöydän lähellä, siellä missä sitä tarvitaankin.

Hyllyn päälle keräsin mitä sattui kaapeista ja pöydiltä löytymään.

Peruskoulun aikaiset palkintolusikkani yleisurheilukilpailuista pääsivät vihdoinkin kaapin perältä esille. Pari vuotta sitten niitä pyörittelin kädessä ja olin jo vähällä nakata roskiin. Jospa lusikat nyt muistuttaisivat liikunnan tärkeydestä ja ilosta. Vaikka ehkä mä en siitä muistutusta tarvitse koska todella nautin liikkumisesta ja mulle on tuskaa, jos en jostain syystä voikaan liikkua.

Suola ja hammastikut ovat myös nyt lähellä pöytää ja helposti saataville. Suolasta puheen ollen... Olen käyttänyt hienoa merisuolaa jo pitkän aikaa ruoanlaitossa ja kun viime viikolla laitoin ruokasuolaa kananmunan päälle, niin se maistui suorastaan pahalta. Kyllä jouti ruokasuola heti kaapin perälle ja ostin tilalle merisuolaa. Pidän merisuolaa luonnollisempana vaihtoehtona. En nyt pidä siitä luentoa, miksi... Mua kiinnostaisi tietää, mitä mieltä te lukijat olette ja mitä suolaa te käytätte?

Olen iloinen siitä mitä olen saanut parin viime viikon aikana tehtyä. Yksi iso asia on saavutettu: Lopultakin tuossa keittiön seinällä on jotain! Mä kun en ole aiemmin keksinyt mitä siihen laitan, niin se on ollut lähes tyhjillään usean vuoden ajan. ;) Nyt keittiö näyttää mielestäni paljon viihtyisämmältä.

Hyllyssä on muutamia minun maalaamia tauluja ja lautanen. Laitankin seuraavassa postauksessa kuvia vanhoista posliininmaalaustöistäni, niin tulee nekin tallennettua tänne "päiväkirjaan".

Oikein hyvää viikonloppua!

Nimihenkareita rautalangasta

Rautalankaa on taas vääntynyt moneen muotoon, laitan nyt pikaisen postauksen näistä nimihenkareista.  Vääntelin siis hitsauslangasta henkarin ja nimen tein ohuemmasta rautalangasta, sidontalangasta. Sitten töpöttelin kaksi kerrosta Teknoksen Futura Aqua- maalia päälle. Maalin pitäisi pysyä hyvin, kun tuota käytetään oveihin, pattereihin, yms.

Toisen, vähän pienemmän, nimihenkarin tein vauvalahjaksi.

Rautalankaa, maalia ja vähän kangastakin täällä on viikon aikana kulutettu. Niistä kerron seuraavissa postauksissa enemmän. Kunhan saan vaan kuvattua... On ihanaa kun täällä näkyy käyvän vierailijoita runsaasti ja teidän viestejä on ilo lukea. Toivottavasti saatte jotain vinkkejä omiin askareisiin tai muuten vain iloa vierailusta. Suuret kiitokset teille!

Lämpimin terveisin Sanna

Arvontavoitto ja villasukat

Voitin Lallukan Talo-blogin arvonnasta tämän ihanan kaulahuivin, virkatun kukan ja viisi virkattua sydäntä. Sain paketin jo ennen joulua, en vaan ole saanut aikaseksi ottaa niistä kuvia. Kaulahuivi on ollut todella mieluinen, juuri oikean värinen minulle. Suuret kiitokset vielä arvonnan järjestäjälle!

Sydämiä oli paketissa viisi ja kas kummaa kun alan kuvaamaan löytyy vain kolme! Oiskohan täällä talossa pieni Puuha-Pete, joka kuskaa tavaroita paikasta toiseen eikä ikinä tiiä mistä ne vois löytyä. Onhan isossa talossa paljon hyviä piilopaikkoja!

Pojalle neuloin hänen toivomansa pitkävartiset villasukat.

Neuletyöt kuvasin maalaamallani pulpetilla, josta laitan kuvia "paremmalla ajalla". Muitakin maalausjuttuja on pian tulossa...lautashylly odottaa että pääsee paikoilleen, sitten laitan siitäkin kuvia. Eilen ostin kankaat juhlapukuun itselleni, kun kuukauden päästä on siskon häät. Puuhaa ja ompelutöitä riittää ennen sitä, kun koko porukalle tarvitsee miettiä juhlavaatteet. :)

Hyvää ja valoisaa sunnuntaita!

Rautalangasta lintuhäkki...jossa asuu nyt keijukainen

Vihdoinkin sain sen valmiiksi! Lintuhäkin rautalangasta. :-) Se on ollut yksi haaveistani, mitä teen. Tarkkaa mallia minulla ei ollut kun aloin tekemään. Malli muodostui työn edetessä, kuten minulla yleensäkin. Tein sitä viime viikolla lähes joka päivä...useita tunteja tuon vääntämiseen meni. Välillä häkki oli nuorimmaisen hattuna, tai muuten kovassa käsittelyssä. Kai hänkin halusi tehdä työhön oman osuutensa. ;-) Monenlaisia mutkia muodostui siihen pojan ja minunkin käsittelyssä. Silti olen tyytyväinen lopputulokseen.

Katosta pidän eniten, siitä tuli parempi kuin mielessäni kuvittelin.

Koukeroita ja erilaisia mutkia...sormet olivat tehdessä kovalla koetuksella, vaikka käytinkin pihtejä apuna vääntelyssä. Katosta tein irrotettavan, jotta voin joskus laittaa vaikka köynnöskasvin sinne sisälle.

Samalla työtä tehdessäni purin mielestäni sellaista elämän tuskaa jota mieleeni on kertynyt silloin kun onni on kääntänyt selkänsä. Omaa surua on helpompi käsitellä kun teen käsilläni jotain. Tunteet virtaa ihan luonnostaan ulos ja olo vähitellen helpottuu. On jotenkin vaan niin lohdullista ja puhdistavaa itkeä murheet pois. Hyväksyn jälleen että elämään kuuluu monenlaisia tunteita ja asioita. Tunteet vaan tulee... ja menee, niihin ei tarvitse jäädä kiinni.

Sen jälkeen olo on hyvä ja kiitollinen. Näen asioita selvemmin. On taas ihana keskittyä tämän päivän elämään, kun taakkaa on tyhjennetty.  Keijukainen muistuttakoon että elämän voi ottaa jälleen kevyemmin ja iloita tästä päivästä. Iloitsen siitä että pimeä ( ja minulle vaikein) vuodenaika alkaa väistyä. Kevättä kohti mennään, pimeys vähenee ja auringon valo lisääntyy. :-)

Iloitaan tästä päivästä ja siitä hyvästä mitä meillä tänään on!

Lämpimin terveisin Sanna

Ilmoitustaulu pojan huoneeseen

Eilen sain vapaata lastenhoidosta ja pääsin pitkästä aikaa ompelukoneen ääreen. Tein eskarilaiselle ilmoitustaulun, johon painoin kirjainsabluunoilla tekstin, Fairutale do come true, eli Sadut/unelmat käyvät toteen. (Eräs kommentoija huomasi virheen tekstissä. Eli tuossa pitäis lukea Fairytale, ei fairutale. Saapa nähdä alanko korjauspuuhiin.) Taustakangas on pellavaa, sininen kangas ohutta puuvillavoileeta. Näkyvän tikkauksen ompelin käsin pellavalangalla. Kangas on pingotettu finnfoamin päälle. Nyt pojan ihanat piirrokset pääsevät kivasti esille.

Puuvillavoileesta tein myös verhon pikkuikkunaan. Kangas näyttää kuvassa tummemmalta kuin luonnossa... Pulpetti taulun alla odottaa minun maalaamista. Jospa sitä virkkuisi taas enemmän puuhailemaan, kun flunssa hellittää ja kevättä kohti mennessä valo lisääntyy. ;-)

 

Eskarilainen sai askartelunsa joululoman alkaessa, Niille juuri sopiva paikka löytyi huoneen nurkassa olevasta puusta. 

Teimme täytekakun yhdessä tyttöni kanssa, kun vanhemman pojan kaverisynttäreitä vietimme perjantaina. Olipa melkoinen meteli ja juoksu kun talon täytti seitsemän samanikäistä poikaa  omien lisäksi. Totesin jälleen että onneksi on yläkerta olemassa... :-) Ihanaa silti että lapsilla oli hauskaa ja viettivät mukavat syntymäpäivät!

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Hyvää ja onnellista vuotta 2010!

Uusi vuosi on vaihtunut...meillä sairastelujen merkeissä. Olen ollut flunssassa joulusta asti ja vieläkin kurkkukipu ja yskä häiritsee tekemisiä ja nukkumistani. Tänään oli ulkona auringon paistetta ja uskaltaiduin kuvailemaan lähiympäristöön 16 asteen pakkasessa. 

Meidän tien varressa on vanha nuorisoseuran talo, jossa ei nykyään ole enää mitään toimintaa. Halusin kuvata sitä nyt, koska se on tullut meille niin tutuksi rakennukseksi ja eihän sitä tiedä, puretaanko se tuosta joskus pois. 

Ikkunat ovat kuurankukkien peittämät.

Muutama postaus taakse päin kerroin että pihastamme pääsee suoraan metsäpoluille. Aikoinaan kun kunta kaavoitti tätä aluetta uudelleen, oli vaarassa hävitä kaikki nämä polut! Tähän kohti oli suunnitteilla omakotitalotontti... Paikkaan jossa on upeat kalliot ja polut. Viemärin takia parhaimmat kalliot olisi pitänyt räjäyttää. Mitä järkeä pienellä paikkakunnalla kaavoittaa tontteja vieri viereen? Miksi ei haluta säilyttää kaunista maalaismaisemaa?  Mä en voinut hyväksyä kaavoitusehdotusta ja tein siitä silloin valituksen. Keräsin lähialueen ihmisiltä nimiä, jotka myös haluavat metsäpolkujen säilyvän ja olevan kaikkien halukkaitten käytössä. Kehotin kaavoittajia ja päättäjiä myös käymään paikalla katsomassa. Valitus kannatti, sillä parhaimmat alueet metsästä kaavoitettiin puistoalueeksi! Usein metsässä kulkiessa olen tyytyväinen siihen että aika hankalassa elämäntilanteessa jaksoin puuttua asiaan. Ehkä se auttoi kun muistin kuinka ihanaa lapsena "omassa" lähimetsässä oli juosta ja leikkiä. Tahdoin samaa omille lapsillenikin. :)

Polku johtaa suoraan pihalle ja... ovelle.

 

Pihalla risulintukin on saanut lumihatun ja -viitan. Vähän enää nokkaa näkyy lumipeitteen alta.

Kauankohan hattu vielä säilyy päässä?

Kelo jaksaa vielä kannattaa kevyttä pakkaslunta.

Kurkataanpa naapuritontille...vanha sauna...

Ja uudempi sauna.

Uuden vuoden aattona oli ihana saunoa siskon ja tyttöni kanssa. Lompsimme sinne mieheni kamikit jalassa, kylpytakki ja pyyhe päällä, väistellen kallion koloja. Kuun valossa näki hyvin.

Kiitokset hyvälle naapurille jälleen saunan lainasta!

Illalla laitan lyhtyihin kynttilät.

Kun tulee vieraita ja juhlimme poikamme 11-vuotissyntymäpäivää.

Valtavasti onnea rakkaalle pojalleni!

Nyt sormia jo palelee...

Ihanaa, kun on takassa tuli.

Sisällä on lämmin.

Toivatan uuteen vuoteen oikein paljon onnea, rakkautta ja terveyttä!