tiistai 30. heinäkuuta 2013

Norjan matkailua


Jokainen kesä sinne pitää lähteä.
Sydämestä käy kutsu, sekä minulle, että miehelleni.
Lapsetkin ovat jo siihen oppineet.
Norjaan... 
Tänä kesänä reilun viikon vietimme Pohjois-Norjaa matkaten asuntovaunun kanssa.
Kaksi aikuista, neljä lasta.


Eikä olla oltu Norjan puolella kuin muutama tunti 
niin ensimmäiset ovat lempipuuhassaan.
Kalastamassa.



Minä tutkailen sorsaperhettä.


Ihmettelen meren monimuotoisuutta ja taivaan värejä.


Nuorimmat lapset iloitsivat isoista aalloista ja tuulesta.


Ja illalla rauhoituimme nuotion äärellä.


Ajelimme Narvikista pohjoiseen päin.
Tämä vanha pankki löytyi Rollan saarelta. Upea rakennus!





Kiipeilin nuorimman kanssa rinteitä, istuskelimme ja katselimme.
Siihen hetkeen ei kaipaa mitään muuta. Siinä on hyvä olla.


Hämmästelimme puita, kelottuneita, hopeisia oksia.


Tytön kanssa kiipeilimme myös, samalla lakkoja keräten.


Sateen ja auringon yhteisiä valoilmiöitä vuorien välissä. Kaunista!




Yksinkertainen on kaunista. En koskaan lakkaa ihmettelemästä luontoa.


Yksin tykkään vaellella vuorten rinteillä, tällä kertaa lähdin mutkaista tietä kipuamaan ylöspäin.
Seikkailija herää minussa ja lähden poikkeamaan pienemmille teille ja poluille.
Lopulta päädyn rinteen reunalle, polkukin on päättynyt.


Jalat ei vaan nyt tykännyt minun jokaipäiväisestä kiipeilystä.
Akillesjänne kipeentyi ja hoidin sitä liottamalla kylmässä vedessä.
Parin päivän päästä kipu helpotti.
Jälleen totesin kivunlievityksessä kylmähoidon olevan todella tehokas.


Leiriytymispaikan lähellä rakennettiin uutta siltaa.
Sateenkaari näyttää kuin siunaavan sen.

Aina hakeuduimme veden äärelle.
Tässä tyyntä, niin levollista.
Näiden hetkien vuoksi olemme täällä. 
Pysähdymme, olemme, ihmettelemme.

Poroparat hätääntyi autoista, eivätkä päässeet sorarinnettä ylös. 
Jatkoivat tietä pitkin, häiriten edelleen autoilijoita.
On meidän ihmisten hyvä oppia kunnioittamaan eläimiä.
 Sitä porot ainakin meille opettaa. Luonnon ehdoilla täällä lopulta mennään.


Paluumatkalla poikkesin katselemaan löytyykö suolta lakkoja.
Ensimmäiset olivat kypsyneet ja sain naposteltavaksi yli puolilitraa alle tunnin reissulla.


Yöttömän yön aurinko kalastajien ilona.




Nuorimmainenkin taisi oivaltaa kalastuksen salat.
Viimeisenä malttoi lähteä nukkumaan.

Virkistyneena saimme palata kotiin.
Arkiaskareisiin.

Välillä mieli palaa hetkiin, luonnon ihmeiden rauhoittamiin tilanteisiin, ihaniin kokemuksiin.
Siitä voi ammentaa voimaa tähän päivään.

Tänä päivänä sade hellittää,
käden rasituskipu hellittää, 
(olen liikaa  tehnyt kaikenlaista puutarhatyötä)
ehkä johonkin kevyeen puuhasteluun joutaisin.

Levollisin mielin jatketaan arkea.
-Sanna-

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Kasvihuoneessa tomaattia, kurkkua, paprikaa...


Kasvihuone on minulle latautumisen paikka.
Siellä saa seurata kasvunihmeitä. 
Napostella suupaloja.
Rauhoittua vaan ja olla. 
Oleminen on ihanaa,
levollista.


Kuvat ovat muutaman viikon takaisia. 
Tosi aikaisin alkoi raakileita tulla 
ja nyt kun kirjoitan, useita tomaatteja on jo kypsynyt.


Pensastomaatti on hyvä isompien tomaattien edessä.
Yleensä kypsyvätkin ensimmäisenä.


Ensimmäistä kertaa kokeilen jalopenopaprikaa. 
Kesän mittaan tulen näkemään, kuinka se menestyy hiekassa viljeltynä.




Koskaan tästä kasvihuoneesta ei olla syöty niin aikaisin kurkkua, kuin tänä vuonna.
Taisi alku kesän hellejakso laittaa hyvään kasvuvauhtiin kasvit.



Avomaakurkku kasvaa sinkkiämpärissä.



Ruukuissa kasvaa persiljaa, tilliä, valkosipulia ja basilikaa.
Ilolla olen seurannut kaiken kasvamista.

Tänä aamuna herätessäni ruokapöydässä odotti kaksi salaattiannosta. 
Minulle ja miehelleni.
10-vuotias poika oli kerännyt kasvihuoneesta ja puutarhasta kaikenlaista syötävää 
ja tehnyt niistä salaattia.
Malttamattomana odotti milloin heräämme. 
Ihana, rakas poika!

Toivon että pystyn lapsilleni opettamaan sen,
 kuinka omasta puutarhasta ja viljelmistä voi nauttia ja iloita.
 Ja sen että saadakseen satoa pitää tehdä sen eteen töitä.
Se työ tehdään ilolla, ei pakolla. :)

Maukkaita kesäpäiviä!
-Sanna-


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kasvun ihmeitä kasvimaalla


Kottikärryissä kompostinmullan päällä on tomaatteja, "varkaita".
 Taimet on saanut alkunsa siitä, kun ostin puutarhalta valmiita tomaatintaimia kasvihuoneeseen
 ja niissä kasvoi isoja varkaita.
Napsin varkaat irti, tökkäsin ruukkuihin multaan 
ja hoidin niitä muutaman viikon kasvihuoneessa.
 Alkoivat kukkimaan aika pian.
Niistä kasvoi oikein hyviä taimia kasvimaalle!



Keskelle rakennettiin vähän isompi laatikko.
Halutessani voin rakentaa siihen pystypylväitä ja laittaa siihen muovikatoksen, 
siis minikasvihuone.
Tomaatteja istuttaessa porkkana, sipulit, salaatit, retiisi kasvoivat jo hyvin.





Tähän laatikkoon laitoin hiekan sekaan kompostia, siis tuonne syvemmälle.
Haluan kokeilla erilaisia maa-aineksia, miten kukin kasvi niissä oikein menestyy.


Kasvimaan reunalla kiertää lankku.
Se kehystää kivasti ja helpottaa ruohonleikkuuta takapihalla.


Portin rakensin itse. Pystyttämisessä tarvitsin toisten apua.
 Siinä köynnöstää pavut ja koristekurpitsa.



Kasvimaa on valmistunut kivasti. 
Kaksi laatikkoa puuttuu vielä, niihin ei enää tänä kesänä ehdi laittaa mitään kasvamaan.
Käytäville kuskataan lisää hiekkaa ja ehkä ne rakennetaan laudasta tasaisiksi tai sitten laitan haketta.

Hiekkaviljelyn helppous on jo nyt nähtävissä.
Aikaisemmin multamaalla tähän aikaan on se kasvimaan tympein vaihe menossa: 
Rikkakuohojen kitkeminen!

Nyt saan nautiskella siististä kasvimaasta ja kitkemistä on ollut ehkä viiden vesiheinän verran.
Tuntuu uskomattoman hyvältä ja helpolta. 
Kokemusta mulla on hiekkaviljelystä usealta vuodelta kasvihuoneessa, 
enkä millään enää haluaisi viljellä pelkästään mullassa.
Vähemmän työtä, kevyempää työtä, siistimpää kasvatusta.
Perustaminen on kyllä vaatinut enemmän työtä, kuin multakasvimaa.

Löytyykö täältä blogimaailmasta muita hiekkaviljelijöitä?
Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia.

Satoa odotellessa...
Nautitaan tästä hetkestä!

-Sanna-