Kukkien kauneus

Kukat tuovat minulle kesän.

Se alkaa krookusten kukinnasta ja päättyy siihen,

 kun halla vie zinnioiden ja muiden syyskukkijoiden kukat.

Kun ajattelee kesäajan niin pitkäksi kuin kukat kukkivat, saa nauttia siitä pidempään. ;)

Rakastan vaaleanpunaisia ruusuja. 

Taustalla maapeitekukan hopean hohtoinen sävy saa ruusut vielä korostumaan.

Kukkien kauneus saa mielen lepäämään.

Värien vaikutuksen tuntee ajatuksen ja aistien kautta.

Haluan ajatuksillani luoda elämääni lisää kauneutta ja kukat auttavat minua siinä.

"Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.

Ja mielen vapaus..."

Viime talvena hävisi minulta osa ruusuista.

Tämä valkoinen kaunokainen onneksi säilyi.

Se jaksaa kukkia pitkälle syksyyn.

Tuoden valoa pimeisiin iltoihin, toivoa seuraavaan aamuun.

Jokainen aamu herätessäni ajattelen:

Herään hyvään maailmankaikkeuteen ja hyvään päivään.

Ajatus auttaa minua uskomaan hyvään ja kauniiseen.

Saa näkemään elämässäni olevan hyvän.

Se mihin kiinnittää huomion, se kasvaa.

Valoisin mielin palaan arkirutiineihin tämän viikon alussa, 

lapset aloittavat koulun.

Toivottavasti minä pääsen aloittamaan työn. :)

-Sanna-

Kasvihuoneessa tomaattia, kurkkua, paprikaa...

Kasvihuone on minulle latautumisen paikka.

Siellä saa seurata kasvunihmeitä. 

Napostella suupaloja.

Rauhoittua vaan ja olla. 

Oleminen on ihanaa,

levollista.

Kuvat ovat muutaman viikon takaisia. 

Tosi aikaisin alkoi raakileita tulla 

ja nyt kun kirjoitan, useita tomaatteja on jo kypsynyt.

Pensastomaatti on hyvä isompien tomaattien edessä.

Yleensä kypsyvätkin ensimmäisenä.

Ensimmäistä kertaa kokeilen jalopenopaprikaa. 

Kesän mittaan tulen näkemään, kuinka se menestyy hiekassa viljeltynä.

Koskaan tästä kasvihuoneesta ei olla syöty niin aikaisin kurkkua, kuin tänä vuonna.

Taisi alku kesän hellejakso laittaa hyvään kasvuvauhtiin kasvit.

Avomaakurkku kasvaa sinkkiämpärissä.

Ruukuissa kasvaa persiljaa, tilliä, valkosipulia ja basilikaa.

Ilolla olen seurannut kaiken kasvamista.

Tänä aamuna herätessäni ruokapöydässä odotti kaksi salaattiannosta. 

Minulle ja miehelleni.

10-vuotias poika oli kerännyt kasvihuoneesta ja puutarhasta kaikenlaista syötävää 

ja tehnyt niistä salaattia.

Malttamattomana odotti milloin heräämme. 

Ihana, rakas poika!

Toivon että pystyn lapsilleni opettamaan sen,

 kuinka omasta puutarhasta ja viljelmistä voi nauttia ja iloita.

 Ja sen että saadakseen satoa pitää tehdä sen eteen töitä.

Se työ tehdään ilolla, ei pakolla. :)

Maukkaita kesäpäiviä!

-Sanna-

Mullan vaihtoa ja katse uuteen kasvuun

 Tänään on hyvä mullanvaihto päivä.

Kukille, juurille, tuoretta, uutta multaa.

Juuret ovat säilyttäneet talven pimeänä aikana voiman uuteen kasvuun.

Kukka on levännyt, rauhoittunut,

kunnes voi jälleen alkaa loistamaan valon kanssa kilpaa.

Pimeästä talvesta selvinneet pelargoniat leikkasin mullan vaihdon yhteydessä ja

näin sain lisää kukkia kesäksi.

Samaa olen tehnyt minäkin.

Rauhoittunut, lakannut suorittamasta ja alkanut kuuntelemaan itseäni.

Sisäistä ääntäni, sitä viisautta joka kaikille meille ihmisille on annettu.

Minulle se sanoo, että talvella kuuluu kääntyä sisäänpäin, rauhoittua ja kuunnella.

Kerätä voimia uuteen kasvuun.

Luonto ja kukatkin toimivat näin.

Kuuntelin sydäntäni.

Sisältä löytyi voima. 

Todellinen rakkaus. Rauha. Ilo.

Usko elämään, että elämä kantaa. Aina.

Kohtasin häpeääni.  

Sitä joka on estänyt mua elämästä omana itsenäni.

Häpeä syntyy rakkaudettomuudesta.

Häpeä saa menemään piiloon, peittelemään, piilottelemaan, 

salaamaan itsestään sellaisia puolia joita ei halua hyväksyä itsessään. 

Häpeä tarvitsee parantuakseen rakkautta.

Tahdoin kasvaa itsekseni, sellaiseksi joka aidosti olen. 

Elämässä on tapahtunut suuria muutoksia, ne on tullut suuren kivun kautta.

Löysin vapauden!

Että osaan lentää, siipeni kantavat! 

Annan elämän tuulen viedä, sinne minne minun tie on tarkoitettu. 

Minun ei tarvitse kuin kuunnella ja antaa mennä.

Voi sitä levollisuutta ja rauhaa, minkä olen saanut kuin lahjana.

Uutta kasvua voi vaan ihmetellä.

Ihastella iloiten.
Olen kiitollinen tällä hetkellä.

Aurinkoisia päiviä sinulle!

-Sanna-

Puutarha herää väreihin

Narsissit kukkivat parhaimmillaan nyt! 

Pienet etualalla, isommat kurkottelevat takaa.

Viime syksynä laitoin vähän erilaisia narsisseja kasvamaan.

Pidän näiden väristä!

Valkovuokot saavat levitä ihan rauhassa syreenin alla.

Sinitähdet taas meinaavat vallata vähän liikaakin tilaa kukkapenkistä.

Harmikseni huomasin että siperianunikot olivat hävinneet talven aikana

 melkein kokonaan sinitähtien vierestä.

Kevätkaihonkukka availee pieniä nuppujaan joka päivä lisää...

ja vaahteran kukintaa odotan!

Se on todella kaunis limenvihreine kukkaterttuineen. :)

Puutarha todella herää eloon auringon ja sateen voimalla.

Nautitaan siitä!

Hyvää viikonloppua!

-Sanna-

Tulvien ja krookusten aikaa

Viime viikolla kuvasin krookuksia, jotka niin raikkaina pilkistelivät maasta,

vaikka lumi oli vielä silloin ihan vieressä.

Omenapuiden juurelle olen istuttanut kymmeniä krookuksia ja 

joka kevät ne ovat ensimmäinen väripilkku tuolla pihalla.

Tänään syreenin juurella kukkaloisto oli parhaimmillaan ja vieressä narsissit esittelevät jo nuppujaan.

Ulkona saimme nauttia auringonpaisteesta ja sen lämmöstä. Ihana kevät!

Pihalla siivotessa mietin tämän kevään puutarhatöitä...kasvimaan uusiminen, 

kukkapenkkien siistiminen... 

Voi, kuinka paljon onkaan töitä, 

kun viime kesänä en pystynyt tekemään juuri mitään jalkavamman takia.

Mutta...stressiä puutarhatöistä en ota, 

vaan teen juuri sen mikä tuntuu hyvältä tehdä ja mitä pystyy tekemään. :)

Perinteeksi meidän perheessä on muodostunut keväällä jäiden lähdön ja tulvien seuraaminen. 

Viime viikolla lähtivät jäät joesta, ilman sen suurempia patoja  ja

lämpivät säät ovat sulattaneet lumet täältä seudulta lähes kokonaan.

Nyt vesi olikin todella korkealla joessa.

Lapset ihmettelivät veden määrää ja voimakkaita virtauksia. 

He muistivat, missä normaalisti vesi kesäaikaan on... 

Takana näkyvälle isolle kivelle he pääsevät itse kiipeämään.

Kodassa paistuivat makkarat tulvien ihmettelyn lomassa.

 Luonto jälleen sai porukan rauhoittumaan ja 

kinastelut peliajoista, karkkipäivästä ja ilmapalloista unohtuivat. ;)

Harmi kun emme ehtineet nähdä melojia, jotka juuri ennen meidän tuloa poistuivat.

Olisi ollut varmaan hurjan näköistä menoa tuollaisissa tyrskyissä!

Aamulla tein yhden kampauksen. 

Nyt olikin vähän erilaista tehdä, 

kun yritin saada kesytettyä luonnonkiharoita taipumaan haluamaani muotoon.

Ei siis kiharrettu mitään, vaan suoristettiin.

Huomenna oiskin sitten seuraava kampausharjoitus. :)

Keväisin terveisin Sanna

Lämpöä syksyn iltoihin

Hei, onkohan täällä muitakin, jotka on kyllästynyt sateisiin?

Ihan pakko on nyt keksiä aivan muuta puuhaa, kuin puutarhatyöt...

Eli lämpimämpää tunnelmaa kynttilöillä sisälle! :)

Se piristää!

Huomio kiinnittyy sateesta kynttilöiden tuomaan tunnelmaan ja lämpöön.

Siivouspäivän päätteeksi on kiva laittaa kynttilöitä vähän joka paikkaan.

Sisälle oon kantanut jokin aika sitten pasuunakukan ja...

Nyt se sitten kukkii! :) 

Muutama kukka on auennut ja lisää nuppuja kasvamassa.

Onkohan kaikki aloittelijan virheet nyt tehty tuon kukkalajin kanssa?? ;)

Koristekurpitsat keräsin sisälle ja halloween-tunnelmaa on vähän etuajassa. 

Näistä on kaiverrettu yhdessä lasten kanssa jo naamoja ja tuikkukippoja.

Syksyn satoa ja kynttilöiden tunnelmaa katsellessa...

Täytynee siis lopultakin heittää päivänvarjo hyllylle seuraavaa kesää odottamaan!

Varjon runko on väännelty rautalangasta ja 

varjo virkattu sopivaksi "omasta päästä" löytyneellä ohjeella.

Lämmin auringon valo on vaihtunut lämpimään kynttilän liekkiin 

ja varmasti takkakin alkaa säiden viiletessä lämpiämään lähes joka päivä.

Nautitaan siis nyt niistä iloista joita syksy meille antaa!

Sateesta huolimatta. ;)

Silti toivon muutamaa kuivempaa päivää,

jotta saisin vähän kukkapenkkejä siistittyä ja tulppaanit istutettua maahan.
Katotaan nyt sitten, mitä meille jatkossa annetaan! :)

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Lämpöisin terveisin Sanna

Syyskuun kukkia ja ihania ystäviä

Syksy sateineen on tullut tosissaan tänne ja pihalla se kyllä näkyy.

Ei kauheesti oo innostusta mennä tekemään syyssiivouksia tuonne sateeseen,

vaan tulee tehtyä kaikenlaista sisällä.

Eilen poimin pihalta viimeisen gladioluksen ja ruusun oksan maljakkoon.

Oli kiva siivoilla ja järjestellä kotia kuntoon, 

koska sain yhden ystävän kylään. 

Nuoruudesta se parhain. <3

Voi kun se niin piristää ja on ihana vaihtaa kuulumisia.

Haaveena minulla on päästä hänen luonaan käymään, toiselle puolelle maapalloa.

Ens keväänä, syksynä... Aika näyttää. :)

Onneksi ehdin kuvata joku aika sitten aurinkoisella säällä daalioita ja ruusuja.

Valkoinen malatakasvuinen daalia sopisi hyvin vaikka ruukkuunkin. 

Se vielä kukkii tuolla pihalla, melkein enää ainoana kukkana.

Tai on siellä vielä samettiruusuja, orvokkeja, unikoita, petunioita ja zinnioita.

Yksivuotisia unikoita kylvin  kesäkuun puolessa välissä. 

Mietin oonko myöhässä...

En ollut, sillä ne on oikein kivasti kukkinut nyt syksyllä, 

vaikka kärsivätkin sateista, eikä pysy kauan kauniina.

Niin jää pihan siivoukset viikonlopultakin, koska....

Minusta on tullut ihan mahdoton! 

Oon taas menossa viikonloppuna...

Otankohan mä takaisin nyt sitä, kun kesällä en pystynyt liikkumaan ja olin paljon kotona? :)

Yleensähän kesällä mennään sinne tänne...

Menen toisen nuoruuden ystävän luokse, jota en ole nähnyt varmaan kymmeneen vuoteen. 

Olen innoissani hänen näkemisestään 

ja varmasti meillä juttua riittää ihan koko viikonlopun ajaksi. :D

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

-Sanna-

Takan maalausta

Jonkin aikaa olen suunnitellut takan valkaisua. 

Viime viikolla sain sen sitten tehtyä. :)

Vedellä ohennetulla maalilla vetelin pensselillä kaks kerrosta,

niin että väri ei ole ihan tasainen, tarkoituksella vanha väri kuultaa joissain kohti alta.

Vanha väri takassa ja uunissa oli siis keltainen. 

Tähän asti olen tykännyt siitä, mutta nyt kaipaan vähän valoisampaa ilmettä tupaan.

Keltainen väri antaa sellaisen vaikutelman kuin se tulisi lähemmäksi...

siis takkakin näyttää paljon isommalta.

Valkoisella saatiin valoisuutta ja avaruutta. 

Koko takka/uuni-yhdistelmä näyttää nyt pienemmältä.

Viimeiset gladiolukset pelastin paleltumiselta viikonloppuna, ennen yöpakkasta.

Kurkut ja kurpitsat paleltuivat...niitä en muistanut peitellä.

Leivinuuni on yleensä koko talven ahkerassa käytössä.

Harvoin leivon siinä, mutta lämmityksessä käytämme sitä jatkuvasti.

Keskellä taloa olevat tulisijat jakavat lämpöä talvella koko alakertaan.

Viimeiset marjat keräsin pois pensaista, karviaisia ja aronioita.

Jälleen linnut ehtivät ennen minua aronian marjojen hyödyntämiseen...muutaman litran sain hilloa varten.

Ja pari oksaa maljakkoon. 

Ehkä ens vuonna jo muistan laittaa pensaisiin verkot! :)

Akillesjänteen katkeamisesta tulee tänään  neljä kuukautta.

Tiivis liikuntaohjelma minulla on nyt menneillään, jotta saan jalan hyvin kuntoutettua.

Lähes joka päivä teen jotakin...jumppaa, kuntopyöräilyä, kävelyä, vesijuoksua, venyttelyä
ja pilates alkaa ensi viikolla.

Maanantaina kävin kokeilemassa kuinka lentopallo pysyy käsissä ja

ilokseni huomasin että kädet edelleen toimii! ;) 

Vähän tuntumaa jo palloon... vaikka vasta kahden kuukauden päästä voin aloitella pelaamista.

Siellä toisten peliä seuratessa tuli tunnemuistina se hetki kun jänne katkesi.

Pahoinvointi aalto meni läpi kehon ja sellainen iljettävä tunne, kun jänne napsahti.

Ehkä sitä tarvii tällaista "siedätyshoitoa", jotta sitten aikanaan voi palata pelaamaan, 

eikä pelkäisi liikaa jänteen uudelleen katkeamista.

Pitkä työ on vielä edessä saada jalka kuntoon, mutta motivaatiota riittää, onneksi.

Koska, mä HALUAN vielä pelata ja juosta joskus! :)

Tavoite on siis selvä, sitä kohti mennään.

Tänään lihasten vahvistaminen jatkuu vesijuoksulla.

Se on kivaa muutaman ystävän kanssa.

Ystävien tuki onkin ollut tarpeen viime aikoina, 

koska olen elänyt todella haastavaa aikaa elämässäni.

Olen kaikille heille todella kiitollinen! <3

Kiitos myös kaikille teille, jotka vierailette täällä!

On piristävää lukea viestejänne. <3

Lämpimin terveisin Sanna