Tänä iltana nuorimmainen tuli katselemaan, mitä se äiti oikein touhuilee.
Kynttilät kiinnostaa ja varsinkin niiden puhaltaminen.
Ihmeenkin rauhassa puuha-pete jaksoi olla, kun kuvailin.
On sillä nimittäin ollut viime aikoina niin touhu päällä,
että välillä kysytään tosissaan kärsivällisyyttä, minulta.
Pojallahan ei oo mitään hätää, vaan ainoastaan hauskaa.
Varsinkin kun kiipeillään pöydille ja kukkaruukut lentää sieltä alas
tai kun ompelen, niin yhtäkkiä ommel muuttuukin kesken kaiken toisenlaiseksi!
Joku ikiliikkuja kerkiää täällä talossa joka paikkaan ja varsinkin sinne mihin ei tarttis. ;)
Joulukuusesta siirsin rautalankasydämet roikkumaan kattokranssiin.
Pidän sydämistä, enkä halunnut laittaa niitä kaappiin vuodeksi piiloon.
Tässä samalla kun kirjoittelen, niin sohva siirtyy ihan itekseen keskelle lattiaa,
ehkä joku pikkuinen on siellä takana puuhailemassa. ;)
Vielä vähän jouluista väriä on kuistilla, mutta viimeistään Nuutin päivänä ne sieltä lähtee ja tekee tilaa....
KUKILLE!
Niin, kohta sekin alkaa. Ensimmäisenä laitan lobeliat kasvamaan, seuraavaksi...
Suunnittelu on jo siis alkanut.
Mitä kaikkea ensi kesänä laitan kasvamaan?
Entisiä suosikkikukkia ja sitten pitää kokeilla jotain uutta. :)
Selviävätköhän belargoniat hengissä helmikuulle, jolloin valoa on jo vähän enemmän
ja sitten saavat uutta multaa alleen ja pääsevät uuteen kasvuun.
Uhkaavasti vaan nuo lehdet vähenee...
Hei, mun ajatukset on mennyt kevääseen.
Ehkä vähän jo kyllästyneenä tähän pimeään vuoden aikaan
tarttee hakea voimaa valoisista ajatuksista.
Jos kuitenkin ensin tähän viikkoon.
Opiskelut jatkuu, tuunauskerhon pito alkaa, pitäis varata yksi lentopallopelivuoro lisää...
Eikä kotonakaan puuha-peten ja koululaisten kanssa joudu kärsimään työttömyydestä.
Reippaita talvipäiviä sinullekin!
-Sanna-
