Tänä pääsiäisenä olen nauttinut kukista, ystävistä, liikunnasta, auringosta ja lämmöstä.
En ole keskittynyt syömisiin ja siisteyteen samalla tavalla kuin ennen.
Ja ihan kivasti pääsiäinen on mennyt ilman leipomisia ja ylensyöntiä. ;)
Tähän pääsiäiseen kuuluu myös suru, koska ystäväni menetti lapsensa.
Seuraavan runon ajatuksin haluan muistaa häntä.
Surevalle ojennetaan käsi
kukkaset
sanotaan: otan osaa.
Ei kenenkään suruun
surusta
voi ottaa osaa.
Jokaisen kohdattava
kannettava
oma surunsa
ehjä
kokonainen
juuri niin painavana
maahanluhistavana
kuin se kunkin kohdalle tulee.
Voin pysähtyä rinnallesi
katsoa kanssasi pimeyttäsi
syvälle silmiin
kokea kivunpoltteen kanssasi
sulkea hetkeksi käteni käteesi,
pienen pelokkaan palelevan linnun
että jaksaisit taas
surun viiltävässä yössä
kunnes uusi aamu
yö lopussa
aurinko nousee
kuivaa kyyneleet
kasteen kukkien terälehdiltä.
Maaria Leinonen
kukkaset
sanotaan: otan osaa.
Ei kenenkään suruun
surusta
voi ottaa osaa.
Jokaisen kohdattava
kannettava
oma surunsa
ehjä
kokonainen
juuri niin painavana
maahanluhistavana
kuin se kunkin kohdalle tulee.
Voin pysähtyä rinnallesi
katsoa kanssasi pimeyttäsi
syvälle silmiin
kokea kivunpoltteen kanssasi
sulkea hetkeksi käteni käteesi,
pienen pelokkaan palelevan linnun
että jaksaisit taas
surun viiltävässä yössä
kunnes uusi aamu
yö lopussa
aurinko nousee
kuivaa kyyneleet
kasteen kukkien terälehdiltä.
Maaria Leinonen
Lämpimin terveisin Sanna